Huhtikuussa huhkitaan

Kevät eteni hyvällä vauhdilla maaliskuussa, kalenteri kääntyi huhtikuulle ja taivas päätti heittää meille reilusti lunta. Eilenkin, toisena pääsiäispäivänä, aamu alkoi kauniilla auringonpaisteella ja lumi suli mukavasti. Iltapäivällä mietiskelin, että olisipa mukava istuskella auringossa juomassa kahvia. Vaikka toisaalta valkoinen puutarhakalustomme olisi voinut näyttää lievästi sanottuna koomiselta metrin korkuisen lumikasan päällä. Käänsin selkäni ja jatkoin patikoiden sirklaamista yläkerran seinien tukemista varten. Seuraavan kerran, kun katsoin taivaalle lounaasta nousi tummia pilviä ja aurinko oli hävinnyt niin hyvin, että aiempi ihanan lämmin auringonpaiste tuntui uskomattomalta. Ja seuraavassa hetkessä ilman täytti lumipallerot. Niin mitkä ihmeen lumipallerot? Ei satanut lumihiutaleita eikä rakeita, vaan palleroita - lumihiutaleen ja rakeen palluraisia sekoituksia, minilumipalloja.

Päivittäin yritän etsiä toivon pilkahduksia sulavasta lumesta ja keväästä. Tiukassa ne on, jos yön aikana sataa 20 cm lunta. Mutta kevät jatkuu ikkunalaudalla. Ja kasvihuonekuume ei ota laantuakseen. Itse asiassa kasvihuone on lähempänä toteutumistaan kuin ikinä, yläkerran ikkunat jäävät toimettomiksi, kun joudumme hankkimaan uudet sopivammat. Mikä onkaan oivempi paikka vanhalle ikkunalle kuin kasvihuone? Olen jo miettinyt paikan kasvihuoneelle ja mahdollisia käytettäviä materiaaleja ja työmäärää, joka rakentamisesta tulee. Varsinkin kun vertaa työmäärää kaupasta haettavaan kennolevyiseen kasvihuoneeseen, jossa on kaikki valmiina ja seuraat vain annettuja ohjeita. No, harvoinpa olen tehnyt mitään helpoimman kautta ja näin saan juuri sellaisen kasvihuoneen kuin haluan. Toivottavasti rakentamiseen riittää vielä energiaa yläkerran urakan jälkeen.

Tähkälaventeli

Niin kevät ikkunalaudalla.  Tähkälaventeli antoi odottaa itseään jonkin aikaa ja itäminen oli epätasaista. Niin no, kylvö saattoi myös olla epätasaista, nimittäin sen teki meidän 4-vuotias.
Nyt taimet ovat hyvällä alulla ja näyttää lupaavasti siltä, että kesällä nähdään kauniita kukkia. Tämä laventelihan siis oli se, joka majaili jääkapissa monta viikkoa kylmäkäsittelyssä.
Kuvaa ottaessani käteni hipaisi taimia ja ilmaan levisi vieno laventelin tuoksu.

Lyhtykoison itäminen vei ehdottomasti kauimmin. Ajattelin jo, että myttyyn meni, mutten vielä heittänyt turvepaakkuja menemään. Ajattelin, että lyhtykoiso ei lähde itämään, koska ikkunalauta on öisin aika viileä ja viileys estää siemenien itämisen. Vaan yllätyinpä iloisesti, kun pienet vihreät nupit rupesivat turpeen seasta nousemaan. Lyhyessä ajassa pienet vihreät nupit ovat kasvaneet tanakoiksi valoa kurotteleviksi taimiksi.

Lyhtykoiso

Elämänlanka

Elämänlangan siemenien itäminen oli myöskin epätasaista, mutta tätä koskee myös sama asia kuin tähkälaventeliakin, eli siemenet ovat saattaneet livahtaa pienistä sormista liian syvään. Mutta nyt joka purkista on noussut vähintään yksi taimi, siemeniä kylvettiin pari kappaletta per turvebriketti.

Ikkunalaudan viileyden näkee elämänlangan vahvasta varresta ja tanakasta kasvusta. Se ei tarvitse vielä tuekseen keppiä, eikä kasva pitkää huitula kasvua. Tällä olohuoneen ikkunalla on riittävästi valoa, joten taimet kehittyvät kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ikkunan eteen vedetään iltaisin paksu rullaverho, joten lämpötila ikkunalla on varmaankin siinä 13 - 15 asteen tuntumassa. Jotain hyvää siis vetoisista vanhoista ikkunoista ja vanhasta vetoisasta talosta.

Lisää kylvöksiä aion tehdä piakkoin, kurpitsat, maissit ja muut syötävät odottavat jo vuoroaan. Kun vain muilta kiireiltään ehtisi...