Tarinoita toukokuussa

Rusokirsikka

Ajelinpa eräänä sateisena aamuna kaupungin kirjastoon toukokuun alkupuolella. Lähestyessäni kirjastoa vilkaisin ensin nopeasti vasemmalle, uutta isoa möhkälemäistä kauppakeskustamme, miettien samalla kenen vastuulla on möhkäleen istutukset tai tuleeko niitä yleensä ottaen ollenkaan.

Sivusilmällä näin jotain kaunista, herkkää ja vaaleanpunaista möhkäleen rakentamiselta säästyneissä istutuksissa. Rusokirsikka tuntui uhmaavan sateen harmauttavaa vaikutusta, kaupungin kiireen tuntua ja naapurinaan seisovaa suuren suurta kauppakeskusta. Sattuipa kerrankin olemaan kamera mukana. Kokokuva rusokirsikasta ei onnistunut, mutta nämä kukat. Kuin Japanissa kirsikoiden kukkimisen aikaan, niin herkän kaunista. Mietin taas kerran, kuinka moni ohikulkijoista huomaa tämän kaunokaisen, vaikka kasvupaikka onkin kaupungin keskeisimmällä paikalla. Melkein teki mieleni ryhtyä pysäyttämään ohikulkevia ihmisiä arkisissa kiireissään edes vilkaisemaan kaunotarta, mutta tyydyin kuitenkin vain kuvaamaan puun ja jatkamaan matkaani kirjastoon.

Helmililja

Rusokirsikan alla oli aivan ihana matto helmililjoja. On positiivista, että kaupungin kukkaistutuksiin istutetaan kukkasipuleita kevään piristykseksi. Naapurikaupungissa taimikaupoilla käydessäni ihailin tulppaaneja risteyksessä ohiajaessani. Niitä tulppaaneja olen muuten ihaillut tänä kevään yllättävän paljon, eli niillä on ollut pitkä kukinta sekä olen käynyt monta kertaa naapurikaupungin taimikaupassa.

Siirrytäänpä taas puutarhurin omalle pihalle, ensimmäinen pysähdys marjapensaan alla.

Kielopylväikkö

Marjapensaan alla majailevat kielot ovat jo ehtineet levittää lehtensä, mutta noustessaan maasta suurina ryhminä muodostavat hauskoja pylväikköjä. Kielo on yksi lempikasveistani. Kukinto on rauhallisen kaunis ja hyvätuoksuinen. Lisäksi kielo leviää mukavan rauhallisesti. Ja toisaalta sitä voi helposti jakaa pihasta toiseen, esimerkiksi omani ovat peräisin äitini pihasta. Metsästäkin voi siirtää, mutta kannattaa kysäistä lupa maanomistajalta.

Lehtensä avanneita kieloja

Äitienpäivälahjaksi vein omalle äidilleni perennoja. Ja voiko taimikaupasta lähteä kotiin tuomatta myös itselle taimia? No siis pyhä päätös oli, että käyn pikaisesti hakemassa äidille perennat ja katselen muuten vain. Lapsista kaksi nuorinta oli mukanani ja he innostuivat myös taimista. Poikani suorastaan järkeili, ettei kannata ostaa yhtä kesää kukkivaa petuniaa, vaikka onkin halpa vaan ostaa joka vuosi kukkiva kukka. 8-vuotias poikani on tarkka rahasta ja osaa kyllä hyvin vertailla hintoja ja kannattavuuksia. Tytär puolestaan vaihtoi moneen kertaan toivomiaan kukkia ja kysyin vielä kassajonossa seistessä, että onhan nyt nämä ne, jotka haluat. Meillä oli siis kärryt täynnä kukkia ja vielä mielenkiinnosta katselin taimia, yhtään en enää aikonut ostaa, ehkä. Lapset huutelivat tehtyään omat valintansa ja kyllästyttyään alle 10 sekunnin koko taimikauppaan, että "äiti, kärryihin ei enää mahdu, lähdetään jo pois". No oikeassahan he olivat, pitää aina olla edes hippu järkeä matkassa - pitää muistaa, että itse ne taimet pitää istuttaa ja hoitaa. Kuvassa näkyvistä taimista äitini sai jaloangervot ja kuunliljat, kauneutensa vuoksi lähti vielä kevätkaihonkukka. Omalle pihalle tuli rotkolemmikkiä, kevätkaihonkukkaa, jättipoimulehteä, nyppykurjenpolvi ja lasten valitsemat erikoisuudet - joista en aiemmin ole kuullutkaan - leimurakkaus.

Rotkolemmikki

Taimiostoksia yläkerran väliaikaisportailla

Jalohortensia

Aiemmin en ole niin välittänyt jalohortensioista, mutta nyt sain tänä vuonna sellaisen äitienpäivälahjaksi. Mieheni erehtyi luulemaan, että se on maahan istutettavissa eli monivuotinen. Saa nähdä onnistunko pitämään jalohortensian hengissä ensi talven yli sisätiloissa, suuresti epäilen.

Yllättävää kyllä, olen jalohortensiaani mieltynyt. Kukinnot ovat mahtailevan suuret, väritys sininen yhdessä kukinnossa ja toisessa lila ja toisessa sinisen ja violetin sekoitus. Ostin yhdellä naapurikaupunkiin suuntautuneella retkelläni jalohortensialle harmahtavan korin ja sittenhän se sopi kuin nenä päähän terassin pöydälle.

Elämänlangan nuppu kuin karkki

Ja lopuksi, kuin sokerina pohjalla, on kuva elämänlangan nupusta, joka on kuin herkullisen näköinen karamelli.