Eilen sen hiffasin miksi taimet jää hoitamatta kylvöjen jälkeen. En yksinkertaisesti ehdi. Pitäisi koulia ja lannoittaa, kyllä. Hyvä, kun muistan kastella. (Ja aina en sitäkään, ennen kuin lehdet nuupattaa).
Kaksi viikkoa on hurahtanut sellaisella vauhdilla, että huh vaan - kevät on tullut.
Ja sitten kun vihdoin hiljenee, kotona odottavat pyykkivuoret ja villakoirat yhdessä sorapintaisten lattioiden kanssa. Niin ja vakaa aikomus oli pestä ikkunat tänä keväänä. Mutta ei ehdi, niin ei ehdi.
Tänään olen ottanut iisimmin, eihän sitä hullua tahtia kukaan jaksa (mukaan ei lasketa neljää pyykkikoneellista sun muuta pikkuhommaa).
Olohuoneen ikkunalla vaaleanpunainen pelargonia on puhjennut kukkaan.
Viikonloppuisilta Asu&Elä Askolassa- messuilta muutti jo ennestään ahtaille ikkunalaudoille muutama tähkälaventeli.
Olohuoneen ikkunalaudalle maastoutuu samoilta messuilta muuttanut keijunmekko.
Pihalla puolestaan kukkasipulia pukkaa vähän joka puolelta.
Idänsinililjoja...
...krookuksia eri väreissä...
ja tulppaaneja.
Lisäksi kevätkurjenmiekka virittyy rauhalliseen tahtiin kukkaan.
Ruohopulikin työntää tanakoita varsiaan lehtikarikkeen läpi.
Ja aina yhtä aikainen, raparperi. Pelkäsin jo, että paleltui, kun nuo munanmutoiset suojat ruskistuivat pakkasyön jäljiltä.
Idänvirpiangervon lehdet ovat jo puhjennet.
Eli kuten linnutkin sen meille ovat jo moneen kertaan luikattaneet, kevät on täällä yhtä kiivaana, aurinkoisena ja elinvoimaisena kuin niin monta kertaa aikasemminkin. Puutarhurista näkyy vain vilauksia ja kuuluu vain nopeita askeleita. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti