Viimeisiä hetkiä viedään vuodesta 2015 ja tässä vuoden viimeiset jorinat ja kuvat.
Tänä aamuna bongasin kävelylenkillä nämä puuntaimien tuet. Ihmettelin sitä, miksi tukikepit oli jätetty noin pitkiksi suhteessa sidoskohtaan ja alaoksiin, ja miksi sidokset on tehty muovinauhalla.
Pakko tunnustaa: yksi ensimmäisiä ajatuksia oli, että tätä se on kiire, osaamattomat istuttajat, suuret rakennusyhtiöt ... ja muuta yleispätevää mutinaa. Seuraava ajatus oli, että piruko minä mikään vihervalvoja olen...
... sitä paitsi heti muutama metri eteenpäin oli oikeaoppisesti katkaistut tukikepit ja tukisidokset tehty tervanauhalla. Mikä lie syynä, viivästynyt työmaako, lähestynyt talvi aiheuttanut istutuskiireet vai unohtaminen. Ei ole yksi tai kaksi työmaata, jossa istutusaikataulut kusee rakennustöiden viivästymisen takia ja seuraavat istutusurakat painavat päälle ... Nimimerkillä Kokemusta on.
Ne ensin nähdyt tukikepit pisti silmään, koska sojottivat niin epäsiistin oloisesti. Ja tämän ammatin haittapuolia on, että tulee katseltua ympäristöä jatkuvasti, istutukset kiinnostaa, kuten myös kivityöt, eikä puutarhurin aivojen ympäristöskanneria noin vain sammutetakaan. Yleensä on kyllä siten, että
tulee katseltua ympärilleen siksi, että keksisi ideoita tai oppisi jotain uutta - utelias ideoiden kerääjä ennemminkin olen kuin takakireä kriitikko.
No, kaippa hyö tiettee mittee tekköövät, kuten mummo sanoisi, jos eläisi.
Vihdoin saatiin pakkasia ja ihan pieni määrä luntakin. Lyhdyn kuvasin muuta ilta sitten, kun oli saanut laseihinsa kauniit kuurankukat.
Pian ryhdytään ottamaan vastaan paukkuen tulevaa uutta vuotta, puutarha-ajatuksiin palataan sitten ensi vuonna, heips.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti