 |
| Todistettavasti pälvi |
Kukkasipuleita, aurinkoa, linnunlaulua, kevät kevät kevät.
Aurinko ja sulavan lumen tuoksu toi mieleen lapsuuden keväät, lätäkköleikit, kevennetyn vaatetuksen (pelkkä villapaita - ei toppavaatteita), tivolin ja uuden karheat lenkkarit.
Eilen mietin siskon ja minun yhteisiä lätäkköleikkejä. Lapsuuden kodin yhdelle aurinkoiselle nurkalle kerääntyi kaikki ylempää pihalta tuleva sulamisvesi (juu, ei ihan näiden nykymääräysten mukainen sulamisvesisysteemi). Nurkalla maanpinta oli ajan myötä kulunut reilulle kuopalle, kun sisarusten kanssa kesäisin fillaroitiin taloa ympäri. Keväisin sitten kuoppaan kertyi vedet ja lätäkön koko oli sellaiset 1,5 m kertaa 1 m ja syvyyttä oli nilkkaan asti eli pienen lapsen maailmassa valtava lätäkkö.
Siinä sitten siskon kanssa viljeltiin riisiä eli tyrkittiin heiniä pystyyn mutaan. Heinät kaivettiin lätäkön reunoille pystyyn ja vettä lätkytettiin viljelyksille potkimalla ja ämpärein kauhomalla. Ja voi murhe, jos yöllä oli ollut pakkasta ja lätäkkö oli jäätynyt, ei päässyt heti aamusta viljelemään - joutui kerta kaikkiaan odottamaan iltapäivään, että lätäkkö sulaa. Varmasti olimme siskon kanssa näkemisen arvoisia, kuraisia, mutta iloisesti pälpättäviä pikkutyttöjä, täysin keskittyneinä viljelyleikkiin.
Varmasti johonkin sopivaan kohtaan muodostuu tänä keväänä meidänkin tontille lätäkkö, johon voisin mennä viljelemään riisiä. Sopivan harmitonta, tuloksia odottamatonta viljelyä. Pitäisikö pyytää sisko leikkiin mukaan ja lapset myös, että taito säilyisi suvussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti