Suunnittelu, pihasuunnittelu

Juupa juu, suutarin lapset ja niin edelleen.

Vilkaisin eilen iltasella Huoleton puutarha kirjasta ja päähäni pälkähti - unohdin aivan oleellisen asian helppohoitoisesta puutarhasta - nimittäin suunnittelun.

Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja olisihan minun pitänyt omaa hommaani sen verran nostaa framille, mutta unohdin. Miten voi unohtaa oman työnsä tärkeyden? Myhäilyttävän hauskaa.

Siis helppohoitoisen puutarhan pohja luodaan huolellisella suunnittelulla. Suunnitelma itsessään voi olla vain jonkinlainen suttaus päälinjoista tai se voi olla hyvin tarkka ja huolellinen suunnitelma kasvilajeineen päivineen.

Omalle pihalleni olen aikanaan tehnyt tarkankin suunnitelman, jossa on ollut piha pääpiirteittäin ja joitakin kasvivalintoja. Sittemmin piha ja sen kasvillisuus on muokkautunut rahatilanteen, mielitekojen ja innostuksen myötä. Mutta huolimatta taimimyymälässä kokemastani innostuksesta pyrin pysymään suunnittelemassani linjassa. Taimimyymälään lähden yleensä ajatuksella löytää jonkun tietyn kasvin, jolle olen jo valinnut paikan. Tutkin siis kasvin menestymisedellytykset etukäteen ja mietin puutarhasta sille sopivan paikan tai sitten luovun koko ajatuksesta.

Esimerkki rivitalopihasta

Silloin kun halutaan luoda valmis puutarha eikä siihen haluta käyttää aikaa pakollista hoitoa enempää, huolellinen suunnittelu on paikallaan.
Tällöin pohditaan tarkoin, mitä pihalta halutaan nyt ja tulevaisuudessa. Otetaan huomioon monia asioita kuten

• pienet ja isot lapset -> keinut, pelitilat, leikkimökit, hiekkalaatikot, trampoliinit, uima-altaat
• lemmikit -> aitaaminen
• harrastukset
• naapuritalojen ja terassien sijainnit
• ehkä myös ne naapureiden lapset
• ja ehkäpä myös se naapuri, jota tuntuu kiinnostavan kohtuuttomasti toisen tekemiset
• näkösuojat
• kulkureitit
• valaistus
• säilytystilat (polttopuut, polkupyörät, kesäkalusteet, puutarhan työvälineet)
• oleskelu eli terassit, grillauspaikat
• kodinhoito eli pyykkiteline ja mattoteline, jäteastiat, komposti
• hyötypuutarha eli kasvimaa tai -huone, omenapuut, marjapensaat
• vesiaiheet
• kasvillisuuden määrä, sijoittelu
• kiveykset, reunukset, rajaukset
• sekä muut pihan rakennelmat eli huvimajat, pergolat, kodat, aitat
• salaojat
• sadevesien johtaminen
• tukimuurit
• puutarhan valoisuus - varjoisuus sekä ilmansuunnat
• aamuaurinko, keskipäivän kuumin aurinko, ilta-aurinko
• eikä sovi unohtaa kaupungin määräyksiä

Tässä siis sellaisia tärkeimpiä ja heti mieleen tulevia kohtia, jotka täytyy ottaa huomioon suunnittelussa. Näistä rajaamalla saadaan esiin se, mitä pihalta odotetaan ja tarvitaan. Jos haluaa tehdä suunnittelun itse, niin tästä saa ideaa siihen, miten pääsisi parhaaseen lopputulokseen. Ja suunnitteluun on hyvä käyttää reilusti aikaa, pihalla voi istuskella tuumimassa ja sisältä ikkunoista voi miettiä näkymiä, jotka näkyvät etenkin talvella.

Pihasuunnittelu on siis paljon muutakin kuin pelkästään kasvien valitsemista ja sijoittelua.

Helppohoitoinen puutarha

Selkeät rajaukset perennaryhmillä

Mistä on huoleton puutarha tehty? Huoleton puutarha on tehty rönsyilevistä kukkasista, selkeistä rajauksista, muutamasta varjostavasta puusta ja sopivan rennosta puutarhurista. Niistä on huoleton puutarha tehty.

Jos esitän kysymyksen kenelle tahansa kohtaamalleni ihmiselle, että minkälaisen puutarhan haluat. Saan vastaukseksi lähes sataprosenttisella varmuudella - helppohoitoisen. 
Tässä jaan nyt omat mielipiteeni, mikä tekee helppohoitoisen puutarhan.

Selkeät rajatut ryhmät on ensimmäinen kohta, johon aina itse pyrin. Ei pensasta nurmikolla tuolla ja omenapuuta nurmikolla täällä. Ryhmittelen kasvit ja katan alustan maanpeiteperennoilla tai kuorikatteella. Tai no omassa pihassani käytän viherkatetta kuorikateen sijaan, koska vihermassaa kasvaa sen verran paljon, että osa joutaa siitä toisten alle estämään rikkaruohoja.
Rajaukset voivat olla kalleimpia ratkaisuja, joita puutarhakaupasta löytyy tai sitten voi käyttää käsillä olevaa edullista materiaalia. Luonnon pyöreitä kiviä en suosittele rajauksiin, jollei sitten satu pitämään niistä heinätuppaista, jotka niiden väleistä kasvaa. No joka tapauksessa rajaukseen voidaan käyttää graniitti- tai betonikiviä, metallista tai muovista reunalistaa, lautaa, tiiliä, turveharkkoja tai perinteisesti kantata istutusryhmien reunat.

Kaunis vesiaihe?

Helppohoitoiseen puutarhaan ei tule vesiaihetta. Miksi? Katso kuvasta. Vesiaihe vaatii hoitoa ja huomiota. Veden täytyy virrata pysyäkseen puhtaana, roskat täytyy poistaa, vesiaihe tulisi tehdä vähintään puolivarjoon, jolloin aurinko ei innosta leviä vinhaan kasvuun, vesi tulee poistaa syksyisin ja mahdolliset pumput sun muut täytyy siirtää lämpimään talvivarastoon. Toisilta tämä onnistuu, toisilta ei.

Toisinaan pihalle on joskus ammoin kaivettu kuoppa, joka on valettu täyteen betonia. Veden poistosta ei olla huolehdittu ja mahdollisesti aikojen saatossa betoni on ruvennut falskaamaan. Eli siinä pihan keskeisimmällä kohdalla on yksi ikävimmistä ja surullisimmista näkymistä. Vesiaihe täytyy tehdä ajatuksella ja suunnitella alunperinkin niin, että vesiaihe voidaan poistaa ja korvata jollakin muulla kohtuullisen helposti.

Kivipuutarha

Ikivihreillä kasveilla ja kivillä saadaan helppohoitoinen puutarha. Ei haravointia, ei kitkentää. Katsellaan vaan.
Kivien alle tosin kannattaa levittää suodatinkangas tai muu rikkakasvien kasvamista estävä kate ennen kivien asettelua. Syksyisin kun viitsii poistaa kivien väleistä sinne pesiytyvät lehdet, niin kivikko pysyy kauniimpana pidempään. Mutta saanen huomauttaa tässä vaiheessa, että luonto on pirullinen - se kylvää sinne kivien väleihin kasvien siemeniä, jotka selviytyvät mitättömissä oloissa. Kasveja, joita et ole paikalle halunnut.

Jos pitää pelkkää nurmikon leikkuuta puutarhan helppohoitoisuutena voi tehdä kuten alakuvassa. Ikivihreät nurmikolla. Itse asiassa kuvan puutarhassa on hyvin rauhallinen tunnelma ja yllättävää kyllä sitä on miellyttävä katsella, vaikka siellä ei olekaan kukkivia pensaita tai perennoja. Siitä huolimatta puutarhan tunnelma vaihtuu vuodenaikojen vaihtelun mukaan.

Rauhallinen puutarha

Nurmikkoa en kuitenkaan pidä helppohoitoisena, niin puutarhuri kuin olenkin en pidä nurmikonleikkuusta. Pysyäkseen hyvän näköisenä nurmikko vaatii hoitoa, viikottaista leikkaamista kesäkauden ajan, lannoittamista, kalkitsemista ja jos oikein intoutuu ja todella haluaa NURMIKON eikä erinäistä kokoelmaa kaikista vihreistä matalista kasveista, niin nurmikolta täytyy kitkeä voikukat, ratamot, apilat, pihatataret sun muut pois. Nurmikon vaihtoehdoiksi suosittelen apilikkoa, niittyä, maanpeiteperennoja tai metsän pohjakasvillisuutta. Eikä se sammalkaan ole yhtään hassumpi.

Isotuomipihlaja

Kirsikan kukintaa

Tarvitseeko helppohoitoisen pihan sitten olla kukaton? Harva meistä haluaa viettää kesäisiä päiviään kitkien valtaisia perennaryhmiä. Yleensä yhdistelen perennojen kanssa, pensaita, puita ja ikivihreitä. Perennat toimivat silloin katteena. Muutenkin perennoissa suosin niin sanottuja varmoja tapauksia eli perennoja, jotka leviävät rönsyistä tai muuten helposti. Näin maanpinta pysyy jatkuvasti peitettynä eikä rikkakasveille jää tilaa.

Kaikkein helpointa kukintaa saa kauniisti kukkivilla puilla ja pensailla. Köynnöksetkään eivät suuria vaadi. Omalla pihallani olen tyrkännyt viitisen vuotta sitten maihin kuvassa näkyvän isotuomipihlajan, keväinen kukinta on vain parantunut vuosi vuodelta. Alkuun katoin pensaan alustan katkotuilla vuohenputkilla eli viherkatteella, syksyisin annan pensaalle syyslannoitetta ja siinä se. Kirsikka- ja omenapuut kukkivat kauniisti joka vuosi samanlaisella hoidolla kuin isotuomipihlajakin. Kukkivia köynnöksiä olen vasta viime kesä istuttanut, joten nähtäväksi jää.

Kesäkukkien runsautta

Komeasti kukkiva kärhö

Jos ei osaa valita pihalleen perennoja kukkimaan, niin kaunista kukintaa saa myös kesäkukilla ja niissä on se hyvä puoli, että niitä voi siirrellä ruukuissaan mielensä mukaan ja saa vaikka pihan joka nurkkaan kukintaa.

Metsäinen puutarha

Ehdottomasti helppohoitoisin puutarha on kuitenkin metsäinen puutarha. Käytännössä siellä ei tehdä mitään, korkeintaan poistetaan joitakin ruman näköisiä rimpulapuita ja karsitaan roskia. Mustikat, vuokot, kanervat, männyt, kuuset ja koivut sulassa sovussa huolettoman puutarhurin kanssa. Metsäiseen puutarhaan voi istuttaa alppiruusuja luomaan puutarhamaista tunnelmaa.


Ennen helppohoitoisen puutarhan suunnitteluun ryhtymistä kannattaa ottaa oikea rento asenne. Puutarha on tehty nautittavaksi, puutarhan ei tarvitse olla palkintoja niittävä kulmakunnan komistus, joka on oikea työsiirtola. Eikä myöskään retuperälle jätetty kauhistus. Jo muutamalla hyvin sijoitetulla istutusryhmällä saa kaunista katseltavaa puutarhaan, eikä niiden hoito kuitenkaan tunnu ylivoimaiselta.

 


Tähän poimin myös muutaman kirjan, joista voi etsiä ideoita huolettomaan puutarhaan.

Huoleton puutarha

Kaunis, huoleton puutarha

Puutarha vähällä vaivalla

Toiveita, haaveita

http://www2.kekkila.fi/kampanjat/kotipiha/vihervaja.php

Joka kevät haaveilen kasvihuoneesta. Niin tänäkin keväänä. Ikkunalautaa koristaa jo monen monta taimipurkkia. Nythän ne vielä menee tuossa ikkunalaudalla, mahtuvat pieneen tilaan ja noin. Mutta auta armias, kun koulinnan aika koittaa - sitten loppuu tila. Ja taimethan pitäisi kasvattaa valoisassa ja viileässä, ennen istuttamistaan ulos. Kuinka monen kotona on sellaiset 13 - 15 astetta lämmintä? Tai no, meidän falskaavat ikkunat varmasti tekevät ikkunalaudoista optimaalisen kasvuympäristön. Mutta muutama ikkunalauta ei riitä, pitäisi olla seinällinen ikkunalautoja.

Niin kuka sitten käskee esikasvattamaan niin paljon taimia? Yritän kyllä joka kerta siemeniä ostaessa valitsemaan hyvin vähän esikasvatettavia ja mahdollisimman paljon suoraan maahan kylvettäviä siemeniä, yritän. Mutta aina mukaan tarttuu muutama esikasvatettava eikä sitä tulisi koskaan kokeiltua mitään erikoisempaa, jollei suostuisi esikasvattamaan. Maissit jäisi tyystin kasvattamatta, samoin elämänlanka, lyhtykoisot, kurpitsat, tähkälaventelit, kaikki ihanat kokeilut. Ja minusta on niin hauska viedä äidille äitienpäivänä omakasvattama taimi - toiselle puutarhapörriäiselle. Sitten kesän mittaan voidaan vertailla kasvukokemuksia, viime vuonna vertailimme japaninhumalan kasvua. Se taisi kyllä kasvaa parhaiten siskollani, ilman kellastuvia lehtiä. Ehkä se johtui siitä, että siskoni on meistä kaikkein hurahtanein japanilaiseen puutarhaan tai sitten vain hyvin arkisesti - komea kasvu johtui aurinkoisesta kasvupaikasta.

http://www.vanstatradgard.org/classic.html

Joka tapauksessa taimikasvatus on pääsääntöisesti mukavaa puuhaa. Siementen kylväminen edistää kevään tuntua, saa työntää sormensa multaa ennen lumien sulamista, ihmetellä erikokoisia ja -näköisiä siemeniä, tunnustella, pyöritellä, tarkastella. Usein lapset haluavat myös osallistua tähän vaiheeseen. Kylvöjen jälkeen aamuisin verhoja avatessa käyn katsomassa, mikä taimi on itänyt ja miten jo itäneet voivat. Siinä on vain sitä jotain. Homma muuttuu rasittavaksi vasta, kun taimet hurahtavat suuriksi ja ovat täysin valmiita ulos istutettaviksi vaan sää ulkona ei vielä ole kelvollinen aroille taimille. Ajoitus on siis kaikki kaikessa. Usein käykin niin, että kylvän siemenet innoissani liian aikaisin ja sitten hukun taimipaljouden keskelle. Siinä välivaiheessa siis olisi kasvihuoneen paikka.

Millaisen kasvihuoneen haluaisin? Käytännöllisyydestä en tiedä, mutta silmääni eniten miellyttää vanhoista laseista kasattu, ehkä jopa aavistuksen rapistunut kasvihuone. Tilaa kasvihuoneessa pitäisi olla sen verran, että sinne mahtuisi jonkinlainen istuskelupaikka. Taimikasvatuksen mentyä kasvattaisin kasvihuoneessa tomaatteja ja kurkkuja ja voisipa sitä kokeilla viiniköynnöstäkin.

http://rakennusmaailma.fi/artikkelit/kasvihuone-kierratysikkunoista

Mihin sijoittaisin kasvihuoneeni? Tämä onkin sitten kinkkisempi juttu. Pihamme on aika pieni, josta talo haukkaa aimo osan. Lasten leikkivälineet vievät toisen ison osan. Sitten on erinäinen määrä kaikkea pakollista, kuten varasto (joka siis vasta ajatuksissa rakentaa) polttopuut, peräkärry, polkupyörät ja auto. Mutta toiveissani on, että lasten leikki-iän mentyä voin ottaa kasvihuoneelleni yhden aurinkoisimmista pihamme kohdista.

Talvisin kasvihuoneessani olisi jouluvalot ja lyhtyjä. Ne näyttäisivät koristeellisilta huurtunutta lasia vasten. Oman lisänsä toisi tietysti viiniköynnös, josta tulisi etelä-eurooppalaista tunnelmaa kasvihuoneeseen.

Oma tarinansa sitten on kuinka jaksaisin kasvihuoneesta huolehtia. Mutta kasvihuonehan olisi valmiiksi jo rapistuneen näköinen, joten silloin sen epäsiisti ulkonäkö korreloisi vähän epäsiistiin sisäpuoleen, eikö?

Tällä kertaa kuvat eivät ole omiani, joten kuvien alapuolelta löytyy osoitteet, joista kuvat on poimuttu.

Lupaus keväästä

Ulkolämpötila taipuu plussan puolelle. Räystäitä koristavat jääpuikot, jotka tiputtavat vettä. Aurinko on jo kivunnut korkealle kuin huomaamatta, niin visusti se on pysytellyt pilviverhon takana. Aurinko antaa virtaa puutarhurille, sieraimet väräjävät tunnistaen ilmassa kevään tuoksun, sulava lumi.

Siemeniä, lisää siemeniä.

Siemeniä on haalittu, taas. Vaikka taas kerran ajattelin, etten ehdi tekemään kylvöjä eikä tänä keväänä löydy tilaa ikkunalaudoilta. Täksi kevääksi on suunniteltu yläkerran remontti, joudumme tiivistämään asumista useaksi kuukaudeksi, joten ne harvat ikkunapaikat, joita on jaossa, valtaavat viherkasvit. No ainakin periaatteessa.

Miten sitten taas ajauduin ostamaan siemeniä? Viime keväänä kylvin punahatun siemeniä ja esikasvatin taimia ensin sisällä ja sitten ulkosalla, myöhemmin kesällä istutin punahatut kukkapenkkiin. Tämä onnistuminen punahatuilla sai minut tänä vuonna kylvämään jo tammikuussa tähkälaventelin siemenet turvepotteihin. Tähkälaventelin siemenpussissa neuvottiin laittamaan kylvetyt siemenet 6 - 8 viikoksi jääkaappiin. Joten täytyihän sitä kokeilla. Eli minulla on nyt kymmenkunta turvepottia jääkaapissa kokeilussa. Eikä mikään pieni syykään siementen ostoon ole se, että ne nyt vain kuuluvat kevääseen. Onkohan ollut kevättäkään sitten puutarhuriksi opiskelemiseni jälkeen, ettenkö keväisin olisi kylvänyt siemeniä... Hmm... eipä taida olla.

Pienet basilikan alut

Tammi-helmikuun vaihteessa kylvin myös kaikkien neuvojen vastaisesti jo siemeniä itämään. Siis nämä pienet taimethan tarvitsisivat lisävaloa kasvaakseen terhakoiksi. No mitä siitä, siemenien itämistä on mielenkiintoista seurata. Kylvin salaatin, tillin, basilikan ja ruohosipulin siemeniä. Salaatti iti kaikkein nopeimmin, tilli nousi seuraavana, basilika antoi odottaa itseään. Ruohosipulin kylvin vasta myöhemmin, mutta siltikin se iti nopeammin kuin basilika, joka nousi viimeisenä turpeen joukosta.

Hullunkurinen ruohosipuli

Salaatti on ryöpsähtänyt pituutta, tilli esittelee koristeellisia lehtiään ja ruohosipuli näyttää hullunkuriselta tyhjät siemenkodat päässään. Basilika on vielä pieni ja onneton, mutta viime vuodesta oppineena tiedän sen vielä kykenevän näyttämään kyntensä ja lyövän laudalta nämä kaikki muut.

Salaatti ja Tilli, kasvuvauhti villi.

Keittiön ikkunalle haaveilen yrttitarhasta, kaupassa jo melkein tartuin rosmariiniin, mutta arvelin meidän ikkunalaudan olevan vielä liian viileä sille. Kohta, kohta vaaleanpunaiset ruukkuni saavat yrttejä koristuksekseen. Mutta toisaalta vaaleanpunaiset ruukut näyttäisivät ihanilta helmililjan kanssa. Pitääkö kuitenkin odottaa yli pääsiäisen, voi voi. Kevät kohisee jo päässä kovaa vauhtia, vaan onpahan tässä himmailtukin taas talven ajan.