Ai että on kaunista

Kynityt

Tässä on sellainen puiden leikkaustyyli, jonka soisi katoavan tyystin. Näihin puuparkoihin törmäsin Helsingin Vuosaaressa.

Jos puu varjostaa, sen voi kaataa kokonaan. Jos puu kasvaa liian isoksi, sen voi kaataa ja istuttaa tilalle jotain pienempi kasvuista.

Vai haluaako joku oikeasti leikellä joka kevät ne kasvaneet vesiversot pois? Koska puutahan tästä ei enää tule.

Ajattelin, että tästä leikkaustyylistä oltaisiin jo hiljalleen pääsemässä eroon. Mutta ei, aina löytyy valopäitä, jotka muistavat jostain ammoisilta ajoilta tällaisen ratkaisun.

Jos puun kasvutapa ei miellytä, älä istuta sitä. Parempi koko puulle olisi vilauttaa vain kerran moottorisahaa siinä tyvellä kuin repostella joka kevät puun epätoivoissaan kasvattamat vesiversot. Ja vesiversot ovat muuten puun hätähuuto -  sitä on leikattu liikaa.

Sorja vaahtera

Vai onko noin, että ihmiskäden jäljen pitää näkyä, kun ollaan rakennetussa ympäristössä? Todistaa naapureille, että meilläpä osataan käyttää sahaa?

Viereisellä tontilla sitten puolestaan kasvaa sorja vaahtera, joka on saanut kasvaa leikkauksitta. Aikaa myöten tämäkin vaahtera varjostaa kyllä pihaa pahasti, mutta siihen asti luo viihtyisyyttä ympäristöönsä ja suojaa etelästä porottavalta auringolta parempi kuin hyvin.
Luonnollisemman näköinen minusta.

No, yleensä yritän ohittaa nämä kynityt yksilöt silmät sulkien. Enkä näihinkään olisi kiinnittänyt huomiota, jollen olisi joutunut odottelemaan ja pitkästyksissäni tuijotellut ympärilleni.