Joskus mä niin tykkään työstäni

Ajatus iski aivan yllättäen kesken rönsytiarella pehkon siirtämisen tiistaina aamupäivällä, kun tuuli kävi kylmästi, mutta aurinko lämmitti mukavasti, linnut lauloi ja naapuripihalla haukkui koira. Ja ajatus oli juuri tuo - joskus mä niin tykkään työstäni. Hullua, saako tai voiko sitä edes sanoa ääneen. Mutta niin se vain oli. Perennojen siirtely on niin mukavaa vaihtelua työpöydän ääressä istumiselle ja suunnittelemiselle.

Ostin uuden talikon, ihan puutarhatalikon ja on muuten kätevä ja hyvä kapine.

Olin siis nostelemassa ylös olemassa olevia perennoja asiakkaan pihalla, tässä niitä ruukutettuna. Ylösnostetut perennat siirretään ensi viikolla alkavien pihatöiden alta pois.

Kotipihallani viljelylaatikot lisääntyy. Viikonloppuna ostettiin kaksi lisää, jotka heti samana päivänä tervasin. Meidän Tuure koira tutkiskelee onko seulonta onnistunut ja jäikö suursäkin alle nyt jotain tärkeää.

Tämä samasta kohdasta otin kuvia syksyllä, kun oli hävityksen kauhistus. Blogipävitykseen pääsee tästä. Aikamoinen muutos sanoisin.

Ensimmäiset tulppaanit ovat puhjenneet kukkaan, en kyllä tiedä onko tämä viime syksynä istutettuja tulppaaneja vai edellisenä. Pitäisiköhän sitä ryhtyä pitämään jotain lukua näistä istutteluista? Vaikka toisaalta onko sillä nimellä niin väliä, tämänkin tulppaanin värit ovat niin kauniin leiskuvat, että sitä pitää vain ihastella, ei vaivata päätään nimillä.

Kevään kiireisin aika on käsillä, toivottavasti sitä ehtii välillä tännekin kuvia laittamaan ja muutenkin seuraamaan kevään ja kesän edistymistä. Värikästä Vappua. ☺

Kukkia tupsahtelee...

...sieltä ja täältä. Tänään kuvissa sinisiä kaunottaria.

Isokevättähti, jonka päältä pengoin puruja pois juuri ennen lumentuloa.

Kevätkurjenmiekoista lähes kaikki istuttamani ovat tainneet nousta. 

Kaunis tuo kevätkurjenmiekan kukinto, houkutteleva sanoisin.

Kevättä, melkein kesää pukkaa päälle rytinällä, ehtiiköhän sitä kaikkia kuvatakaan tai puoliakaan tehdä siitä mitä oli aikeissa.

No huhhuh.

Eilen sen hiffasin miksi taimet jää hoitamatta kylvöjen jälkeen. En yksinkertaisesti ehdi. Pitäisi koulia ja lannoittaa, kyllä. Hyvä, kun muistan kastella. (Ja aina en sitäkään, ennen kuin lehdet nuupattaa). 

Kaksi viikkoa on hurahtanut sellaisella vauhdilla, että huh vaan - kevät on tullut.

Ja sitten kun vihdoin hiljenee, kotona odottavat pyykkivuoret ja villakoirat yhdessä sorapintaisten lattioiden kanssa. Niin ja vakaa aikomus oli pestä ikkunat tänä keväänä. Mutta ei ehdi, niin ei ehdi.

Tänään olen ottanut iisimmin, eihän sitä hullua tahtia kukaan jaksa (mukaan ei lasketa neljää pyykkikoneellista sun muuta pikkuhommaa). 

Olohuoneen ikkunalla vaaleanpunainen pelargonia on puhjennut kukkaan.

Viikonloppuisilta Asu&Elä Askolassa- messuilta muutti jo ennestään ahtaille ikkunalaudoille muutama tähkälaventeli. 

Olohuoneen ikkunalaudalle maastoutuu samoilta messuilta muuttanut keijunmekko.

Pihalla puolestaan kukkasipulia pukkaa vähän joka puolelta.

Idänsinililjoja...

...krookuksia eri väreissä...

ja tulppaaneja.

Lisäksi kevätkurjenmiekka virittyy rauhalliseen tahtiin kukkaan. 

Ruohopulikin työntää tanakoita varsiaan lehtikarikkeen läpi.

Ja aina yhtä aikainen, raparperi. Pelkäsin jo, että paleltui, kun nuo munanmutoiset suojat ruskistuivat pakkasyön jäljiltä.

Idänvirpiangervon lehdet ovat jo puhjennet. 

Eli kuten linnutkin sen meille ovat jo moneen kertaan luikattaneet, kevät on täällä yhtä kiivaana, aurinkoisena ja elinvoimaisena kuin niin monta kertaa aikasemminkin. Puutarhurista näkyy vain vilauksia ja kuuluu vain nopeita askeleita. ;)

Ikkunalaudoilla

Pelargoniat availevat jo nuppujaan olohuoneen ikkunalaudalla.

 

Punaisen pelargonian pistokas on pieni, mutta pippurinen - kukkii jo vaikkei kokoa olekaan kamalasti.

 
 

Vaaleanpunainen, talven yli hengissä selvinnyt, pelargonia ryhtyy kilpasille punaisen kanssa.

Oma Piha -messuilta ostin rungollisia rosmariineja, osan toin tuliaisiksi ja yhden itselle. Pitää muistaa kastelu, kevätaurinko kuivattaa ikkunalla, ajatuksissani on siirtää rosmariini ulos ilmojen lämmettyä.

Työhuoneen ikkunalaudalla herneenversot ovat ottaneet kasvupyrähdyksen. Ruokaherneistä kasvatetuissa herneenversoissa on paljon enemmän kärhiä kuin ulos kylvettävissä. Hassua. 

Nämä pikkuruiset mokomat jurovat, mitä lie hekin murjottavat. Tuntuu, ettei edistystä ole paljonkaan tapahtunut, mitäköhän niiden kasvun vauhdittamiseksi tekisi?

Meilläkin alkaa piha olla kaikkialta vapaa lumesta ja jäästä, kohta voi haravoida lopunkin pihan ja pian päästäänkin istutuspuuhiin.

Ideakuvia Oma Piha-messuilta

Eilen käytiin porukalla Oma Piha-messuilla messukeskuksessa ja joitakin ideoitakin tarttui mukaan.

Niemisen Tanja oli suunnitellut yleiskoristelun, joka oli hyvin keväinen, raikas ja värikäs. Kohta ulkonakin on tällaista. :)

Rantatunnelmaa, vain beachvolleyn pelaajat puuttuvat. 

Mutta uima-altaassa oli uimareita, Jouni, Mats ja Leena nauttivat valvojien etuoikeuksista täysillä. 

Tällä polulla olisi voinut silpaista kengät ja sukat pois ja aistia puutarhaa paljain jaloin.

Malliparvekkeilla oli hauskoja ideoita, kuten tämä raudoitusverkosta tehty ruukkuteline/viherseinä.

Uusilla betonikivillä pyöreitä luonnollisemman näköistä kiveystä. Hyvästit nurmikiville.

Jotain tällaista olen suunnitellut omalle pihalle. 

Tarvitseeko hiekkalaatikon olla se perinteinen? Tämän hyvä puolena on hiekan lakaistavuus puuterassilta ja laatikon myöhempi käyttö istutuksille. Ja tietenkin lasten vahdittavuus, varsinkin niiden syön kiviä enemmän kuin mielelläni-ikäisten, itse voi istuskella terassilla, ehkä.

Oli hauska messupäivä ja piristi mieltä kummasti. 

Kevät ja aurinko ♥