 |
| Apilataimia |
Täytyy kai olla pikkuisen omalaatuinen, että saa iloa näistä pienistä ilmiöistä. Tai siis ajattele, ketä kiinnostaa ovatko apilat itäneet, kuinka nopeasti ja miten pieniä ja onnettomia ne on? No minua kiinnostaa ja kiinnostaa niin vietävästi. Niin hentoja, mutta sitkeitä ja puutarhurin ystäviä. Tuottavat typpeä maaperään ja houkuttelevat paikalle pölyttäjiä, voiko puutarhuri enempää kasviystäviltään vaatia? Niin, eikä pidä unohtaa apilan peittävää vaikutusta ja ruohonleikkuun tarpeettomaksi tekemistä. Laiskan tarhurin lempiasiat.
 |
| Pihlaja |
Joka tapauksessa pihlajansilmu - aivan mitättömästä kokoisesta silmusta kasvaa aika nopeasti pitkä lehti ja siellä sisällä on vielä kukintokin. Lehdet ovat puhjetessaan untuvaisen karvan peitossa, sympaattinen.
 |
| Madonreikä |
Ja kun niitä on paljon, koko Matosten suku on mökertänyt yön aikana maan sisässä tehden kauniita kekoja pitkin nurmikkoa. Puutarhuri hymyilee koko naamallaan ja katselee ympärilleen tyytyväisenä.
Miksi se on niin ilahduttavaa? Vaikka minulla on käytössä kaikenlaisia puutarhaopuksia ja kaupat pullollaan lannoitteita, työvälineitä ja erilaisia multapusseja, kukaan ei muokkaa maata paremmin ja luonnollisemmin kuin pieni mitätön mato.
 |
| Tulppaani |
Ammattilainen tai ei, mutta onnistuminen on puutarhanhoidon paras puoli. Aina kaikki kokeilut eivät tuota toivottua lopputulosta, mutta yrittää täytyy ja toisaalta hyväksyä tappiot.
Ehkä puutarhaan hurahtaneet ymmärtävät oman pienuutensa ja iloitsevat niistä pienistäkin ilmiöistä, joita jatkuvasti ympärillämme tapahtuu. Tai sitten emme koskaan kasva aikuisiksi vaan säilytämme kokeilun- ja seikkailunhalumme ja ilahdumme yksinkertaisista asioista. Niin tai näin, kevät on lempivuodenaikani.
Mielenkiintoisia pohdiskeluja.
VastaaPoistaAjattelen, että puutarhailu on siksikin niin ihana ja tärkeä harrastus (jos harrastuksesta puhutaan), koska se opettaa meille ihmisille pysähtymisen taidon. Nähdäkseen, havainnoidakseen ja ymmärtääkseen on oltava "herkillä", tutkittava ja tulkittava pieniä muutoksia kaikkialla. Ilman siitä kertynyttä tietoa ei kehity harrastuksessaan, ja toisaalta, kun etenee harrastuksessaan pidemmälle, kiinnostuu siitä myös enemmän ja enemmän.
Sitten näkee madot ja apilantaimet, ja kevään ensimmäisen kukkivan kasvin katselusta syntyy iso riemu ja liikutus.
Itse koen olevani tämäntyyppisessä vaiheessa nyt noin 20 vuotta harrastettuani. Ei niin pientä asiaa ja muutosta puutarhassa, että se olisi liian pieni asia. Ja luontosuhde on syventynyt ihan valtavasti, tunnistan jo pihan lintulajitkin, kun olen niitä ahkerasti talvella ruokkinut ja keväällä vuokrannut pöntöt... seuraavaksi pitää alkaa opetella öttiäisten nimiä, muun muassa. Kivaa!
Kevät on parhautta. Ehdottomasti.
Kyllä, itse polvet mudassa möyrineenä ja pikkuisia taimenalkuja tiirailleena (ja ääneen hihkuneena) olen kyllä ihan samaa mieltä. Kevätkin tuntuu ihanan pitkältä ja odotuksen tunnelma on aivan käsinkosketeltava. Tosin tuo Geraniumin mainitsema pysähtymisen taito vaatii kyllä harjoittelua.
VastaaPoistaJos vain sopii, lisäilen blogisi listoilleni, jotten ihan tipu kärryiltä (laiskan bloggarin keino jaksaa kiertää blogeja...)?
Kevät on puutarhaihmiselle kuin joulu lapselle, jotakin jännittävää ja ilahduttavaa, unohtunut jo edellisestä vuodesta ja jälleennäkeminen ilahduttaa.
VastaaPoistaJa toki PilviPulla sopii lisätä blogi listoille. :)
Nyt on vuoden kiireisin aika ja harmillisen vähän ehdin pohtimaan ja kirjoittamaan. Tai no, pohdin aina ja havainnoin, syntymävikoja tai -lahjoja ei pysty välttämään, mutta harmittavan vähän jää aikaa kirjoittamiseen.