keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesä ja kukkaset

Olohuoneen ikkunalla tuoksuu rippijuhlia koristanut pionin kukka maljakossa, hurmaava tuoksu. Tuoksusta nauttiessani pohdin, että nyt täytyy lähteä pihalle taltioimaan kukintaa.


Tämä pionini on hassu, ensimmäisinä vuosinaan kukki koko valkoisena, lisäsin yhtenä syksynä juuriston päälle maata ja seuraavana kesänä kukki osittain pinkkinä. Kuva valkoisena tästä. Ja kuva pinkkinä tästä. Noita vanhoja kuvia vertaamalla huomaa, että on taas kääntymässä kohti valkoista, tosin en tiedä pidänkö valkoisesta kuitenkin enemmän.


Pelargoniat. Pidin niitä pitkään mummon kukkina, kunnes värivalikoima laajeni ja hurahdin pelargonioihin. Ja mitenkään vähäisenä innostajana ei voi pitää sitä, että niitä voi talvettaa ja kevättalvella haasteena nostaa ikkunalle virkoamaan talven koitoksista.


Sisäänkäynnin istutukset yksi pelargonia, muratti, laventeli ja oliivipuu. Laventelikin on puhjennut kukkaan.


Oliivipuiden osalta melkein luovuin jo toivosta, että olivat talven aikana kärsineet liikaa. Jouduin leikkaamaan todella paljon pois kuivia oksia, jolloin näytti, ettei niihin jää mitään, ainakaan niin paljon, että niitä voisi näytille laittaa. Mutta kesä on virkistänyt, terhakampi yksilö on jo katseen kestävä ja heikommassa hapessa ollutkin on tehnyt lehtiä vaikka kuinka. Heikommassa hapessa olleen oliivipuun osalta surutyö oli vielä kesken ulostuonnin yhteydessä, joten siirsin sen odottamaan omenapuun alle kerätäkseni siitä pois valkoiset kivet ja muutenkin istutuksen "purkamista". No, koska en ole sieltä nopeimmasta päästä näissä poisheittoasioissa tai pihalla oli niin paljon muita projekteja kesken, ehti oliivipuu tehdä paljon uusia kirkkaanvihreitä lehtiä odotellessaan eli poisheittäminenhän olisi ollut mitä hulluinta.


Sitten perennoihin, olen mieltynyt tähän rauniokilkkaan, herkän kauniit kukat ja kuivuuden kestävyys hyvä, ei taida olla kasvupaikkansa valaistusolosuhteidenkaan suhteen kovinkaan nirso. Ostin kolme tainta, joista jokaisen laitoin hieman erilaiseen paikkaan. Juu, älä teen niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon, eli ei osteta niitä taimia vain ostamisen ilosta ja ripotella sinne tänne. :P Ei kun tämä onkin taas tällainen testilaboratoriojuttu. 


Viimeksi taisin juuri harmitella kuolleita kurjenmiekkojani. Ja kuinkas muuten, muutaman vuoden pohdiskeltuaan joku istuttamistani kurjenmiekoista puhkesi kukkaan. :) Lajikeen nimeä en enää muista, tai saattaisi löytyä jostain varastojen kätköistä, jos oikein rupeaisi etsimään, mutta nyt iloitsen vain kukkivasta kurjenmiekasta.


Isotöyhtöangervo, vakiokuvattava. Tämä kertoo ja määrittää kesän vaiheen tämän puutarhurin päässä. Eilen katselin naapurin kukintaansa aloittelevaa jasmiketta ja pohdin, että jotenkin en pysy nyt mukana tässä kesässä, vauhti on niin huimaava. Olen jotenkin tottunut, että töyhtöangervo kukkii heinäkuussa ja nyt ollaan vielä reilusti kesäkuun puolella. Puutarhurin päässä kesä on pidemmällä kuin kalenterilaskullisesti.


Jättipoimulehti ponnistaa rikkakasvien joukosta sitkeästi.


Kanadanvuokon kuvittelin siirtäneeni pois tästä, mutta niin vain kukkii vanhalla paikallaan, muttei uudella, liekö olen kitkenyt rikkakasvina pois. (Voiko ammattilaiselle käydä niin? :/ )


Kurpitsa on kasvattanut jo isot lehdet kuivuudesta huolimatta, kastelu oli alkuun heikonlaista, mutta onneksi luonto korjasi asian ja losotti vettä kiitettävästi monen päivän ajan.


Keväällä pieniltä ja onnettomilta näyttäneet peittokurjenpolvet ovat terhakoituneet ja kukkivatkin kauniisti. 


Samoin on tarhakurjenpolven laita, ilmeisesti monille muille perennoilla paha talvi ei ollut paha kurjenpolville. Tosin neidonkurjenpolvi ei ole tehnyt kuin pienet lehdet eikä kuki tänä vuonna ollenkaan, pohdiskelin sen siirtämistä muualle pois tarhakurjenpolven rehevän kasvun tieltä.


Kukkia kyllä löytyy niille, jotka haluavat juhannuksena kerätä kukkia tyynyn alle sen seitsemän vai onko se yhdeksän. Vai liekö varmempi tapa se niityllä alasti kirmailu... No kukat kuuluvat joka tapauksessa juhannukseen ja kesään, tyynyn alla, maljakossa tai kirmaillessa. :)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kukkia ja näkymiä

"Kun taas on aika auringon
uskon siinä taikaa on.
Mä sulle taitan kukkasen.
kun vastaan juokset nauraen.
Ja tanssipaikan suuntaan päin
näin lähdetään me käsikkäin.
Sun naurus tarttuu ihmisiin
ja uskon jälleen haaveisiin..."


Yllä oleva laulu rupesi soimaan mun päässä, kun otin auringossa kylpevästä juhannusruususta kuvaa. Sama laulu laulettiin koulun kevätjuhlassa viime viikolla, pohdin silloin, että laulun sanoittaja on kiteyttänyt jotain niin keskeistä suomalaisen kesämielestä. Vähän saman lailla kuin nyt keväällä telkkarissa pyörinyt mainos, jossa katse pidetään viiden vuorokauden säässä, koska talvi voi yllättää koska tahansa.


Jepjep, kesä on ehkä lyhyt, mutta tänä keväänä meitä on hellitty lämmöllä, joten monet sellaiset kasvit ovat jo puhjenneet kukkaan, jotka normaalisti kukkivat vasta juhannuksen tietämillä tai sen jälkeen. Mietin tässä yhtenä päivänä kukkivia lupiineja katsellessani, että jos helteet jatkuisivat, kaikki kukkisivat hirveällä rytäkällä jo juhannukseen mennessä. Mitä sitten loppukesästä katseltaisiin, mikä silloin kukkisi?


Toisaalta helteiden kääntöpuolena on kuivuus, jouduin kastelemaan viime syksynä istuttamiani pensaita, vaikka yleensä nyt jo pärjäisivät omillaan. Olen yrittänyt hankkia takuuvarmoja perennoja itselleni, jotka pärjäisivät taistelussa rikkakasveja ja heitteillejättöä lähentelevää hoitoa vastaan. Ja kuvassa oleva rauniokilkka taitaa olla sellainen, on jo levinnyt istutuskoostaan huomattavasti. Monen kiroamaa viiruhelpiä istutin myös, juuri siksi, että toiset kiroaa sen lähes rikkaruohoksi, niin kova se on leviämään. Jospa se sitkeydellään selviäisi tässä kukkapenkissä, ilmeisesti talvi vei kurjenmiekkani eikä niinkään huono hoito.


Tässä näkymä meidän ovelta pihakeinulle päin, seisoin eteisen ikkunassa katselemassa pitkän aikaa aamulla ulos. Näkymä miellytti silmää ja rauhoitti mieltä, eilen tuossa oli vielä vanha kiuas (kyllä kiuas), joten lyhtyä ja kukkapenkkiä ei nähnyt. Eilen myöskin ajoin nurmikon ja vaihdoin pelargonin kuumuudesta kärsineiden orvokkien tilalle. Pohdin siinä seistessäni, että kylläpä voi mieltä ilahduttaa siisti leikattu nurmikko ja muutamat istutukset. Kuvasta ei näy kunnolla ukonlaukat vasemmalla ja laventeli yhdessä oliivipuun kanssa portaalla oikealla.


Hyöty- ja kukkatarhani ylhäältä nähtynä. Harsot peittävät alleen porkkanaviljelmät sekä maissit että retiisit. Huomasin myöskin, että kukkatarhassani on tällä hetkellä tyven hetki, mikään ei kuki - pioni, päivänkakkarat ja tarhakurjenpolvet vasta odottelevat vuoroaan.


Näkymä ylhäältä toiselle puolelle taloa, samaan johon näkyi ovelta otetussa kuvassa. Itseäni miellyttää reunustettu kukkapenkki ja kenttäkivirykelmä. Peräkärry voisi olla jossain muualla, mutta tarvitsen sitä jatkuvasti, niin siinä se jököttää. Vähän samoin kuin jatkuvassa liikkeessä olevat puutarhatyökalut, joiden on parempi olla jatkuvasti saatavilla.

Tänä keväänä olen jaksanut panostaa enemmän omaan puutarhaanikin, kitkenyt, istuttanut, siirtänyt kasveja paikasta toiseen, kastellut ja siistinyt. Aina on joku projekti meneillään ja aina on joku juttu, jota haluaa kokeilla tai idea, jonka haluaa toteuttaa... viime aikoina olen haaveillut vesiaiheesta, näinkin Riihimäen Sydänmaan taimiliikkeessä myllynkiveen tehdyn vesiaiheen ja ryhdyin pohtimaan mistä sellaisen myllynkiven saisin, paikan olen jo valinnut.