perjantai 26. huhtikuuta 2013

Krookuksia siellä...

Krookukset puhkeamassa sunnuntaina
ja krookuksia täällä. Ahkerana olen näköjään krookuksia maahan kaivanut syksyllä. Krookuksia omenapuun alla, krookuksia vadelmapöheikössä, krookuksia alppiruusun alla, nurmikolla ja ja ja... Jep - niitä on paljon.
Krookukset kukassa keskiviikkona






Pienet väriläiskät vadelmapöheikössä










 Onneksi vadelmapöheikössä kukkii myös sinivuokkoja, jottei mene ihan Crocus-suvun yksinmarssiksi tämä kevät.







Pikkutalvio, jättipoimulehti, pioni ja kangasajuruoho
Ja onhan noita - mystisiä rinkuloita pitkin poikin tannerta. Jonakin keväänä olen kaivanut maan uumeniin pääsiäisen sipulikukat sinällään. Ja sipulikukat ovat sitten kiltisti jatkaneet kasvuaan ruukun ympyrämuodostelmassa.

Ikivihreät perennat heräilevät kevääseen enemmän tai vähemmän terhakoina. Vahalehtinen pikkutalvio herää hyvinkin pirteänä. Kangasajuruoho on lähettänyt tuoksuaan jo lumien sulamisesta lähtien. Samassa paikassa pionikin uskaltautuu työntämään päänsä esiin ja jättipoimulehti kokeilee keväistä ilmaa karvaisella lehdellään.




Tuoksukurjenpolvi hujan hajan
Lehti sentään vielä tuoksuu
Tuoksukurjenpolvella ei mene niin hyvin, se on talven jäljiltä ihan pökertynyt. Kauniit pehkot ovat mennyttä ja jäljellä on vain hujan hajan sojottavia lehtiä. Mielenkiinnolla seuraan kuinka nopeasti korjaa muotonsa. Mutta onneksi tuoksu on vielä tallella ja lehteä kättelemällä tuntee tuoksukurjenpolven pehmeän karvaisuuden ja raikkaan tuoksun.



Hattivatti


Ehkäpä tuijaltakin voisi ottaa varjostussuojan pois? Johan tätä hattivattia on tullutkin katseltua. Maa on kyllä jo sulaa tältä puolelta taloa ja tuija löytäisi vettä haihduttamatta itseään hengiltä.

Orvokit karnevaaliväreissä
Orvokit muuttivat terassille ikään kuin kevään merkiksi ja vapputunnelman pohjustajaksi. Ja tänään mietin, että onneksi nuo orvokit tönöttävät tuossa, ohjaavat katseen johonkin pirteään sen sijaan, että tuijottaisi tuolla takana kenottavaa risukasaa, talvella kärsinyttä perennapenkkiä tai haravoimatonta pihaa. Bonuksena orvokit  eteisen ikkunasta nähtynä saavat hetkeksi unohtamaan, että viikonloppuna aion vielä tehdä isomman sotkun ja avata tuon maan tuosta portaan edestä ja tehdä siihen kiveyksen. Ehkä tänään kuitenkin vielä ehdin pelastamaan perennoja toiseen paikkaan ja haravoimaan pihaa vähän siivompaan kuntoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti