Pieniä ilmiöitä

Apilataimia

Täytyy kai olla pikkuisen omalaatuinen, että saa iloa näistä pienistä ilmiöistä. Tai siis ajattele, ketä kiinnostaa ovatko apilat itäneet, kuinka nopeasti ja miten pieniä ja onnettomia ne on? No minua kiinnostaa ja kiinnostaa niin vietävästi. Niin hentoja, mutta sitkeitä ja puutarhurin ystäviä. Tuottavat typpeä maaperään ja houkuttelevat paikalle pölyttäjiä, voiko puutarhuri enempää kasviystäviltään vaatia? Niin, eikä pidä unohtaa apilan peittävää vaikutusta ja ruohonleikkuun tarpeettomaksi tekemistä. Laiskan tarhurin lempiasiat.

Pihlaja

Entäs pihlaja? Yksi lempipuistani. Havaitsin kuvaa ottaessani mielenkiintoisen ilmiön, tietystä kuvakulmasta puhkeava silmu näyttää naisen sukuelimeltä ja toisesta taas sitten miehen. Tiedä sitten oliko puutarhurin mieli levoton, mutta kannattaa mennä tiirailemaan pihlajan silmuja pihalle, josko omakin silmä niin näyttäisi. Vai liekö tämänkin jokin musteläiskätestin tyyppinen juttu?
Joka tapauksessa pihlajansilmu - aivan mitättömästä kokoisesta silmusta kasvaa aika nopeasti pitkä lehti ja siellä sisällä on vielä kukintokin. Lehdet ovat puhjetessaan untuvaisen karvan peitossa, sympaattinen.

Madonreikä

Ja tämä on ehkä yksi läikähdyttävimmistä näyistä puutarhassa - madonreiät maassa. Hyvä, etten huuda koko perhettä todistamaan - "katsokaa madonreikiä, pihassamme on sittenkin elämää!"
Ja kun niitä on paljon, koko Matosten suku on mökertänyt yön aikana maan sisässä tehden kauniita kekoja pitkin nurmikkoa. Puutarhuri hymyilee koko naamallaan ja katselee ympärilleen tyytyväisenä.

Miksi se on niin ilahduttavaa? Vaikka minulla on käytössä kaikenlaisia puutarhaopuksia ja kaupat pullollaan lannoitteita, työvälineitä ja erilaisia multapusseja, kukaan ei muokkaa maata paremmin ja luonnollisemmin kuin pieni mitätön mato.

Tulppaani

Entäs tämä kauniin värinen tulppaani? Pihani esikoinen tässä lajissa. Ruusupenkistä nousi liuta tulppaanin lehtiä, mutta ei yhtään kukkaa. Omenapuun alle istuttamani tulppaanit puolestaan lupailevat näyttävääkin kukintaa.

Ammattilainen tai ei, mutta onnistuminen on puutarhanhoidon paras puoli. Aina kaikki kokeilut eivät tuota toivottua lopputulosta, mutta yrittää täytyy ja toisaalta hyväksyä tappiot.
Ehkä puutarhaan hurahtaneet ymmärtävät oman pienuutensa ja iloitsevat niistä pienistäkin ilmiöistä, joita jatkuvasti ympärillämme tapahtuu. Tai sitten emme koskaan kasva aikuisiksi vaan säilytämme kokeilun- ja seikkailunhalumme ja ilahdumme yksinkertaisista asioista. Niin tai näin, kevät on lempivuodenaikani.

Silmuja, silmuja

1.

2.

Lämpimät kevätpäivät ovat saaneet pihani pensaat heräämään. Itse asiassa vauhti tuntuu huimalta, olen miettinyt mikä sen tekee, yleensä lehtien puhkeaminen on hitaampaa. Vai onko tässäkin kyse vanhenemisestani? Todellakin toivon, että ei.

Ylioppilaskeväänäni muistan, että lehdet puhkesivat vasta sinä viikonloppuna, kun juhlat oli. Ja siitä on todistuksena kuviakin. Toisaalta siskoni ylioppilasjuhlien aikaan taisivat kukkia syreenit. Pienoisia eroja keväissä. Näistä valkolakkisista keväistä on jo aikaa monen monta vuotta, mutta ne ovat jääneet mieleen.

3.

4.

Onko nyt sitten ollut lämmin alkukevät? Siis piha on vapautunut lumista noin viikko sitten ja nyt silmut pullistelevat. Kirsikka näyttää siltä kuin silmut juuri ja juuri pysyisivät kasassa, ikään kuin odottaa vain sitä räjähdystä. Omenasta olen usein ajatellut, että puhkeaa hitaasti lehteen ja kukkaan, mutta kuva osoittaa muuta. Silmut puhkeavat samaa tahtia muiden kanssa, mutta eri tavoin.

5.

6.

Kaikki nämä kuvat on otettu samana päivänä samaan aikaan eli kiersin pihaa ja kuvasin. Kuvista näkyy, kuinka eri vaiheissa silmujen puhkeaminen on. Samalla näkyy myös pensaiden ja puiden erilaisuus lehdettömänä. Itselle tämä erilaisuus on selvää pässinlihaa, mutta sitä lähes mykistyy, kun asiakkaat ja yhteistyökumppanit eivät erota mitään vihreästä massasta. Siis että se koostuisi eri kokoisista, muotoisista, näköisistä, tuoksuisista, hajusista kukista, puista ja pensaista. Heille se on vain taustaa tai jotakin ärsyttävää, joka on tiellä, hoidettava tai varottava. 

8.

7.

Kun on itse niin uponnut tähän kasvimaailmaan, niin välillä unohtaa, että todellakin tämä on kuin toinen kieli tai salattu maailma, jota on opiskellut ensin koulussa ja sitten ihan omatoimisesti pelkästään palavasta mielenkiinnosta kaikkea vihreää ja versovaa kohtaan. 

Näistä kuvista voi testata itseään. Kuvissa numerot ja lopussa vastaukset.

Ja ei en voi kehua, että tietäisin itse aina vastaukset. Arvailuahan se on toisinaan, ilahduttaa tietenkin, jos arvaus osuu oikeaan.

Kuvissa värit voivat hämätä, kuvia ottaessani pohdin, että monet silmut puhkeavat punertavina. Jännä juttu. Varmasti joku osaisi tämänkin selittää.















1. Omenapuu
2. Kirsikkapuu
3. Pihasyreeni
4. Marjatuomipihlaja (silmu lähes samanlainen kuin isotuomipihlajalla)
5. Marja-aronia
6. Idänvirpiangervo
7. Pihlaja-angervo
8. Tuomi

Puutarhurin ikkunalauta

Tähkälaventeleiden tanssi

Tähkälaventeli kuiskutteli vieruskaverilleen haaveistaan -
"Katso ulos, tunnetko auringon kutsun?" 
Vieruskaveri kumartui tähkälaventelikumppaninsa puoleen ja taivutti vienosti päätään myötääkseen haaveen pääsystä ulos aurinkoon todeksi. Pitkään jatkunut kököttely puutarhurin ikkunalaudalla alkoi pikku hiljaa kummallekin riittämään. 
"Eikö ulos pääsisi jo, aurinko niin mukavasti lämmittää ja puiden silmut puhkeaa... eikö olisi meidänkin aika päästä haistelemaan raikkaita tuulia?" sanoi tähkälaventeli toiselle.

"Vaikka puutarhuri näkee joka aamu kuinka olemme kasvaneet, ei ole siltikään tietääkseenkään ihanasta ilmasta ulkona, pidättelee meitä täällä sisällä, vaikka itse tonkii jo maata." vastasi vieruskumppani närkästyneenä puutarhurin itsekkäästä tavasta ottaa koko puutarha itselleen. 
Näin pohtivat ja purnasivat tähkälaventeli ja vieruskumppani, juurissa jo kihelmöinti tuoreesta mustasta mullasta, ymmärtämättä kylmän ulkomaailman julmia vaikutuksia hennoille taimille. 
Niin jatkoivat laventelit nojaamista toisiinsa ja haaveiluaan ulkoilmasta, auringosta ja lämmöstä. 

Ikkunaviidakko

Jotenkin metkasti tässä kävi taas näin, että ikkunalauta on kuin viidakko. Lyhtykoisot ovat kehittyneet tanakoiksi taimiksi ja jättikurpitsa iti ja kasvoi jo valtavan kokoiseksi ihan hetkessä, siltä ainakin minusta tuntuu.
Tähkälaventelit latvoin viime viikolla ja nyt ne ovat jo kehittäneet lisää versoja lehtihangoihin. Lämpimät kevätpäivät ovat siivittäneet kasvua, tai sitten se antamani lannoitevesi.

Elämänlangat kiertyvät toisiinsa, vaikka olen nekin latvonut. Kukkiakin elämänlangat ovat jo ehtineet.

Viime viikolla tehtiin kylvöjä ulkona, kylvettiin porkkanaa, salaattia, pinaattia, ruohosipulia, auringonkukkia ja kehäkukkia muun muassa.

Jättikurpitsa

Pienet puutarhurin apulaiset olivat innokkaina tekemässä kylvöjä - hyvä, että ehti tehdä tarvittavat pohjatyöt eli kääntää, kitkeä, lannoittaa ja lisätä multaa. (Niin - en tehnyt kääntämistä ja kitkemistä syksyllä, vaikka neuvon muita tekemään niin eli taiteen sääntöjä on lupa muokata.)

Kolme pientä palstaa olen innokkaille tarhurinaluille muokannut ja nähtäväksi jää millainen sato saadaan. Kouluikäiset tarhurit hoitivat kylvönsä omatoimisesti,vauhdilla ja mutu-tuntumalla. Maissit, kurpitsat ja perunat odottavat vielä pääsyään kasvimaan multiin. Ja tovin saavatkin odottaa, jos säät menevät kovin kylmiksi. En kyllä tiedä, mihin ihmeeseen sijoitan taimia, kun kukkakaalitkin pitäisi koulia.

Ja lopuksi pienimmän apulaisen tuomat valkovuokot, se on kevät nyt.

Valkovuokot

Puutarhurin pihalla 2

Krookus

Ensimmäiset keväisen kauniit ja lämpimät päivät. Ja yhtäkkiä pihalla on jos jonkin näköistä puuhasteltavaa. Sisällä ei viihdy kuin pakolla ja illalla täytyy pakottautua lopettamaan puuhastelut.

Luovuttuani kitkemisestä olen ryhtynyt leikkelemään risuja silpuksi. Niin leikellyt - en ole surrutellut oksasilppurilla. Hullua voisi joku todeta. Pohdin tätä eilen, kun silppusin rusopajuangervon versoja kymmenen sentin pätkiin, että juuri sellaista slow life hommaa- seison kauniissa auringon paisteessa tekemässä itseään toistavaa hommaa ilman kiirettä kuunnellen linnunlaulua ja omia ajatuksia. Oksasilppuri pitää niin hirveää meteliä, että siinä jää linnut kuulematta ja melkeinpä ne ajatuksetkin. Kyllä oksasaksilla silppuaminen on hidasta, eikä lopputulos ole ehkä sitä helpoiten maatuvaa sorttia, mutta mitäpä sitten, tärkeämpää on kaunis ilma ja hyvä mieli.

Vadelmapensaan alla

Heti aamulla ensimmäisenä on kierrettävä pihaa ja katsottava, mitkä kukkasipulit ovat jo aukaiseet nuppunsa ja josko jostain löytyisi uusia. Ja todellakin olen kyllä yllättynyt miten moneen paikkaan olen kukkasipuleita jemmaillut. Siitä 150 kukkasipulin istuttamisesta syksyllä oli siis hyötyä, vaikka se tuntuikin ensin isolta urakalta. Ensi syksynä taas lisää.

Lehtien alla lymyilleet päivänkakkarat

Pihaa on tullut siivoiltua talven jäljiltä, ihmeesti sitä kertyy risua ja pientä maatumatonta roskaa. Tavarat ovat hujan hajan ja niin edespäin. Lehtiä en ole haravoinut, olen ajatellut jättää loput madoille. Ja kohta ne lehdet häviävat vihreän ruohon sekaan. Pienet roskat puolestaan ovat ärsyttäviä ja itsepintaisia purkujätteitä, lasivillan palasia, muovin riekaleita, solumuovia, styroxlevyä pitkin pihaa. Hujan hajan olevat tavarat ovat puolestaan talon pienemmän väen levittelemiä, joita sitten olen keräillyt kasaan tai roskiin, jos ovat rikki.

Sinivuokkoja

Ja siinähän se kuluu päivä rattoisasti kevätkunnostusta tehden, välillä istahtaen terassille auringosta nauttimaan.

Puutarhurin pihalla

Lähdin tässä muutama päivä sitten auringon innoittamana kitkemään esiin nousseita rikkaruohoja siitä tontin osasta, jossa maa on jo sula ja kasvu alkanut. Intopinkeänä kaivoin ylös rönsyleinikkiä, koiranputkea ja voikukkaa.

Lehtien alta kaiveltu ketoneilikka

Mutta, mutta voikukkia repiessäni rupesin pohtimaan, että hullua kitkeä nämä pois. Lapset tekevät niistä seppeleitä ja keräävät ruokaleikkeihinsä voikukista tarvikkeet. Rönsyleinikki on ihan hauska kukkiessaan. Koiranputki on kova leviämään, mutta jokavuotinen viherkatteeksi joutuminen on vähentänyt kasvustoa huomattavasti. Joku viisas on muistaakseni selittänyt sen siten, että juuristo köyhtyy vuosi vuodelta, koska kasvi ei saa lakastuttuaan ravinteita takaisin juuristoon talteen, kun maanpäälliset osat katkaistaan kesäkaudella. No niin on käynyt, kohta joudun siirtymään jonkun toisen koiranputkiviljelmille viherkatteen haussa.

Siirryin pöyhimään viimevuotista tomaatin ja maissin kasvatuspaikkaani, johon olin syksyllä haravoidessa heittänyt kerroksen puunlehtiä. Vaan sielläpä teki töitä hitaasti ja kohmeisesti jo madot, joten luovutin pikkuisen pahimpia lehtiliiskaantumia pöllyteltyäni ja jätin loppu homman ammattilaisille.

Sitten siirryin repimään nurmikkoa pensaiden juurelta, että pensasalusta pysyisi edes jotenkin heinättömänä. Ja toisaalta haluaisin lisätä niittykasvillisuutta ja vähentää nurmikkoa.
Pensasalustoja kitkiessäni päähäni pälkähti, etten kitke niitä kesäisin, koska siellä kasvaa harakan- ja kissankelloja, joten eiköhän jätetä sikseen.

Siinä vieressä syksyiset lehdet olivat kerääntyneet lautareunuksen ja nurmikon väliseen paljaaseen kohtaan kasalle. Ensin vetäisin haralla oikein reippaasti lehtiä pois tieltä ja alta paljastui pieniä päivänkakkaran taimia. Ja muistin - niin tosiaan olen kylvänyt tähän kuivaan kohtaan sinne tänne erilaisia niittykasveja viime ja edellissyksynä. Että eiköhän anneta päivänkakkaroille kasvurauha, tuumin.

Mitenkäs sitten marjatuomipihlajan alusta? Komeasti mustalla mullalla, suikeroalpi siinä vähän aluillaan. Nyppäsin muutaman heinän pois ja katselin, että jopas on suikeroalpissa isot lehdet, että noinko paljon sitä olen viime vuonna lannoittanut. Ei, ei se sitä ollut. Muistin, että pihalla kasvaa jos jonkin näköistä luonnonvaraista tädykettä ja tämä taisi olla niistä rohtotädyke. Ja sulassa sovussa siinä vieressä nurmitädyke. Eihän niitä voi kitkeä, jää kauniit siniset kukat näkemättä sitten kesällä.

Kukkasipulituppaita

Lopulta siirryin mansikkapenkkiä siivoamaan. Sieltä pitää selkeästi riipiä vanhat kuivat lehdet pois ja kitkeä rikkakasvit. Mansikkapenkki tosin on niin vanha jo, että pitäisi uusia. Ehkä tänä kesänä. Kunhan vain keksin mihin tontin osaan teen uuden. 

Niinpä, ehkäpä pitäisi ensin pohtia ja sitten vasta huhkia. Näinköhän olen tehnyt itseni toimettomaksi tällä puutarhahoidon idealogiallani.

Kitkentä vauhtini siis hiipui, ja rupesin katselemaan ympärilleni etsiskellen kevään merkkejä. Ja löysin lisää kukkasipuleita. Kuvassa olevat kukkasipulituppaat ovat vuoden takaisia pääsiäiskukkia. Puutarhurilla se on joulu monta kertaa vuodessa, kun unohtaa mitä on minnekin puutarhan kolkkaan kätkenyt. Toiset harrastaa geokätkeilyä, minä kätkeilen puutarhaan.

Vihertää, vihertää.

Olen ollut jo epätoivoinen, että sulavatko nämä lumet ikinä. Yritän lohduttautua, että yhtenäkään vuonna ei ole ollut meidän pihalla lunta kesällä. Vähän samoin kuin lohdutetaan viimeisillään raskaana olevaa naista - "ei sinne yksikään ole jäänyt". Niin mutta kun ei jaksa odottaaaa....

Lumikello

Nyt, nyt meilläkin on pihalla todellisia kevään merkkejä. Lumet ovat vasta lähteneet joistakin kukkapenkeistä, mutta jo nousee kukkasipulin hiippalakkia. Tänä aamuna lueskelin Anun puutarha-blogia ja muistin meidän pihallakin olevan lumikelloja. Ja siellähän ne kukki. Salaa olivat nousseet maasta ja päässeet jo kukkaankin, enkä ollenkaan ollut muistanut koko kelloja. Syynä voi kyllä olla myöskin se lasten liukumäeksi kasattu lumikasa, jonka taakse katajan alla majailevat lumikellot olivat jääneet. Ehkä olisin saanut tietää kukista meidän viisivuotiaan välityksellä, joka olisi tuonut minulle näytille löytämiään kauniita kukkia.

Krookus

Talon itäseinustalla krookukset ja idänsinilijat nostavat päätään. Pyöriskelin tuossa pihalla ympäriinsä että nyt tässä kävi juuri niin kuin syksyllä uumoilin pohtiessani samalla, että mihinkäs niitä kukkasipuleita paninkaan. Vielä lymyilee lumen alla kukkasipuleita. Krookuksia katsellessani mietin, että toivottavasti kukkivat myös. Jotkin sipulilajit eivät tahdo kukkia, sellaiset maatiaismallit kyllä kukkivat komeasti viime keväänä. Idänsinililja taas on varma kukkija ja leviää kiitettävästi.

"Ja maasta syntyy pieni vihreä tonttu"

Tuoksuköynnöskuusama

 
Tuoksuköynnöskuusama yllättää. En tiedä ovatko nämä viime vuotisia lehtiä vai maaliskuussa puhjenneita. Joka tapauksessa, löysin tämän vehreän oksan timanttituijan varjostukseksi levitetyn kateharson alta maaliskuussa, kun irrottelin jouluvaloja tuijasta. Työnsin vihertävän verson takaisin harson alle ja toivoin sen selviävän pakkaskeleistä. Ja niinhän se teki, kuten kuvasta näkyy.

Jotain täytyy kevään edistymisestä kertoa senkin, että peippo laulaa luikautti tutun liverryksensä.
Eilen aurinkoista iltaa ilahdutti mustarastas huilumaiselle laulullaan.

"Kevätsää lämmittää, luonnon uudeks herättää, katsokaa jo sulaa maa..."

Huhtikuussa huhkitaan

Kevät eteni hyvällä vauhdilla maaliskuussa, kalenteri kääntyi huhtikuulle ja taivas päätti heittää meille reilusti lunta. Eilenkin, toisena pääsiäispäivänä, aamu alkoi kauniilla auringonpaisteella ja lumi suli mukavasti. Iltapäivällä mietiskelin, että olisipa mukava istuskella auringossa juomassa kahvia. Vaikka toisaalta valkoinen puutarhakalustomme olisi voinut näyttää lievästi sanottuna koomiselta metrin korkuisen lumikasan päällä. Käänsin selkäni ja jatkoin patikoiden sirklaamista yläkerran seinien tukemista varten. Seuraavan kerran, kun katsoin taivaalle lounaasta nousi tummia pilviä ja aurinko oli hävinnyt niin hyvin, että aiempi ihanan lämmin auringonpaiste tuntui uskomattomalta. Ja seuraavassa hetkessä ilman täytti lumipallerot. Niin mitkä ihmeen lumipallerot? Ei satanut lumihiutaleita eikä rakeita, vaan palleroita - lumihiutaleen ja rakeen palluraisia sekoituksia, minilumipalloja.

