Vihertää, vihertää.

Olen ollut jo epätoivoinen, että sulavatko nämä lumet ikinä. Yritän lohduttautua, että yhtenäkään vuonna ei ole ollut meidän pihalla lunta kesällä. Vähän samoin kuin lohdutetaan viimeisillään raskaana olevaa naista - "ei sinne yksikään ole jäänyt". Niin mutta kun ei jaksa odottaaaa....

Lumikello

Nyt, nyt meilläkin on pihalla todellisia kevään merkkejä. Lumet ovat vasta lähteneet joistakin kukkapenkeistä, mutta jo nousee kukkasipulin hiippalakkia. Tänä aamuna lueskelin Anun puutarha-blogia ja muistin meidän pihallakin olevan lumikelloja. Ja siellähän ne kukki. Salaa olivat nousseet maasta ja päässeet jo kukkaankin, enkä ollenkaan ollut muistanut koko kelloja. Syynä voi kyllä olla myöskin se lasten liukumäeksi kasattu lumikasa, jonka taakse katajan alla majailevat lumikellot olivat jääneet. Ehkä olisin saanut tietää kukista meidän viisivuotiaan välityksellä, joka olisi tuonut minulle näytille löytämiään kauniita kukkia.

Krookus

Talon itäseinustalla krookukset ja idänsinilijat nostavat päätään. Pyöriskelin tuossa pihalla ympäriinsä että nyt tässä kävi juuri niin kuin syksyllä uumoilin pohtiessani samalla, että mihinkäs niitä kukkasipuleita paninkaan. Vielä lymyilee lumen alla kukkasipuleita. Krookuksia katsellessani mietin, että toivottavasti kukkivat myös. Jotkin sipulilajit eivät tahdo kukkia, sellaiset maatiaismallit kyllä kukkivat komeasti viime keväänä. Idänsinililja taas on varma kukkija ja leviää kiitettävästi.

"Ja maasta syntyy pieni vihreä tonttu"

Tuoksuköynnöskuusama

 
Tuoksuköynnöskuusama yllättää. En tiedä ovatko nämä viime vuotisia lehtiä vai maaliskuussa puhjenneita. Joka tapauksessa, löysin tämän vehreän oksan timanttituijan varjostukseksi levitetyn kateharson alta maaliskuussa, kun irrottelin jouluvaloja tuijasta. Työnsin vihertävän verson takaisin harson alle ja toivoin sen selviävän pakkaskeleistä. Ja niinhän se teki, kuten kuvasta näkyy.

Jotain täytyy kevään edistymisestä kertoa senkin, että peippo laulaa luikautti tutun liverryksensä.
Eilen aurinkoista iltaa ilahdutti mustarastas huilumaiselle laulullaan.

"Kevätsää lämmittää, luonnon uudeks herättää, katsokaa jo sulaa maa..."