Hitto,

sehän on melkein vuosi lopussa. Pää on tyhjä puutarhaisista ajatuksista, joulu on tehnyt tehtävänsä.

Ritiratirallaa, tuli talvi. Ja itse asiassa olen hyvin tyytyväinen, että tuli. Untuvainen, puhdas lumi on leppoisaa katsella, silmä lepää ja samalla ajatuskin. Yllä oleva kuva on otettu tänään puolen päivän tietämissä, ei nouse aurinko korkealle ei.

Yllä olevasta kuvasta voi hyvällä tahdolla erottaa lumiauton. (Kuva valmistajan ottama, siksi hieman epätarkka) Kuva on otettu jo pari viikkoa sitten. Tähän pääsi, koska puutarhuria huvittaa tuo kasvilaatikoiden kekseliäs käyttö. Jos selostan vähän, tuo levy tuossa on konepelti, tuo kumilenkki kepeissä on tuulilasi ja nuo laatikot ovat penkkien selkänojat - tiedot suoraan valmistajalta. ;) 

Toisinaan kuljeskelen ympäri tonttia haeskelemassa tavaroitani, kun joku on keksinyt tarvitsevansa niitä johonki tuikitärkeään tehtävään. Kuten kastelukannua kentän jäädytykseen, kasviharaa aarteen etsintään ja pistolapiota lumilinnan tekoon... ja kyllä, kaikilla on hyvin tiedossa, että ne ovat minun työvälineitäni. Ja on aivan sama vaikka hyppisin tasajalkaa ja raivoaisin pää punaisena, hetken pysyy mielessä ja sitten unohtuu. Ja toisaalta niin on hyvä, luovuus ei kysy aikaa eikä aina lupaakaan.

Niin se vuosi alkaa olla muutamaa päivää vajaa lopussa, pääsääntöisesti pohdin vähemmän mennyttä kuin tulevaa, joten jääköön yhteenvedot tämän vuoden tapahtumista tekemättä. Kuten myös lupaukset. 

Tämä vuosi oli kaikin puolin hyvä ja jos saa toiveita esittää, niin ensi vuoden toivoisin olevan mielenkiintoinen, sopivasti työteliäs ja matkoille vievä.

Säihkyvää uutta vuotta kaikille!

Kuva: www.trendymaal.com

Mistä tietää..

Mistä tietää, että on aika lomalle? Mistä tietää, että on suunnitellut liikaa pihoja? Mistä tietää, että on tehnyt miettinyt liikaa puutarha-asioita? Mistä tietää, että on aika talvelle?

Siitä, että kävelylenkillä näkee kiven ja keksii sille sijoituspaikan asiakkaan pihalle... jaa mikä ongelma? No se, ettei sitä kiveä voi siirtää kävelytien vierestä sinne pihalle, ja siksi toisekseen jos kivi on kookas, varmasti yli metrin kanttiinsa, niin sitä ei siirretä. A. siksi että se on kaupungin omaisuutta ja B. siksi että se on niin pahuksen iso.

Ja miten sitten tulin tähän loppupäätelmään loman tarpeellisuudesta? Siitä, ettei pysty koiraakaan kusettamaan ilman, että koko ympäristö muuttuu palapelin osasiksi, joita rupeaa päässään pyörittämään paikoilleen. Vähän sama kuin olisi pelannut liikaa Candycrushia ja kaikki ympärilläsi muuttuvat räjähdystä vaativiksi karkkeiksi tai ... no en nyt keksi... ehkä tiedät ehkä et. Joka tapauksessa vakavasti saatan tuijottaa kiviä ja tosissani pohtia sille hyvää sijaintia, kunnes tajuan, että hei eihän mun tarvii...

Puutarhurin on vaikea lomailla, kaikkialla on kasveja, jotka erottuvat eri lajeiksi, nimiksi, menestysmispaikoiksi, jopa virheiksi... betonikiviä, graniittikiviä, kenttäkiviä, joissa näkyvät raot, materiaalit, kuviot, työnjälki... rakenteita, terassit, huvimajat, kasvihuoneet, hiekkalaatikot, leikkimökit, liukumäet, keinut, pelikentät....

Siinä vaiheessa on aika lomalle, kun rupeaa tuijottamaan virheitä ja jopa ärtyy niistä. Ja tämä piste saavutettiin puutarhurin päässä muutama viikko sitten, tosin töitä ei voinut silloin vielä lopettaa. Mutta nyt hetipiankohta on joulu ja tauko. Ehkä ihan kohtahetipian on myös lunta ja pää saa levon siinä samalla.

Ja kuva on kuvituskuva kesälomamatkalta, ei liity tähän kirjoitukseen kuin epäsuorasti. Eli virheellisenä leikkaustapana. :P

Pitkä blogitauko muuten selittyy myös sillä, että on ollut työteliäs syksy.

Bulbs once again

Alunperin ajattelin, etten tee mitään päivitystä kukkasipuleista tänä syksynä. Niiden istutusta rummuttaa kuitenkin joka tuutti. Iski vissiin kapinamieli.

Mutta

monta kertaa olen blogista etsinyt tietoa syksyllä istuttamistani kukkasipuleista ja usein kiinnostaa myös ajankohta, tänä vuonna olen huomattavasti myöhäisemmässä kuin aikaisempina vuosina. 

Lisäksi varaston uudesta pöydästä ja pelargonien talvetuspaikasta tuli hyvä syy napata muutama kuva ja jorista sitten kukkasipuleista. Nyt voi ihailla kuvasta kuinka on työkalut hyvässä järjestyksessä ja pelargoniat kauniisti ikkunalla. ;) Juu, suurta tyydytystä aikaansaannokseemme tunsimme puoliskoni kanssa saatuamme vihdoin varasto järjestykseen ja vuoden ajan suunnitteilla ollut työpöytä tehtyä. Pienet asiat ratkaisee. :)

Niin juu ja ne kukkasipulit... puutarhurille kevätkirjanpitoon merkittäköön seuraavaa:

Ukkolaukka 'Purple Sensation' , hentohelmililja 'Album', tummahelmililja ja kevätkello istutettiin iirispenkkiin

Narsissi 'Carlton' istutettiin kanadanvuokon kaveriksi

Tulppaanit 'Monsella'  ja 'Beauty of Apeldoorn' sekä erivärisiä kevätkurjenmiekkoja istutettiin timanttituijan ympäristöön täpläleimun sekaan 

Tulppaanit 'Flaming Flag', 'Shirley' ja Sorbet mix  eli sekoitus eri värejä istutettiin omenapuun alle.

Ja google toimi tänään kukkasipuleideni kuvalähteenä.

Yhteensä kukkasipuleita oli 200 kpl, joten kukintaa pitäisi keväällä olla. Sitä jäämme odottamaan.

Tämän syksyn Vihertek

Käväisin taas muutaman vuoden tauon jälkeen Vihertek-messuilla, tällä kertaa Messukeskuksessa. Vihertekin puoli oli aika pieni, mutta käymällä myös Finnbuild-, Infra- ja Enviroment-messuilla sai aika paljon tietoa kerättyä yhden päivän aikana. Ja tosi asia on, että viher-/ympäristörakentaminen on todella monipuolista. Se, joka kuvittelee, että puutarhuri vain istuttelee kukkisia ja vähän heiluttelee haravaa työkseen, ei voi olla enempää väärässä. Pitää tietää talorakentamisesta, routimisesta, vesirakentamisesta, maarakentamisesta, erilaisista koneista ja yrittäjälle ei ole pahitteeksi vielä sosiaaliset taidot.

Siksipä siis katselin pienoiskuormaajia ja siihen liitettävää kaivinkoneyksikköä..

..Parkour-välineitä..

..puutarhasisustamista..

..tätä pitkälle mietittyä peräkärryä..

..betonikivien valikoimaa..

ja muurikivistä rakennettua grilliä.

Lisäksi kävin kyselemässä hulevesikaseteista, sain sähköisestä InfraRYListä hyvän pohjustuksen palvelun käyttämiselle ja päivitin työkäsikirjastoa eli ostin Viheralueiden hoidon laatuvaatimukset -kirjan, Viherympäristön mittaustekniikka ja paikkatieto -kirjan, Leikisti turvallinen- kirjan, Pihan yleinen rakentamistapaohje- kirjan ja Viheralueiden perennat hoitokortiston. Ei tarvitse pohtia mitä sitä tekee talvella, jos on työsaralla hiljaisempaa. 

Jep, ei ollenkaan hullummat messut. Tietenkään ei pidä jättää pois sitä tosiasiaa, että onhan se aina kiva poistua näistä arkisista kuvioista ja katsella muita maisemia.

Asemalle päätin kävellä toista kautta kiireettä.

Pasilasta aina sanotaan, että se on ruma ja betoninen. Siksipä hämmästyinkin niitä isoja jalavia ja tätä puistoa.

Ehkä ensimmäisenä huomioni kiinnittivät nuo tuijat, toimivat stopparina (katseen pysäyttäjinä).

Tultuani tuijien kohdalle huomasin puiston, joka muistutti japanilaistyyliä.

Lisäksi isojen kerrostalojen keskelle on jäänyt tämä kaunis puutalo. 

En tiedä mikä on talon käyttötarkoitus, mutta hauska se on keskellä toimistorakennuksia.

Puistollakin oli joku nimi, mutta enhän minä sitä enää muista. Tietenkin sen kyltin olisi voinut ottaa myös kuvaan, mutta rajasin sen ulos, koska se rikkoi harmonian. ;)

Ehkä Pasila tuntuu rumalta, kun sitä katsoo ohikiitävän hetken auton tai junan ikkunasta, mutta jalkautumalla voi löytää yllätyksiä.

Ei hullumpi päivä ollenkaan, ei.

Sen tuhannen...

...tainta kävin istuttamassa hautausmaan uurnalehtoon.

No okei, niitä oli vain 1050.

Oli rönsyansikkaa, rönsyakankaalia, kesäpikkusydäntä, tuijia, rautatienomenapuu ja tuoksukurjenpolvea.

Aikaa meni pari päivää, se tekee keskimäärin 70 tainta/tunnissa. Olin kyllä puhkikin.

Mutta uurnalehdosta tulee kyllä hyvän näköinen, kunhan taimet pääsevät kasvunsa alkuun.

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

Näin on sanonut William Magee ja komppaan häntä. Mistä tämä tuli mieleeni tänään? Tarhakurjenpolvestani, jonka olen istuttanut liian lähelle pyykkitelinettä eli hyvin arkisesta ja pienestä asiasta. Tästä johduin pohtimaan virheiden tekemistä ja tekemiensä virheiden sietämistä. Ja toisaalta myös, että muut ihmiset saisivat sietää toisten tekemiä virheitä. Puutarha on yksi iso virhelaboratorio tai kaaosteoria, me ammattilaiset yritämme parhaamme mukaan jäsentää, estää, välttää ja poistaa suurimmat virheet puutarhassa. Ja kuitenkin käy niitä - oho siitä tulikin näin iso - oho se levisi naapuriinkin - oho rikkakasvit valtasivat koko paikan. No kasvien kohdalla tuo ei ole täysin katastrofaalista, mutta jos puhutaan vaikka betonikivistä tehdystä, niin silloin kyllä toivoo, ettei tapahdu sitä ohoa. 

Viikonloppuna luin Ylen sivuilta Heikki Turusen haastattelua ja komppaan häntäkin. Ihmiset pelkäävät arvostelua ja virheiden tekemistä, kukaan ei uskalla olla mitään mieltä, koska asettaa samalla itsensä alttiiksi arvostelulle ja tuomitsemiselle. Ja tuomitsijat ja arvostelijat itse räksyttävät kuin pelokkaat pikkukoirat puskan takaa.

Niin tarhakurjenpolvi, se ei ole liian lähellä pyykkitelinettä, kun siinä kuivataan vaatteita, ainoastaan kun kuivataan lakanoita. Lakanat riepottelevat kurjenpolvea, mutta toisaalta meneillään on kestotesti, kuinka herkästi menee poikki kurjenpolvi. Vähän samoin kuin tapahtui kestotesti alppiruusulleni, josta lapset talvilumilla kävelivät yli. Selvisihän sekin, ettei alppiruusu olekaan niin haastava kasvi, vaan hyvinkin joustava eli selvisi kaltoin kohtelustaan. Näitä ja monia muita lohduttavia kestotestieni tuloksia kertoilen asiakkailleni, jotka pelkäävät tekevänsä jotain väärin puutarhassa.

Komppaan myös Albert Einsteinia - "Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta."

Aurinkoisen virheellistä tiistaita kaikille.

Kääntävää terapiaa

Maata kääntävää terapiaa. 

Käänteentekevää.

Tällä on oikeasti vaikutusta.

Ei monimutkaista toteutustapaa.

Yksinkertainen,

laihduttava, 

rentouttava,

rauhoittava,

vaikutuksen tekevä,

elimen otsalta poistava,

helppo, 

kaikkien saatavilla oleva,

terapiamuoto.

Kotikutoista puutarhaterapiaa.

Sinä.

Talikko,

Pala maata.

Ja rikkakasvit.

Ja pöh.

Ihan tavallista maankääntämistä,

vuohenputkien juurien keräämistä ja 

paikan valmistamista kuunliljoille.

Mutta

se oli hauskaa

rentouttavaa

sopivan yksinkertaista

tuottavaa

ja 

käänteen tekevää.

Nimittäin tuo kohta on häirinnyt jo vuosikaudet,

vuohenputket rehottavat, mitään kaunista ei siinä kasva.

Joten tartuin talikkoon ja kääntelin maata, melkein jo harmitti, kun juurenpätkät väheni.

Suosittelen kaikille elinotsaisille kääntävää terapiaa. Helpottaa ainakin hetkeksi.

Värejä

Lähikuvina värejä ja kukkien kauneutta.

Nurjalta puolelta daalian kukinto, raikkaan vihreä ja puhtaan valkoinen.

Kehäkukan pirtsakan keltaiset terälehdet.

Ja kehäkukan herkullisen oranssit terälehdet.

Kosmoskukan pinkki kukinto.

Punapellavan energisen voimakas kukinto.

Tuoksuvatukan pinkin ja keltaisen yhteenliittymä.

Väreistä on hienoja teorioita ja opuksiakin olemassa, mutta en niistä jaarittele tässä. Värikokemus on kuitenkin yksilöllinen kuten on tuoksukokemuskin. Itse pidän värikkäästä yleensä ottaen, joten kukkapenkitkin saavat olla ilotulitusta. Myös kukintojen muodolla on merkitystä ja kukinnan kestolla. Tosin kukkia saattaa valikoitua myös väreittäin tontin eri osiin. Oletko kiinnittänyt huomiota, että varjon kukkijat ovat hyvin usein valkoisia?

Omalla pihalla 2

Meidän pihalla on tuoksuvatukkaa todella paljon siihen nähden kuinka vähän siitä tykkään. Olen leikellyt joka puolelle leviäviä ja notkottavia puskia ja pohtinut josko luopuisin koko puskista. Tosin se ei käy noin vain, kun tuoksuvatukka on sellainen sitkeä tapaus, joka ei suostu katoamaan.

Leikkasin siis tuoksuvatukkaa ja juhannusruusua katsellessani ajattelin leikata siitä samalla muutaman roikkuvan oksan. Sopivaa leikkauskohtaa etsiessäni versojen tyvipäästä meinasin leikata tätä pientä karvapalloa.

Siellä se kyhjötti ruusun juuressa jähmehtyneenä. Ja siellä sen annettiin jatkaa kyhjöttämistään. Jep, pusikoitunut on meidän piha, kun eläimet voivat kadota sinne. Tämän jälkeen mietin, että mitähän seuraavan puskan juurelta löytyy sammakoita, käärmeitä, kissanpentue vai jotain vielä suurempaa?

Paljon on omenoita tänä vuonna. Jopa niin paljon, että joissakin paikoissa oksat ratkeilee. Meillä onneksi puut tyhjenevät hyvää vauhtia, kun lapset jakavat kavereilleen omenoita. Mutta maahan pudonneet eivät oikein kelpaa, niistä pitäisi varmaankin keksiä jotain, piirakkaakaan ei viitsi joka päivä syödä.

Yritin joku päivä saada esiin noita viljelylaatikoita nurmikon seasta, jolloin mieleeni tuli tämä keväinen kuva.

... jolloin hyvin vähän vihreää oli näkyvissä ja kesäinen vehreys oli toiveissa vain. Näitä ennen ja jälkeen kuvia katsoessa tajuaa sen keväisen pakonomaisen tarpeen istuttaa, tonkia, lannoittaa, kylvää ja muokata. Voihan taustalla olla myös samaa kuin lasten lelujen piilottamisessa, maa on kätkössä talven ajan ja kevään tullen se on taas uusi ja ihmeellinen.

Omalla pihalla

Jotain tapahtuu vihdoin meidän omallakin pihalla. Sysäyksen siihen antoi veljeni kanssa ostama kone, jolla sain kaiveltua ja tasattua maanpintoja. Ja hyvänä vauhdittajana runsassateinen elokuu. Kiveys portaiden edessä ui yhden jos toisenkin kerran kun maa ei ehdi imeä kaikkea taivaalta tulevaa. Lapsista se kyllä oli hauskaa, sellainen 20 neliön matala lammikko. Kiveyksen reunaan tein madalletun uran tieltä päin tulevia vesiä varten. 

Tuohon kivikkoon on upotettuna 90 litran pohjasta rikottu saavi, joka on täytetty kivillä. Meidän tontin etuna on, että pohjamaa on enemmän tai vähemmän hiekkapitoista, joten läpäisee vettä, kun pintamaa puhkaistaan.

Saavia varten piti tietenkin kaivaa iso kuoppa ja vieressä olleet istutukset siitä kärsivät, otin ne ylös ennen kaivamista (tällä kertaa olin viisaampi). Ja eipä se istutus oikein minkään näköinen ollut, enimmäkseen vuohenputkea vain. Vuorenkilvet sentään viihtyivät, mustilanhortensia puolestaan oli melkein hukkumaisillaan. Laukkojen sipulit nostelin myös ja laitan ne myöhemmin takaisin, katsotaan lähtevätkö vielä. 

Tuota tiilireunusta vasten laitoin juuriestettä, jotta nurmikon puolelta eivät pääse kasvien juuret yllättämään. Kivet, jotka ovat saavin ulkopuolella mullan päällä makaavat katekankaan päällä. Muuten ne peittyvät heti vuohenputkiin. Toinen taistelun kohde on juhannusruusu, joka leviää ja rönsyää kuin tauti. Sitäkin vasten laitoin juuriesteen, vielä pitäisi keksiä joku millä tukea juhannusruusun versot, etteivät retkota perennojen päällä.

Mitä istutin tähän? Siperiankurjenmiekkaa, kääpiökurjenmiekkaa, tarhapäivänliljoja kolmea eri väriä, jotka kukkivat eri aikoihin, lisäksi köynnöstuen juurelle istutin lumikärhön. Joudun odottamaan ensi kesään, että näen nämä kukassa, mutta jo nyt lyhtyineen ja kivineen istutusryhmä on paljon mukavampi katsella kuin aiemmin.

Sama kohta eri suunnasta viime kesänä, olen tainnut kitkeä vuohenputket pois tai sitten ne ovat tänä kesänä levinneet käsiin.

Hyötypuutarhassa kukoistaa oregano, kehäkukat, maissit ja kosmoskukat.

Lapset ovat syöneet porkkanat, kaikki herneet eivät nousseet ja salaatit söi kotilot. Auringonkukat eivät ole vieläkään auenneet ja ovat aika kituliaita. Ensi vuodeksi täytyy vaihtaa paikkaa ja viljelysuunnitelmissa on vain porkkana ja herne, no ok kaupasta ostettu rucola suorastaan villiintyi ja persiljakin kasvoi jonkun verran. 

Kosmoskukka ilahduttaa, kun muuten kukkia alkaa olla vähän.

Kun etsimällä etsii, niin löytyyhän niitä kukkia, esimerkiksi tässä espanjankurjenpolvi.

Joitakin viikkoja sitten istutin useita syyskukkijoita, kuten esimerkiksi tämän komeamaksaruohon. Toivottavasti istutukseni menestyisivät ja saisin tulevina vuosina kukintaa myös syksylle. Pitäisi vain muistaa lannoittaa.

Tässä on vielä hyvää aikaa touhuilla pihalla ennen no, talvea, ja pistää paikkoja kuntoon useamman kesän laiminlyönnin jälkeen. Hissukseen, hissukseen. 

Vesi teema

... vaan kyse ei olekaan meidän kotoisista vesisateista eikä jupinasta niistä.

Tämä vesiteema tulee Hampurista sekä Malmöstä ja hyvin aurinkoisista päivistä, jolloin jokainen pirskahtava vesipisara oli tervetullut ja toivottu.

Nämä vesiportaat löytyy Hampurin Planten un Blomen -puistosta.

Vesiportaista vesi jatkoi matkaansa askelmien läpi...

... päätyäkseen kilpikonnien iloksi isoon lampeen.

Myös tällainen vesiaihe löytyi samasta puistosta, ihan en ole varma pidänkö tästä. Tulee Indiana Jones-elokuvat mieleen jostain syystä. 

Malmön Turning Torson juurelta löytyi myös vesiteemaa.

Lisätietoja Torsosta.

Torsoa ympäröi "vallihauta", jossa tuo satelliitin näköinen on suihkulähde.

"Vallihauta" ei ole kovin syvä, eikä krokotiilejäkään näkynyt.

Torson läheisyydestä löytyi myös tällainen vesiaihe.

Vesiaihe jatkui kumpaankin suuntaan, kivimuuri vain estää näkymän. Vesiaihe sinällään oli hauska ja elävä, mutta Torson ympäristössä oli käytetty paljon betonia ja se teki paikasta todella rakennetun oloisen. Myös pehmentävä kasvillisuus oli vielä pientä.

Mutta vesiaiheista paras ja loputon ilon aihe on meri, tai mikä tahansa luonnon vesi, vaikka lätäkkö. Siinä voi itse lätsyttää, etsiä aarteita, pelata, uida, virkistaytyä, läträtä, katsella, ihailla, soutaa, seilata, tutkia loputtomiin. Yllä oleva kuva on Saksasta paikasta nimeltä Haffkrug.

Sellaista autolomalla Euroopassa.

Matkoilla

Ennen lomia laitoin toiveen ilmojen lämpenemisestä keltapäivänliljan siivittämänä, ja sain kerrankin mitä toivoin. Loma alkoi helteisissä merkeissä ja niin myös päättyi. Yhtenä päivänä satoi, sitä päivää lukuunottamatta on tullut kuljettua sortseissa ja mekoissa, ja uitua todella paljon. Mutta siis matkaan...

Lähdemme turneelle, jonka teimme heinäkuun aikana. Matka alkaa Turusta komealla Viking Grace-laivalla. Skippaan meidän urpo-kuvat Turusta, sitä paitsi Turkua voi käydä koska tahansa käydä katsomassa ja halutessaan ottaa omat urpo-kuvat.

Siispä olimme sunnuntaiaamuna seitsemän aikaan Tukholmassa. Sitä voi muuten olla suuri kaupunki hiljainen tuohon aikaan. ;) Sai ihan rauhassa ajella ja etsiskellä aamiaispaikkaa ja päiväksi tekemistä, koska mökkimme vapautui vasta iltapäivällä. Vihjeiden perässä suuntasimme Djurgårdeniin (Gröna Lund, Junibacken, Skanssen you know). Siellä äimistelin tammia ja katuvihreää. Lisäksi Djurgårdenista löytyy Rosendalin puutarha, joka on todella kaunis ja Beckhomenin saari, joka on vastapäätä Vikingin Linen- terminaalia. Kaikki kävelymatkan päässä Gröna Lundin portilta.

Tietenkin lapset piti viedä pakolliselle käynnille Gamla Staniin Tukholmassa, jonka läpi kävelimme äimistelemään Kuninkaanlinnaa. Gamla Stanista löytyi symppis kahvila under Kastanjen.

Matka jatkuu Kööpenhaminaan, jossa laventelin kukinta oli parhaassa vaiheessa. Olisi tehnyt mieli työntää kätensä tuohon pusikkoon, mutta mehiläisten pörinä pysäytti aikeet. Tämän laventeli esiintymän löysin matkalla Pienelle Merenneidolle.

Oli helposti havaittavissa, että Tanskassa pensasleikkureiden piirimyyjä on tehnyt paljon kauppaa. On leikattu puita ja pensaita muotoon vähän joka puolella. Voihan sen suuren puun ylikokoiseksi  kasvamisen näinkin ratkaista.

Ja taas hypätään autoon ja istutaan helteisessä ruuhkassa kohti Legolandia, joka yllättykseni sijaitsee keskellä tanskalaista maaseutua. Tanskalaisen maajussin odotti putkahtavan esiin koska tahansa nurkan takaa. 

Legolandia ei välttämättä pitäisi puutarhasta innostuneiden ensimmäisenä kohteena. No enhän minäkään sinne siksi mennyt, vaan lasten takia ja siksi etten itse ole lapsena päässyt tarunhohtoiseen Legolandiin. Kaikki Minimaailmassa oli minipuita, pensaita ja nurmikkona jotain perennaa. Vaikuttavaa saksien käyttöä.

Ja löysinhän minä sieltä jotain omaakin, mistä tiesivätkin, että olen tulossa? ;) Juujuu, Tanskan kuningatar on Margareeta ja taustalla pienoiskoossa Amalienborg. 

Ja taas matkaamme monta sataa kilometriä, pysäkkinä Cuxhaven Saksassa.

Siellä puutarhat oli hoidettu saksalaisella täsmällisyydellä (ja joku pensasleikkureiden piirimyyjäjaos oli täälläkin tehnyt hyvän tilin), aidattuja mitä erilaisimmin tavoin vain mielikuvitus on rajana. Jotkut pitäytyvät vanhoissa tavoissa ja rajaavat pihansa tiheääkin tiheämmällä puksipuuaidalla tai muulla leikattavalla pensaalla, toiset mieltyvät uudempiin suuntauksiin, vai mitä sanot tästä lasin ja kiven liitosta?

 

Puutarhat sinällään eivät olleet suuria, mutta mielenkiintoisesti suunniteltuja ja erottuen aina pikkuisen naapurin valitsemasta linjasta. Ja aina joku jossakin pihassa oli hoitamassa puutarhaansa talomme läheisyydessä. Siis hyvin hoidetut puutarhat saivat nopeasti selityksenä, ruskeaksi paahtuneet saksalaiset touhuilevat jatkuvasti.

Jalohortensioita kaiken värisinä, väistämättähän tässä kohti suuhun loksahtaa auki ja pää kääntyy niin, että niskat niksahtaa. 

Ja kun saksalainen ei hoida puutarhaansa, hän lähtee rannalle Strandkorbiinsa. Uimamahdollisuudet meressä olivat heikonlaiset laskuveden takia, ja suomalaisittain oli erikoista, että ranta oli maksullinen.

Pohjanmeren rannalta suuntaamme kohti helteistä Hampuria, jossa pidimme lyhyen tauon. 

Hampurissa kävelimme päämäärättä, kunnes törmäsimme Planten un Blomen-puistoon. Ja taas me suomalaiset kuljimme suut auki. Näimme vain pienen osan puistosta, eli täytyy lisätä matkalistalle uusi käynti Hampuriin. Tässä linkki puiston sivuille  Planten un Blomen

Tästä puistosta on lisääkin kuvia, mutta laitan niitä myöhemmin.

Jätämme Saksan taakse ja matkaamme lautalla Tanskaan ja sen läpi Ruotsiin, kolme maata yhdessä päivässä, ei hullumpaa. Yövyimme Malmössa ja vinkistä kävimme äimistelemässä Turning Torsoa.

Ja autoon mars, läpi Etelä-Ruotsin kohti Öölantia. Iso ja kaunis saari, ja selkeästi pitkä historia. Majailimme sellaisessa paikassa kuin Mörbylånga ja siellä iltakävelyllä otin muutaman kuvan. Ihastuin sinipallo-ohdakkeeseen sinisävyisen talon luona, enpä ole aiemmin ajatellutkaan sen olevan näin koristeellinen.

Sen lisäksi salkoruusua oli joka puolelle kylväytyneenä. Mutta selkeästikään ketään ei häirinnyt tämä kaunis rikkakasvi, koska sai kasvaa katukivien raoissa ja talonseinustoilla.

Tämän hauskan kyltin bongasin Mörbylångassa yhdestä pihasta. Kotiin palattuamme pihallamme havaitsi puutarhurin olleen lomalla, sen verran pitkä oli meidän nurmikko.