Ärsyttävää

Viherrys suorastaan hyppää silmille

Todella ärsyttävää. Kevät tuli, enkä ehdi mitään tekemään omalla pihalla. Toiset touhuilee, siivoilee nurkkia, istuttaa taimia, kylvää tai ottaa aurinkoa. Äh, käy hermoille.

Meillä on vieläkin helkkarillinen monttu pihassa. Varaston rakennusprojekti jatkuu ja ryövää aikaa ja rahaa kaikelta mukavalta. En ehdi laittamaan kasvimaata, viemään risuja pois tai tekemään istutuksia. Itse asiassa on aivan turha edes miettiä pihan laittamista, kun yksi sata neliötä on revitty auki, toisen pari sataa neliötä vie rakennustarvikkeet ja  muutama sata neliötä häviää ihan heittämällä kaikenlaisen "tarpeellisen" alle - eli betonimyllyn, polkupyörien, syksyisten lehtien (jotka odottaa viejäänsä), vanhojen tiilien ja lautasälän (joille on vielä käyttöä, kun vain ehtisi tekemään). Monta pensasta ja perennaa on hävinnyt kaivurin kauhan myötä, ja loput peittyivät kaivetun maan alle.

Juu, juu. Onhan se hienoa saada taloon uusi ulkovuori ja oikea pihavarasto, johon voi viedä ruukut, puutarhavälineet ja paljon, paljon muuta. Mutta kun aina rakentaminen sotkee koko pihan systeemit, teki sen itse tai joku toinen.

Ärsyttävää, terassilla odottaa havu-rhodolannoite, odottanut jo jonkin aikaa. Ja kuinka vaikea se on oikeasti laittaa? No ei ole, sekoittaa vaan veteen oikean määrän ja lurittaa rhodon päälle. Juu, mutta sitä varten pitäisi etsiä kastelukannu ja puutarhaletkukin oli pois paikaltaan varaston rakentamisen takia, ja rhodotkin on jossain rakennustarpeiden takana piilossa. Mitä hidasteita!

Mikä aikomus olikaan laittaa pääsiäisen kukkasipulit multiin heti, kun maa sulaa. Juu, toki toki. No, voisi sanoa, että maa on jo hyvinkin sulanut ja aika on oikein sopiva. Kukkasipulit olen jo kerran pelastanut roskiksesta, jonne ne vei puoliskoni terassia siivotessaan. Nyt tässä pohdin, että missähän se kukkasipulisäkki tällä hetkellä piileskelee, koska se lojui terassilla jo melkein menossa, mutta on nyt siirtynyt jonnekin pois ekovillapakettien tieltä.

Vuohenputket valtaavat puutarhan nurkkia vähän sieltä ja täältä. Kotilot syövät kaiken tielleen osuvan ja lällättelevät vuorenkilpien lehtien alta, että "Koitapas vain saada meidät pois puutarhaasi piinaamasta, me sikiämme kuin kanit ja kohta meitä on kahta suurempi armeija".

Taimikaupat aiheuttavat ahdistusta, sieltä ne huutelee kaikki ihanaiset: mantsuriankärhö, rinnallaan lumikärhö, tuoksukurjenpolvi kavereineen, herukat, mansikat, ruusut, kirsikat, helmiorapihlajat, kartiotuijat...  voisivat olla jo hiljaa, meille ei nyt mahdu. Julma on puutarhurille tämä kevät.

Keltavuokkoja

Ja mitenkäs se oli, jotenkin näin, että puutarhurit on aina onnellisia. Puutarhuri on onnellinen, kun saa touhuilla pihallaan, toteuttaa talven aikana kypsyneitä ideoita, istuttaa, kylvää ja katsella kasvien kasvua. Puutarhuri ei ole onnellinen, kun joutuu himmailemaan omassa puutarhassaan ja suunnittelee ja toteuttaa muille puutarhoja.

Tai no, onhan se kiva saada toisetkin innostumaan, keksiä ratkaisuja kinkkisiin pulmiin ja kuunnella toisten kokemuksia puutarhoistaan. Mukava on myös hoitaa sellaisten ihmisten puutarhoja, jotka haluavat sen puutarhan, mutta eivät ehdi hoitaa puutarhaansa.

Sitä paitsi kohta on käsillä kesäkukka-aika ja silloin ostan pelargoneja. Ja tulevana talvena voin ne talvettaa, koska meillä on uusi varasto ja siellä pelargoneille sopiva lämpötila.
Ja onhan se ihanaa, kun voi tätäkin kirjottaessa istua ulkona keinussa, nauttia auringosta, kuunnella tuulen suhinaa ja linnunlaulua. Pääskysetkin kirkuivat tänään jo taivaalla.