Onhan se vähän

koomista miettiä siemeniä ja kylvöksiä, kun ulkona näyttää tältä...

Mutta koska kevät tulee joka vuosi, niin siemeniä voi ostaa jo hyvissä ajoin. Viikonloppuna matkaan tarttui porkkanaa, hernettä, basilikaa, kurpitsaa, lehtisalaattia, kurpitsaa, tilliä, kehä- ja auringonkukkaa. Eli aika hyvin suunnitelma piti. Tosin sieltähän niitä saa lisää, kaupasta. 

Tänään lueskelin Ylen sivuilta, että laiskan puutarhurin perennat saattavat säästyä pakkasilla. Linkki uutiseen.

Hyvä juttu, jotain positiivista, että siedin niitä haravoimattomia lehtiä niin pitkään. 

Paitsi voi surkeus tuota yllä olevaa perennaryhmää, joka jäi remontin jalkoihin. Ihan hetkiä ennen pakkasia ehdin siivota perennojen päältä purut pois. Tämän tein ajatellen keväisiä sipulikukkia, purut kun eristävät tehokkaasti ja jäätyvät aikamoiseksi köntiksi pitkäksi aikaa. Sipuliniduilla menisi pitkän aikaa löytää tiensä maanpintaan ja tämä kun on niitä ensimmäisiä sulia kohtia pihassa. 

Perennat voivat olla mennyttä jo remontista johtuvan kaltoin kohtelun takia, mutta elättelen toivoa, että sitkeydellä selviävät. 

Keväinen jännitysnäytelmä: Nouseeko pioni, selviääkö köynnöskuusama?

Toisaaltahan tuon voisi käydä vieläkin peittelemässä vaikka kuusenhavuilla, kun pakkaset eivät näytä hellittävän.

Idioottivarmat siemenet

Viime kesänä lahjaksi saatuja siemeniä

Tai ehkä pitäisi sanoa idioottivarmat kylvökset.


Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut, mitä aion tänä vuonna kasvattaa ikkunalaudalla esikasvatuksessa ja mitä kylvän ulos viljelylaatikoihin.

Tänään huomasin ruokaostoksilla ollessani, että siemenet olivat tulleet. Siinä sitten seisoin ja tölvästelin erilaisia siemeniä. Poimin jonkin pussin käteeni ja lueskelin takatekstejä ja katselin kuvaa. Voin samaistua ei niin puutarhapeukaloiden turhautumiseen ja toiveeseen helppohoitoisuudesta. "Ihanat värit, kaunis kukka, niin houkutteleva enkä sitten kuitenkaan saa siitä tuollaista". Ja syvä huokaus ja pettymyksen ailahdus. Kyllä, olen tehnyt tuon ostanut, kylvänyt, toivonut ja pettynyt. Enhän muuten siihen voisi samaistuakaan. ;)

Yleensä kuvio menee näin, uskon lujasti innostukseeni, ihastun kuviin, ostan (innostus vielä huipussaan), ostin liian aikaisin eli joudun odottamaan ja hautaan siemenpussin johonkin, muistan (laimea ainiinjoonesiemenet ja kylvömultaakin täytyy ostaa), ostan mullan ja kylvän kun muistan (yleensä aika on silloinkin vielä liian aikaista kylvölle), kylvö saattaa tapahtua kaikkien sääntöjen ja vinkkien vastaisesti (kuukin on laskeva, vanha puutarhakansa sanoo kasvavan kuun olevan parempi kylvöaika - perustuu johonkin magneettisuuksiin tms), eli siemenet mullassa (tottakai esikasvatettavia on jo tässä vaiheessa aivan liikaa), alkaa jännitys näytelmä kuka itää ekana, kastelen, unohdan lannoituksenlatvomisenkoulimisen sun muut tärkeät osuudet kasvatuksesta, koulin kun ehdin ja hukun purkkeihin, alkaa selviytymistaistelu kuka jaksaa kesään asti, unohdan karaisemisen, lopputulos = kärsineitä, hentoisia taimia, ja hyvin vähän lopulta siihen määrään nähden, mistä lähdettiin (innostus lopahtanut ja siirtynyt suorakylvöön :)
Onneksi en kuitenkaan toista kuviota ihmissuhteissa.

Viime vuoden basilika kylvöksiä

Mutta siis ne idioottivarmat ja tämän vuotiset kylvökset. Katsellessani siemenhyllyä päätin, että ehkä tänä vuonna mennään varmoilla eli porkkanalla, herneellä ja tillillä. Kukista kehäkukkaa ja auringonkukkaa. Todennäköisesti joudun kylvämään remontin jälkeisille wannabe-niityilleni jotain maanpinnan nopeasti peittävää (todennäköisesti apila tai hunajakukka). Vanhoja siemenvarastojakin voisi vähän tutkiskella, sieltä voi löytyä joitakin yllätysyllätys ylijääneitä siemeniä viime kesältä. Ja koska jotain vihreää on saatava jo ennen lumien sulamista, niin ikkunalaudalle kylvän ainakin basilikaa ja hernettä, lehtisalaattia? oreganoa? no jotain vihreää kuitenkin. Ehkä täytyy kylvää muutama kurpitsan siemen, saadaan taas syksyllä kurpitsalyhty.

Näin mustasilmäsusannan siemeniä tänään myös, vaan siitä pohdin, että taidan tänäkin vuonna ostaa ne valmiina taimina. Viime keväänä ostin Multasormesta mustasilmäsusannan taimen ja se kasvoi kyllä hyvin ja ilahdutti pitkään.

Viime vuoden ..... jotain taimia, mutta niin ihastuttavia pikkuisia

Siemenhyllyssä kiinnitin kyllä huomiota villirukolan siemeniin, minkähän laisia ne olisi kasvattaa...

Puutarhuri vs. lehdet

Jotenkin tämä ei nyt mene suunnitelman mukaan. Jätin lehdet haravoimatta syksyllä (lue ne jäi haravoimatta) uskoen siihen, että lumi peittää ne alleen. Ja kukkurankäkkyrät. Nyt niitä lehtiä ja muuta roskaa pihalla on saanut tuijottaa jo kuukauden päivät. Todella reilua. Sen kerran, kun jätin sen tekemättä, tulee talvimyöhässä. 

Kysyy hermoja katsella noita lehtiä ja sotkuista pihaa. Sen voisi lisätä niihin hyvää tarkoittaviin puutarhalehtien kirjoituksiin - lehtien jättäminen maatumaan lumen alle vaatii lehmän hermot tai todella likaiset ikkunat.

Omenapuulehdet olisi pitänyt haravoida jo ihan tautien ja ötököiden takia. 

Lapset haravoivat syyslomalla, kasa on yhä paikoillaan.

No, ehkäpä asia korjaantuu pian ja taivaalta tipahtelee piakkoin lunta riittävästi lehtien peitoksi, ja hyytävää pakkasta etanoiden kiusaksi. Niin olisihan ne lehdet voinut haravoida vielä nytkin, mutta täytyy sanoa, että remonttiprojekti on imenyt mehut ja illan pimeydessä on aivan sama, vaikka sinne pihamaalle olisi pudonnut avaruusalus, niin vähän siellä näkee mitään.

Olen päättänyt, että kevään tullen otan pihani taas haltuun ja siivoan sen esittelykelpoiseen kuntoon. Ehkä. Luultavasti. Varmaankin. Töiden ohella. Melko varmasti.