perjantai 28. huhtikuuta 2017

Aikamoista

Tällä viikolla olen kironnut useampana aamuna tätä kevättä ja säätä. Lähes joka päivä on satanut jotain valkoista taivaalta - rakeita, lunta tai räntää. Toisinaan vettäkin.


Kuva tiistai-aamulta. 🙁 Mun ku piti haravoida.


Toiset, kuten nämä ukonhatut, silti sinnittelee ja uskoo lujasti kesän koittamiseen aikanaan. 


Ikkunalla odottelee koulimista kuukausimansikka. Muutama kaunopunahattukin näkyy rinnakkaisessa purkissa.


Pelargoniat ovat vahvistuneet ja kukkivat jo innokkaasti. 

Tänään on kaunis aurinkoinen ilma, tosin tämäkin saattaa silmänräpäyksessä muuttua räntäsateeksi, sellainen säätila meillä hallitsee nyt. Ei ehdi kyllästyä yhteen säätyyppiin. 😉

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Terveiset Lontoosta



Vietimme pääsiäistä Lontoon vilinässä. Tai olimme osa perinteisillä nähtävyyksillä vilistävää turistijoukkoa. Camden Marketilla meinasi kulku suorastaan pysähtyä, kun väkeä oli niin paljon. Harvoinpa näkee sellaisia väkijoukkoja, Suomessa varsinkaan.

Keskustan ja nähtävyyksien ulkopuolella oli sitten huomattavasti rauhallisempaa, pääsiäinen vaikutti selkeästi kaupungin rauhallisuuteen.


Ja tietenkin ajoimme kaksikerroksisilla busseilla, lähinnä koko ajan ja kaikkialle. Oyster card on aivan lyömätön ja todella kätevä tapa liikkua Lontoossa. Ja citymapper-sovellus ehdoton oikean bussin löytämiseen, ilman sitä pyörisimme varmaankin yhä jossakin päin Lontoota, todennäköisesti eksyksissä.


Enkä tiedä voiko puutarhuri vierailla Lontoossa käymättä Hyde ja Regent's Parkissa. Kuvassa Italialaiset suihkulähteet Hyde Parkissa, kuva napattu matkalla Diana Memorial Playgroundiin.


Brittein saarilla kevät on tietenkin paljon pidemmällä kuin meillä, puissa on lehdet, nurmikkoa leikataan, kirsikkapuut, syreenit, tuomet ja monet muut kukkivat, narsissit ovat jo lopettaneet kukintansa, tulppaanit olivat vuorossa yhdessä sinikellojen (Common bluebell) kanssa. Tuoksukurjenpolvet, kaunokaiset, rauniokilkat ja monet muut perennat kukkivat jo. Kaikki tuo on meillä vielä edessä.


Ehdimme tehdä myös sukulaisvierailun Pohjois-Devoniin, sinne päästäksemme vuokrasimme auton lentokentältä ja jännityksellä ajoimme "väärän" puoleisessa liikenteessä. Apukuskina olin ne toiset valvovat silmät, melkeinpä kuin Hyacinth Bucket - Mind the pedestrian.
 Matkalla Devoniin näimme lampaita, lampaita, lampaita, mäkiä, ruohoa, lampaita, kukkivia kirsikkapuita, lampaita, lampaita, pensasaitaa, sanoinko jo lampaita?


Koska matka Lontoosta Devoniin ei ollut vielä riittävän jännittävä, ajoimme rannalle Woolacombeen kapeita ja mutkaisia teitä myöten. Turistina ei välttämättä tulisi löydettyä tällaiseen paikkaan, mutta onneksi meillä oli matkaoppaana kälyni tyttärensä kanssa.


No paikka oli kyllä mutkaisen matkan arvoinen, maisemat olivat kauniita ja ranta iso ja siisti. Hauskinta oli, että vaikka ei ollut mikään erityisen lämmin, niin brittien rantaelämä oli täydessä käynnissä - toiset pelasivat rannalla, jotkut surffasivat, lapset lutrasivat lätäköissä ja kiipeilivät kallioilla. Tyhjähän ranta oli lämpimään päivään verrattuna, mutta suomalaisen mielestä olisi ollut liian viileä rantapäivälle. Kuva otettu aamulla, jolloin ranta oli huomattavan tyhjä. Päivän ehdittyä pidemmälle taivas selkeni ja ihmisiä tuli jatkuvasti lisää.



Näköalapaikka suojaisaan poukamaan, hauskasti toteutettu penkki. Vain Poirot puuttuu kävelemästä huvilalta toiselle.



Sinne jäi vihreä Devon ja kihisevän kuhiseva Lontoo. Pleasant place, I'll say.