Mutta sellaista väittää tämän päiväinen Aamuposti lehtijutussaan.
Otsikko ei vielä kerro, että puutarhaharrastaja olisi kulttuurin harrastaja, mutta heti ensimmäisessä lauseessa meidät niputetaan jaloon seuraan kuoroharrastajien kanssa. Oooo-o.
Mitähän oopperan ystävät tähän sanovat, samassa nipussa multasormisten maan tonkijoiden kanssa. Huh-huh.
Puutarha harrastuksena saa arvon ylennyksen, ei se enää olekaan kotoista puuhastelua vaan kylttyyriä. Kanankakkan levittäminen ei ole vain lannoitusta kasveille vaan hengenravintoa ihmiselle.
Mustat kynnenaluset eivät ole enää piiloteltavia tai pois jynssättäviä vaan todiste kultturellista harrastuksesta.
Eipä tarvitse olla kummoinenkaan keittiötieteilijä, että tajuaa puutarhassaan puuhastelevan ihmisen elävän pidempää kuin sellaisen, joka käyttää kaiken aikansa television ääressä. Vai mitä olette mieltä haravoinnista, ruukkujen siirtelystä, pensaiden leikkauksesta, kitkemisestä, istuttamisesta - aika fyysistä touhua. Ja kun vielä istuttaa puutarhaansa omenapuita, marjapensaita, perunaa, yrttejä, sipulia tai kylvää porkkanaa, retiisiä, pinaattia, salaatteja ja laajentaa valikoimaa kasvihuoneensa tomaateilla ja kurkuilla. Pakkohan ne jonkun on syödä.
Aamupostissa tänään |
Ja vaikka puutarhaa voi hoitaa yksinkin, voi puutarhasta nauttia yhdessä - napata kuvia ja jakaa ilonsa ja murheensa toisten onnistuneiden ja erehtyneiden kanssa. Yllättävän yhteisöllistä.
Hmm, nyt voinkin sitten sanoa työskenteleväni kulttuurin parissa.
Mahtavaa! Kyllähän tämä kerrassaan korkeakulttuuria on, vaikka joskus tuntuu pohjamudissa tämä touhu menevän. Kulttuurikuntoilu <3
VastaaPoistaSaadaan lisää elinvuosia puutarhailemalla. :)
VastaaPoista