maanantai 29. huhtikuuta 2013

Monttu

Oikealla varaston monttu
Siinä se nyt on - monttu. Itse aiheutettu savisen kurainen ärsyttävä monttu. Eikä se ole vielä edes tarpeeksi syvä. Routa tuli vastaan, mokoma.
Savinen patja keskellä kiveyksen pohjaa on niin jäässä kuin jäässä voi olla.

Niin kuvassahan näkyy meidän todella kaunis talon seinä. Tuulensuojalevyn paikalla oli muuttaessamme ulko-ovi, mutta nykyään sisäänkäynti on terassilta.
Ja tuon kauniin ulkovuoren takia olemme ryhtymässä taas remonttiin.
Savipatjan ja kiveyksen monttu.
No eipä olisi tarvinnut sääliä, vaikka olisikin kaivurilla vähän talonseinää koppaissutkin. Mutta en koppaissut.

Kaivaminen kyllä oli kivaa ja monttu olisi ihan valmis, jos routa ei olisi asettanut kapuloita rattaisiin. Sellaisella minikaivurilla tuon kaivelin, kätevä peli tällaiselle vanhalle pihalle, joka ei ole koolla pilattu.

Orvokit päällysmiehinä
Ja näkymä terassilta on yhtä lohduton. Savivelli odottaa kulkijaansa heti ovelta, ihanaa näin koira- ja lapsiperheessä. Tuosta vasemmalta kulmalta lähti lumikärhöni, nyyh. En ehtinyt kaivaa niitä ylös loppuviikosta, en pelastamaan toiseen paikkaan. Samasta penkistä lähti tuoksukurjenpolvenikin, nyyh niillekin. Nyt ei tarvitse miettiä kuinka ne korjaavat muotonsa talven jäljiltä. Yksi huoli vähemmän.

Tuo peevelin savipatja on muutaman vuoden takaa, kun talon viemärilinja kaivettiin auki. Kaivetut maan tyrkättiin takaisin niine hyvineen ja tottakai siellä meni sekaisin murskeet ja savet, ja tässä lopputulos. Nyt tuo mokoma on kaivettava ylös ja eristettä sopivasti, ettei tulevaisuudessa kiveys muistuta taistelukenttää. Enkä todellakaan halua heti ensi vuonna kaivaa ylös kiveystä ja tehdä uudelleen.

Roskaläjiä ja kolme kilometriä ulkovuorilautaa
Eilen saatiin illalla nopeasti raapaistua pihalta risut ja syksyiset lehdet pois. Saatiin nurmikko juuri puhtaaksi lautakasaa varten.

Se täytyy sanoa, että hienosti ovat laudat koneella nostaneet paikoilleen, ohi pääsee kulkemaan ja rhodot säilyivät ehjinä. Voiko enempää pyytää?

Nyt täytyy vain visualisoida tiukasti kuinka komealta uusi kiveys tuleekaan näyttämään ja kuinka helppoa on viedä tavaraa varastoon säilöön ja kuinka ihana tulla kotiin, kun talo on kauttaaltaan saman värinen, ikkunapielissä laudat ja nurkkalaudat kohdillaan. Eihän tätä masentavaa näkyä muuten kestä, saati jaksa tehdä hommia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti