Pikainen piipahdus

Koska on puutarhurin kiireisin aika vuodesta, teemme vain pikaisen piipahduksen puutarhurin pihalla.

Tummahelmililja ja helmililja 'Alba' ovat päässeet vauhtiin.

Mielenkiinnolla odotan mikä näistä 'Flaming Flag', 'Shirley' vai Sorbet mix puhkeaa tästä.

Viikonloppuna ostin oliivipuun tai siis kaksi, välimerellistä teemaa tänne pohjolaan. (Ajattelin yrittää oliivipuun talvetusta.)

Pihalta löytyy myös kunnon esiintymä lemmikkejä, sitä vain pohdin, että mistähän ovat tulleet.

Täällä kukoistavat tulppaanit Monsella'  ja 'Beauty of Apeldoorn'. Viljelyalueeni on vihdoin saanut rajauksen, helpottaa hoitoa huomattavasti.

Aurinko, lämpö, tuoksut ja linnunlaulu, kesä. :)

Tähän päättyy pikavisiitti, nähdään taas.

Puutarhasta satoa jo

 Harmittelin lounaalle ryhtyessäni, ettei ole oikein mitään leivän päälle laittaa. (Ei huvittanut tänään ruveta kalakasviswokkia paistamaan, joten leipälinjalle päädyin.) Ei nyt puhuta siitä mikä on ravintoympyrän mukainen lounas, sen laatija voi tänään työntää sen - no sinne. 

No siis asiaan. Eilen katselin, että kasvimaalla ruohosipuli on oikein innostunut kasvamaan. Viime kesänä taisin sen tuonne siirtää ja näköjään on oikein hyvin kotiutunut. Joten nappasin kameran mukaan ja suuntasin pihalle hakemaan ruohosipulia, samalla haistelin sateen raikasta ilmaa, joka suorastaan kutsuu ulos.

Komea tupas ruohosipulia jo. Viljelylaatikko on jaettu kahtia, koska tähän päätyyn laatikkoa on kylvetty pioniunikkoa ja toiseen puoleen on tulossa tässä jossain kohtaa jotain muuta. Ensin luulin, että pioniunikot ovat jo itäneet, koska sen puolikkaassa on paljon pieniä taimia. Mutta tarkemmin asiaa pohdittuani en olekaan niin varma, en nimittäin tiedä miltä pioniunikon taimen alku näyttää. Joten jätin kuvan tähän laittamatta, olisihan se noloa, että puutarhuri täällä jakelee kuvia jostain rikkaruohojen aluista. :D

Samalla huomasin, että samaisesta viljelylaatikosta ponnistaa ylös metsäkurjenpolven taimi. Käänsin laatikon mullat ympäri huhtikuun alussa ennen kylvöjä ja silti tämä taimi sinnikkäästi puskee pintaan. Täytyypä siirtää se johonkin sopivampaan paikkaan. "samalla voisi jakaa ja siirtää sen konnantataren, siitähän saisin hyvää täytettä omenapuun alle yhdessä metsäkurjenpolven kanssa, tänäänhän sen voisi tehdä ja voisi valmistella viimeisen viljelylaatikon kylvöjä varten ja..." pohtii puutarhuri juuri ja juuri malttaen siirtyä sisälle ruohosipuleineen kahville.

Puutarhassa tapahtuu

 Tai katsotaan nyt ensin ikkunalaudalle.

Talven yli rääkätyt pelargoniat ovat ryhtyneet kukkimaan. Varsinkin tässä ruukussa kasvava pelargonia on suorastaan ryöhähtänyt puskaksi.

Basilika ja persilja ovat päässeet vauhtiin, vielä kun muistaisi/ehtisi kastella niitä.

Kuukausimansikan pienet taimet.

On tuolla ikkunalaudalla muutakin, tämä oli vain tällainen nopea otos.

Sitten takki päälle ja ulos.

Viime syksynä tein tämän lilja-kurjenmiekkapenkin, jossa siis nyt rehottaa ukon- ja jättilaukat. Kukintaa joudutaan vielä odottamaan jonkin aikaa, mutta eipä tuo rehevyyskään hullumpaa ole katsella.

Samassa lilja-iirispenkissä on helmililjaa, joka nousee maasta tähtien lailla.

Toisella puolella pihaa nousevat tulppaanit, komeamaksaruoho ja jalopähkämö kevätkurjenmiekan lopetellessa kukintaa.

Narsissit tietävät näköjään missä aurinko lymyilee pilviselläkin säällä. Siis tämä ihan mutu-tuntumaa, tuntuvat kääntyvän kohti aurinkoa.

Tuskin tarvitsee kertoa, että kevät on kiireinen, taas. Tänään ottaa päähän työmaan lykkääntyminen, joka kiristää pinnan lisäksi aikataulua koko seuraavalta kahdelta kuukaudelta. Siksipä työmaan siirryttyä ennen muihin hommiin ryhtymistä tulinkin tänne ajattelemaan puutarhaa ihan toiselta kantilta, siltä kauniimmalta.

Orvokeissa on jotain maagista, niitä voisi tuijotella vaikka kuinka pitkään.

Vaan pitkäksi aikaa ei voi jäädä orvokin katseen vangiksi, työt odottavat, nähdään taas.