Ikkunanäkymä

Kevätpuutarhamessut ovat käynnissä parhaillaan

Lueskelin muita puutarhablogeja ja havaihduin ajattelemaan, että kylläpä kaikki nyt valittaakin lumesta ja kevään viivästymisestä. Tätä toitotetaan lehdissä ja varmaan telkkarissakin (jos sitä viitsisi katsoa), turuilla ja toreilla. Viimeksi eilen puutarhamessuilla kuulin monesta suusta, että kunpa ne sulaisi ja on sitä paljon, ei pääse tekemään mitään ja maakin on jäässä jajaja...

Kuitenkin osa porukasta osti messuilla innoissaan taimia, juurakoita ja mitä muuta vielä. Onneksi joillakin on toiveet korkealla kevään suhteen, kaikki eivät ole vaipuneet lumensulamattomuusdepikseen.

Jostakin blogista näin kuvia kukkasipuleiden piipoista ja käänsin katseeni ulos - mitenkähän ne omat? Jep, lumen alla. Tarkemmin ottaen noin 50 senttisen kerroksen alla. Tuossa kuvassa näkyy pieni omenapuun rääpäle (on jo kasvanut tuossa kuusi vuotta, mutta kärsii läheisestä koivusta), rääpäleen alla on liuta kukkasipuleita. Vielä saa piippoja odotella. Tosin pitäisi käydä vilkaisemassa lumikellopaikkaa, mokoma yllätti viime vuonnakin.
Onneksi talon toisella sivustalla lumet ovat jo sulaneet kiitettävästi ja idänsinilijat puskevat kohta pintaan, jolleivät ole jo puskeneet. (Enpä ole viitsinyt käydä katsomassa, olohuoneen ikkunasta vain vilkuillut).

Vihdoin olen tyytyväinen työpisteeni sijoitukseen, sisustuksellisiin näkökohtiin ja käytettävyyteen. Näkymä ikkunastakin on mukava, kunhan tuosta vasemmalta tulee esiin pikkuiset syreenintaimeni ja tuolta nurkasta puhkeaa kukkaan keskenkasvuinen koreanonnenpensaani. Saati sitten ne kukkasipulit, joita olen urakalla kaivellut tuon omenapuun rääpäleen alle.

Vielä puuttuu työpisteeltäni pellavaverhot, jotka odottavat vielä kankaana ompelijaansa.  Kaikki aikanaan.

 Yksi keino petrata ikkunamaisemia on taimikasvatus. Sitä ei ole niin kiinnostunut ulkona paikalleen jämähtäneestä tilanteesta, kun hämää silmää taimilla.

Eilen muistelin taimia kastellessani viime syksyistä keskustelua koulussa. Opettaja kysyi, miksi jokainen kasvejaan rakastava puutarhuri ottaa talteen sadevedet? Me ehdotimme - säästääkseen kastelukustannuksissa tai ympäristöään. Ei, jokainen kasvejaan rakastava puutarhuri säilöö vettä siksi, ettei kaada kylmää vettä kenenkään juuristolle. Seissyt vesi on hapekasta ja sopivan lämmintä. Niinpä tietenkin.

No hommasin kauniin sinkkisen kannun, joka voi majailla yhdessä taimien kanssa täynnänsä vettä. Siinä vesi seisoo ja hapettuu, ja koska kannu on tuossa näkyvillä, tulee taimia kasteltua riittävän usein. Pysyy ikkunamaisema pirteämänä ja lumensulamattomuusdepis loitommalla.