Ajatus iski aivan yllättäen kesken rönsytiarella pehkon siirtämisen tiistaina aamupäivällä, kun tuuli kävi kylmästi, mutta aurinko lämmitti mukavasti, linnut lauloi ja naapuripihalla haukkui koira. Ja ajatus oli juuri tuo - joskus mä niin tykkään työstäni. Hullua, saako tai voiko sitä edes sanoa ääneen. Mutta niin se vain oli. Perennojen siirtely on niin mukavaa vaihtelua työpöydän ääressä istumiselle ja suunnittelemiselle.
Ostin uuden talikon, ihan puutarhatalikon ja on muuten kätevä ja hyvä kapine.
Olin siis nostelemassa ylös olemassa olevia perennoja asiakkaan pihalla, tässä niitä ruukutettuna. Ylösnostetut perennat siirretään ensi viikolla alkavien pihatöiden alta pois.
Kotipihallani viljelylaatikot lisääntyy. Viikonloppuna ostettiin kaksi lisää, jotka heti samana päivänä tervasin. Meidän Tuure koira tutkiskelee onko seulonta onnistunut ja jäikö suursäkin alle nyt jotain tärkeää.
Tämä samasta kohdasta otin kuvia syksyllä, kun oli hävityksen kauhistus. Blogipävitykseen pääsee tästä. Aikamoinen muutos sanoisin.
Tämä samasta kohdasta otin kuvia syksyllä, kun oli hävityksen kauhistus. Blogipävitykseen pääsee tästä. Aikamoinen muutos sanoisin.
Ensimmäiset tulppaanit ovat puhjenneet kukkaan, en kyllä tiedä onko tämä viime syksynä istutettuja tulppaaneja vai edellisenä. Pitäisiköhän sitä ryhtyä pitämään jotain lukua näistä istutteluista? Vaikka toisaalta onko sillä nimellä niin väliä, tämänkin tulppaanin värit ovat niin kauniin leiskuvat, että sitä pitää vain ihastella, ei vaivata päätään nimillä.
Kevään kiireisin aika on käsillä, toivottavasti sitä ehtii välillä tännekin kuvia laittamaan ja muutenkin seuraamaan kevään ja kesän edistymistä. Värikästä Vappua. ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti