 |
| 1. |
 |
| 2. |
Lämpimät kevätpäivät ovat saaneet pihani pensaat heräämään. Itse asiassa vauhti tuntuu huimalta, olen miettinyt mikä sen tekee, yleensä lehtien puhkeaminen on hitaampaa. Vai onko tässäkin kyse vanhenemisestani? Todellakin toivon, että ei.
Ylioppilaskeväänäni muistan, että lehdet puhkesivat vasta sinä viikonloppuna, kun juhlat oli. Ja siitä on todistuksena kuviakin. Toisaalta siskoni ylioppilasjuhlien aikaan taisivat kukkia syreenit. Pienoisia eroja keväissä. Näistä valkolakkisista keväistä on jo aikaa monen monta vuotta, mutta ne ovat jääneet mieleen.
 |
| 3. |
 |
| 4. |
Onko nyt sitten ollut lämmin alkukevät? Siis piha on vapautunut lumista noin viikko sitten ja nyt silmut pullistelevat. Kirsikka näyttää siltä kuin silmut juuri ja juuri pysyisivät kasassa, ikään kuin odottaa vain sitä räjähdystä. Omenasta olen usein ajatellut, että puhkeaa hitaasti lehteen ja kukkaan, mutta kuva osoittaa muuta. Silmut puhkeavat samaa tahtia muiden kanssa, mutta eri tavoin.
 |
| 5. |
 |
| 6. |
Kaikki nämä kuvat on otettu samana päivänä samaan aikaan eli kiersin pihaa ja kuvasin. Kuvista näkyy, kuinka eri vaiheissa silmujen puhkeaminen on. Samalla näkyy myös pensaiden ja puiden erilaisuus lehdettömänä. Itselle tämä erilaisuus on selvää pässinlihaa, mutta sitä lähes mykistyy, kun asiakkaat ja yhteistyökumppanit eivät erota mitään vihreästä massasta. Siis että se koostuisi eri kokoisista, muotoisista, näköisistä, tuoksuisista, hajusista kukista, puista ja pensaista. Heille se on vain taustaa tai jotakin ärsyttävää, joka on tiellä, hoidettava tai varottava.
 |
| 8. |
 |
| 7. |
Kun on itse niin uponnut tähän kasvimaailmaan, niin välillä unohtaa, että todellakin tämä on kuin toinen kieli tai salattu maailma, jota on opiskellut ensin koulussa ja sitten ihan omatoimisesti pelkästään palavasta mielenkiinnosta kaikkea vihreää ja versovaa kohtaan.
Näistä kuvista voi testata itseään. Kuvissa numerot ja lopussa vastaukset.
Kuvissa värit voivat hämätä, kuvia ottaessani pohdin, että monet silmut puhkeavat punertavina. Jännä juttu. Varmasti joku osaisi tämänkin selittää.
1. Omenapuu
2. Kirsikkapuu
3. Pihasyreeni
4. Marjatuomipihlaja (silmu lähes samanlainen kuin isotuomipihlajalla)
5. Marja-aronia
6. Idänvirpiangervo
7. Pihlaja-angervo
8. Tuomi
Jee, kaksi oikein (2 ja 3), varmaan siksi, kun juuri niitä kasvaa omalla pihalla ;) Ihmettelen kyllä, etten tunnistanut omppua...
VastaaPoistaJa kyllä, on ihmeellistä, että kaikki ihmiset eivät näe kasvien ja luonnon mahtavaa monimuotoisuutta, vaan pitävät kaikkea vain suunnilleen kiusankappaleina. Paljon menee heiltä hukkaan, toivotaan, että valaistuvat jossain elämänsä vaiheessa!
:) Yleensä se meneekin itsellakin niin, että tunnistaa ne lähiympäristössään kasvavat parhaiten. Ehkä ompun kuva oli hämäävä...
VastaaPoistaJuuri niin, kiusankappaleina, aivan oikea sana. Monien pitävät puita suunnattomana riesana syksyllä putoavien lehtien takia, vaan missä olisimmekaan ilman puita.
Ja minkälaista elämä olisikaan ilman viherympäristöä? Uh, en viitsi edes ajatella. :(
Omppukuvasi taisi olla liian siisti, meillä kun on kaksi vanhaa puuta, joiden oksistosta ei noin sileää kohtaa enää löydy... tosin on pihalla yksi nuorempikin omenapuu, mutta sitä ei ole ilmeisesti tullut tarkkailtua. Täytyykin suoda sille muutama hetki ihailua, ehkä se kukkii sen avulla runsaammin :)
VastaaPoistaHuh, elämä ilman puita olisi varsin olmia. Joillain ihmisillä on myös erikoinen tapa valita puutarhasta (ja muutenkin luonnosta) ne hyvät asiat, joita vaalitaan, ja toisaalta usea ei-toivottu asia, joista yritetään vimmalla päästä eroon. Kaikenlaiset öttinkäiset tulee heti myrkyttää ja nokkosen alut round-upata, etteivät vaan pilaa maisemaa. Sammalta nurmikolla, ou mai gad, heti kemikaaliarsenaali esiin! Linnuistakin pihalla saisivat visiteerata vain söpöt pikkuiset, mutta naakoille, harakoille ja variksille pitää virittää automaattiritsa. Ei rumaa minun puutarhaani, kiitos! No ugly things in my garden, NUTMG. Hah.