tiistai 9. lokakuuta 2012

Luminen piristys

Piristys sateisiin päiviin
Juu, ei kuulosta kovin piristävältä tuo sana luminen. Mutta tämä lumi onkin - lumikärhö 'Summer Snow'.

Olen tässä monena päivänä miettinyt, että tuo se vaan jaksaa kukkia. Kukintansa aloitti joskus heinäkuun loppupuolella ja siitä se on jatkunut tähän asti ja näyttää siltä, että jatkuu vielä tovin.


Näinköhän ahkera kukkijani osaa valmistautua talveen? Mitään merkkejä siitä ei ole, lehdet ovat vielä aivan vihreät ja köynnös näyttää samalta kuin keskellä kesäänkin. Pikkuisen kukat ovat kärsineet vesisateista, mutta hyvin vähän. Osittain syy voi olla siinä, että köynnös kasvaa räystään alla siten, että juuret ovat ruusupenkissä noin 40 cm päässä sokkelista eli toisin sanoen juuret hyötyvät vesisateista, mutta versot kasvavat räystään suojissa.


Lumikärhö lokakuussa

Lumikärhön kasvuvoima on ollut huima. Istutin kärhöni tänä keväänä, onnettomana risuna. Kuvakin on otettu vasta, kun versoista rupeaa puskemaan lehteä ja elossa oleminen on tullut todistetuksi. Ja nyt kärhö kiipeilee pergolan päällä. Seinää vasten laitettu säleikkö on tullut jo aika päiviä sitten pieneksi.
Mitään sen kummempaa en ole kärhölle tehnyt - istutin kärhön uuteen multaan ja sekaan heitin kanankakkaa. Kastelin istuttaessa ja jonkin aikaa istutuksen jälkeen. Sen jälkeen on luonto pitänyt kastelusta huolta.


Istutettu lumikärhö






Nyt, kun alkaa olla syksyn synkeyttä, piristää lumikärhön kukinta terassin kupeessa mukavasti ja toisaalta kukinta tulee esiin muun syksyisen ränsistymisen vastakohtana.

Oivallinen köynnös, piti lupauksensa voimakkaasta kasvusta ja runsaasta kukinnasta. Keväällä sitten nähdään, kuinka kärhöni selviytyy talvesta.

torstai 27. syyskuuta 2012

Puutarhuri koulunpenkillä

Puutarhuri pakkasi reppunsa ja suuntasi kulkunsa kouluun. Tässä koulussa ei kuluteta pelkästään koulunpenkkiä, vaan myös erilaisten koneiden penkkiä.
Kuvassa meneillään vesialtaan pohjan kaivuut, allekirjoittanut itse puikoissa. Ja sen voin sanoa, ettei kaivurilla kaivelu ole helppoa, mutta hauskaa kyllä. Ja uuden opettelu on yleensä aina piristävää ja hauskaa. Kyllähän jo puutarhurin opinnoissa kokeiltiin bobcatiin liitettävää kaivuria, mutta se oli vain lyhyt kokeilu. Siitä jäi vain tuntuma, että tämähän pirun vaikeaa ja lähes nostaa hattua nähdessään siistiä kaivuujälkeä.

Nyt sitten on kahden viikon ajan koneet harjoituksia varten käytössä ja luulisi siinä ajassa jo oppivan yhtä ja toista. Tosin epäilen kuitenkin, etten ehkä tienaa tällä kaivuutahdilla. Mutta maltilla, maltilla, harjoittelu tekee mestarin.

Toki opintoihin kuuluu paljon muutakin, mutta tässä nyt välähdys eilisistä toimista. Ja eikä niistä sisällä istutuista tunneista ole paljon kuvattavaa, jollei lasketa sitä pään paisumista kaikesta tiedosta.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Se on taas aika.

Kyllä se on kai myönnettävä, että syksyä pukkaa. Osa puista on nakannut lehtensä jo menemään. Pihamme haapa on lähes lehdetön ja koivutkin taitavat jättää tänä vuonna ruskan väliin, ravistavat vain lehtensä ilman se suurempia seremonioita.

Niin se aika. Nyt on aika kukkasipuleiden. Havahduin ajattelemaan kukkasipuleita viime viikolla ja ostin  muutaman pussin aina kukkasipuleiden kohdalle osuessani. Arvelin olevan maan vielä liian lämmin istuttamiseen, joten en heti rynninyt istutustöihin. No jaa, pianpa se lämmin ilma korjaantui ja halla taisi vierailla joinakin öinä. Eli alkaisi sitten olemaan parhaimpia aikoja kukkasipuleille, verukkeet homman siirtämiselle ovat ohi.

Tänä vuonna ostin useamman pussin tulppaaneja (lue reilusti yli puolet), koska ihastuin niiden kauneuteen ja tyylikkyyteen viime keväänä. Kukintakin kesti yllättävän pitkään. Aiemmin olen vältellyt tulppaaneja, koska mokomat eivät ole vaivautuneet nostamaan päätään maan uumenista tai ovat tehneet hienot lehdet, mutta kukinta unohtui.
Mukaan tarttui myös kirjokevättähteä ja narsisseja. Ehkäpä vielä ostan muutaman pussin, kunhan kohdalle sattuu. Jättilaukkoja taidan ostaa ainakin.

Keväällä, maan ollessa paljas, on niin helppo ajatella, että tuohon lisää kukkasipuleita ja tuohonkin tarvitaan ja varmasti tuonnekin sopisi. Tulee kesä ja kasvit rupeavat rehottamaan, ja sitä jatkuu ihan syksyyn asti. Sitten pitäisi syksyllä muistaa ne keväiset selkeät kukkasipulipaikat ja tehdä kuoppa kukkasipulille. Vaan miten on? Raaskiiko sitä porata istutuskairansa perennojen juuristoon? Juu, ei. Tai no, löytyykö sitä mullanpintaa yleensä ottaen ollenkaan sieltä rehevän perennan alta? Ei. Aivan arpapeliä. Keväällä sitten ihmettelen kukkivien sipulien paikkoja ja sijoituksia, yleensäkin, että tajuan katsoa niitä syksyllä "loogisilta" tuntuneita paikkoja keväällä. Joku ihme itseään toistava oravan pyörä tässä on. Pitäisi keksiä joku systeemi, tai sitten heittää tunteet perennoja kohtaan syrjään ja ajatella niitä joka tapauksessa menetettyinä tapauksina, talvi kun vie ne kuitenkin mennessään.

Tulppaanit yritän saada sovitettua omenapuun alle paraatipaikalle entisten kaunottarien jatkumoksi. Pieniä kukkasipuleita kuten kevättähteä laitan pensasalustoihin, mutta mihin laitan narsissit. Niin - eikä pidä unohtaa niitä pääsiäisseksi ostettuja sipulikukkiakaan, jotka ovat odottaneet maahan panijaisia koko kesän. Mitähän muuten meillä oli pääsiäiskukkina?




perjantai 7. syyskuuta 2012

Selkeää ilkivaltaa


"Meidän puutarhassa. Hm." Pistää Puutarhuri kädet puuskaan ja suun mutruun. "Voiko tällaista lainkaan sietää? Kenen idea? Käydä vähän nippaamassa sieltä ja sivaltamassa tuolla. Tosi reilua."

Todistusaineisto. "Katso nyt, minun kaunis kurjenpolveni, tuoksuvaiseni. Nipistetty lehdestä, niin että jäi punainen jälki." voivottelee Puutarhuri.

"Pihlaja-angervo, rutistettu ja keltaisella maalattu.
Virpiangervon lehdistä puristettu vihreä väri, varmasti lyöty, että tulee tuollainen mustelma." jatkaa kertomustaan Puutarhuri liikutusta äänessään.



 


 


"Pihlajaan lisäilty jotain happamia marjoja ja haalistettu lehden värejä."





"Sinne tänne pitkin apilikkoa nakeltu sieniä, todennäköisesti myrkyllisiä, houkutukseksi sienten ystävälle aivan selkeästi." toteaa Puutarhuri närkästyneenä moisesta huvista.
















"Säleikkövilliviini on varmasti punastunut pelkästä pelästyksestä. Voi parkaa, eihän se tuollaisesta peläyttämisestä toivu ennen ensi kesää." Puutarhuri pohtii ja jää hetkeksi miettimään kaukana tulevaisuudessa siintävää kevättä.

 




 

"Omenat viskelty pitkin tanteretta, sekaan nakeltu mätiä ja osittain syötyjä." Puutarhuri puhahtelee nähdessään moista tuhlausta.


"Mansikka ja vadelmakin ovat säikähtäneet puutarhassa mellastanutta, Puutarhurin tuotteliaat pikkuiset." Puutarhuri heltyy maiskutellen mielessään kesän aikana syötyjä maukkaita marjoja unohtaen hetkeksi ilkityöt.

"Todella reilua, tehdä nyt tällaista." palaa syvästi loukattu Puutarhuri takaisin tähän hetkeen. "Varmasti yöllä on mellastanut meidän puutarhassa - mokoma ilkimys. Kyllä pitäisi kiikkiin saada ja pistää vastuuseen tekosistaan. Ei tule mitään, kun tämmöistä vain sormien läpi katsellaan ja odotellaan jonkun valkoisen korjaavan jäljet. Tutkimuksiin tärvääntyy taas varmasti niin paljon aikaa, että ollaan pitkällä ensi keväässä ennen kuin tapahtumat selviävät." Puutarhuri tuhahtaa ja antaa katseensa kiertää ilkivallan kohteeksi joutuneessa puutarhassaan.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Japanilaista puutarhatyyliä

Puutarhuri otti ja raapaisi Helsinkiin, tarkemmin ottaen Roihuvuoreen. Esitietojeni perusteella piti sieltä löytyä japanilaistyylinen puutarha. Ajelin pitkin Roihuvuorentietä ylös ja alas. Helsingin kaupungin sivuilta olin löytänyt puutarhan osoitteeksi Roihuvuorentie 12 - 16. Mutta japanilaistyylisestä puutarhasta näkyi tielle vain pieni käytävä ja kymmenisen kirsikkapuuta, kun tajuaa katsoa. Pieni kylttikin on, mutta ei siihen tule kiinnittäneeksi huomiota autolla ajaessaan. Muutenkin puutarha kätkeytyi kerrostalojen taakse. Eli melkein jo luovutettuani päätin kuitenkin jättää auton parkkiin ja lähteä tutkimaan josko puutarha sittenkin löytyisi. Melkein kävelin kuten Harry Potter tarvehuoneen oven edessä. Tarvehuoneen ovi avautui, kun siitä käveli ohi ja samalla ajatteli tarvitsemaansa tilaa. Oven takaa löytyi tarvittaessa, piilopaikka, varasto tai iso harjoittelutila. Hyvä, etten siis kävellyt pitkin Roihuvuorentietä edestakaisin ajatellen tarvitsevani japanilaista puutarhaa.

Lopulta siis löysin japanilaistyylisen puutarha. Ja onneksi en luovuttanut etsinnöissäni, puutarha nimittäin oli käymisen arvoinen.
Tämä japanilaistyylinen puutarha on noin 5000 neliötä, eli ei mikään suuri puisto. Mutta toisaalta japanilaista puutarhaa kuvastaa juuri se, ettei sen ole tarkoitus olla iso vaan suuruuden tunne saadaan luotua pieneenkin tilaan.

Japanilaiseen puutarhaan kuuluu rauhallisuus ja mietiskely. Puutarhassa kuljetaan rauhallisesti erilaisten tilojen läpi ja katsotaan sinne, mihin puutarhanluoja on tarkoittanut katseen osuvan. Elementteinä on kivi, puu, vesi, sammal ja erilaiset varjossa viihtyvät perennat. Puutarha on vähäeleinen ja mietiskelyyn sopiva.

Puron alkupää
Miten nämä sitten soveltuivat suomalaiseen puistoon ja maisemaan? Puutarha oli tosiaan kerrostalojen ympäröimä, ihmisiä kulki arkisissa asioissaan puutarhan läpi ja kaupunki oli ääninä läsnä. Mutta toisaalta tämä Roihuvuoren puutarha onnistui kuitenkin. Katsoin polkua ja sen mutkia, ihastelin sammalmattoa, lähes näin japanilaismiehet istumassa japanilaistyylisessä katoksessa, kuuntelin puron lirinää ja ihmettelin puiden lehtimuotoja. Kaupungin luoma taustameteli hävisi ja keskityin katselemaan ja tutkimaan.
Vesiaihe päättyy lampeen, jonka ylittää silta

Japanilainen puutarha jakautuu moniin erilaisiin tyyleihin ja Roihuvuoren puutarha oli jaettu eri tyylien mukaan ja tunnelmat olivat hyvin erilaisia.

Puutarhaan tullessa on vesiaihe, jonka lirinä kiinnittää kulkijan huomion. Kiermurtelevat polut houkuttelevat katsomaan lähempää ja puinen silta houkuttaa kävelemään lammen yli, vain vedessä uiskentelevat karpit puuttuvat.

Japanilaiselle puutarhalle ovat tyypillisiä juuri kuvassa näkyvät sillat, jotka eivät mene veden yli suorana kuten voisi olettaa, vaan tekevät vähintään yhden mutkan. Mutkaisuuden uskotaan torjuvan pahuutta. Paha pääsee suoraa siltaa yli, muttei tällaista mutkittelevaa.
Kuivan veden meri, komeat aallot

 Jos jatkaa matkaansa kohti valoisaa hiekkakenttää saapuu kuivan veden maisemiin. Japanilaisessa puutarhassa voidaan kuvata vesiaiheita hiekalla ja minimalistisessa mittakaavassa. Kivet ovat saaria ja isot pystyssä olevat kivet ovat vuoria, sammaleesta ja pienistä pensaista voidaan muodostaa saaria. Saarille voidaan myös sijoittaa temppeli tai lyhty.
Hiekan haravointi meren aaltokuvioihin on lähes meditoimista.

Kuvassa taustalla näkyy japanilaistyylinen katos, jossa voisi kuvitella vietettävän rituaalista teehetkeä. Tosin teehetkiin valmistautuminen alkuperäisissä japanilaisissa puutarhoissa alkoi jo portilta ja puutarhan läpi kulkemalla asetuttiin oikeaan mielentilaan. Jossakin vaiheessa teehetkeen valmistautumismatkalla oli käsienpesupaikka, johon pysähdyttiin hetkeksi pesemään kädet ennen matkan jatkamista puutarhassa. Puutarha sinällään saattoi olla hyvin pieni, mutta taitavat puutarhamestarit kykenivät luomaan illuusion suuresta ikivanhasta metsästä.
Kaunis, kaiketi käsienpesupaikka

Pyöreä portti antaa uutta perspektiiviä puutarhaan ja toisaalta toimii ihan käytännössä porttina, portista astutaan uuteen tilaan niin puutarhassa kuin mielessä.

Erilaisia näkymiä porttien kautta



   


















Kuivan veden ylittävä silta


Kuivan veden mereen virtaa joki, jonka yli vie silta. Silta on kahdesta osasta koostuva, pahan pääsyn estämiseksi. Sillat ovat yksinkertaisia, mutta todella viehättäviä.

Kuivan veden joki



















Japanilaisessa puutarhassa kivetyt polutkaan eivät ole suoria, vaan kivet järjestellään tietyn rytmin mukaan. Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa kivetyt polut olivat suomalaiseen tapaan suoria.

Sammal on olennainen osa japanilaista puutarhaa. Puiden ja sammaleen avulla saadaan tila tuntumaan ikivanhalta metsältä, vaikka todellisuudessa puutarha voikin olla nuori.

Ehkä tällaisessa sammaleen peittämässä katveisessa metsä ajatukset parhaiten seisahtuvat ja ulkopuolinen häly jää pois ja kulkija keskittyy vain katselemaan ja aistimaan.





Japanilainen puutarha kotimaassaan voidaan rakentaa talon sisäpihalle tai pieneen aitojen tai muurien rajaamaan tilaan. Tällöin kasvien täytyy olla tai pysyä pieninä. Kasveja leikataan ja muotoillaan paljon halutun maiseman aikaan saamiseksi.

Roihuvuoren puutarhassa ei ollut alppiruusuja tai atsaleoja, jotka mielestäni sopivat hyvin japanilaiseen puutarhaan. Itse asiassa pensaskasvillisuutta oli vähän, isoja puita sen sijaan oli paljon. Suomalaisittain japanilaiseen puutarhaan sopivat erinomaisesti mongolianvaahtera ja pihlaja. Pihlaja on kaunis nuorena suorarunkoisena puuna ja vanhana paksurunkoisena "pienenä" puuna. Suomalaisten puiden ohella puutarhasta löytyy muun muassa katsura ja japanin jalopähkinä.

Katsura
Roihuvuoressa japanilaisen puutarhan tyyli suomalaisittain on saavutettu eikä tarkoituksena kiireisille suomalaisille ole varmasti ollutkaan perustaa mitään rituaalista teehetkipuutarhaa vaan kaunis puutarha, jossa voi käydä istuskelemassa ja rauhoittumassa, joka ei ole aivan sellainen perinteinen suomalainen puisto.

Ei hullumpaa, ei hullumpaa - tuumii puutarhuri ja kurvaa toiseen puistoon.


















Lisätietoja voi käydä katsomassa tästä linkistä Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha.
Kirjasta Japanilainen puutarha suomalaisittain löytää vinkkejä, jos innostuu toteuttamaan japanilaista tyyliä omassa puutarhassaan.