Päivittäin yritän etsiä toivon pilkahduksia sulavasta lumesta ja keväästä. Tiukassa ne on, jos yön aikana sataa 20 cm lunta. Mutta kevät jatkuu ikkunalaudalla. Ja kasvihuonekuume ei ota laantuakseen. Itse asiassa kasvihuone on lähempänä toteutumistaan kuin ikinä, yläkerran ikkunat jäävät toimettomiksi, kun joudumme hankkimaan uudet sopivammat. Mikä onkaan oivempi paikka vanhalle ikkunalle kuin kasvihuone? Olen jo miettinyt paikan kasvihuoneelle ja mahdollisia käytettäviä materiaaleja ja työmäärää, joka rakentamisesta tulee. Varsinkin kun vertaa työmäärää kaupasta haettavaan kennolevyiseen kasvihuoneeseen, jossa on kaikki valmiina ja seuraat vain annettuja ohjeita. No, harvoinpa olen tehnyt mitään helpoimman kautta ja näin saan juuri sellaisen kasvihuoneen kuin haluan. Toivottavasti rakentamiseen riittää vielä energiaa yläkerran urakan jälkeen.

Tähkälaventeli

Niin kevät ikkunalaudalla.  Tähkälaventeli antoi odottaa itseään jonkin aikaa ja itäminen oli epätasaista. Niin no, kylvö saattoi myös olla epätasaista, nimittäin sen teki meidän 4-vuotias.
Nyt taimet ovat hyvällä alulla ja näyttää lupaavasti siltä, että kesällä nähdään kauniita kukkia. Tämä laventelihan siis oli se, joka majaili jääkapissa monta viikkoa kylmäkäsittelyssä.
Kuvaa ottaessani käteni hipaisi taimia ja ilmaan levisi vieno laventelin tuoksu.

Lyhtykoison itäminen vei ehdottomasti kauimmin. Ajattelin jo, että myttyyn meni, mutten vielä heittänyt turvepaakkuja menemään. Ajattelin, että lyhtykoiso ei lähde itämään, koska ikkunalauta on öisin aika viileä ja viileys estää siemenien itämisen. Vaan yllätyinpä iloisesti, kun pienet vihreät nupit rupesivat turpeen seasta nousemaan. Lyhyessä ajassa pienet vihreät nupit ovat kasvaneet tanakoiksi valoa kurotteleviksi taimiksi.

Lyhtykoiso

Elämänlanka

Elämänlangan siemenien itäminen oli myöskin epätasaista, mutta tätä koskee myös sama asia kuin tähkälaventeliakin, eli siemenet ovat saattaneet livahtaa pienistä sormista liian syvään. Mutta nyt joka purkista on noussut vähintään yksi taimi, siemeniä kylvettiin pari kappaletta per turvebriketti.

Ikkunalaudan viileyden näkee elämänlangan vahvasta varresta ja tanakasta kasvusta. Se ei tarvitse vielä tuekseen keppiä, eikä kasva pitkää huitula kasvua. Tällä olohuoneen ikkunalla on riittävästi valoa, joten taimet kehittyvät kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ikkunan eteen vedetään iltaisin paksu rullaverho, joten lämpötila ikkunalla on varmaankin siinä 13 - 15 asteen tuntumassa. Jotain hyvää siis vetoisista vanhoista ikkunoista ja vanhasta vetoisasta talosta.

Lisää kylvöksiä aion tehdä piakkoin, kurpitsat, maissit ja muut syötävät odottavat jo vuoroaan. Kun vain muilta kiireiltään ehtisi...