Sen tuhannen...

...tainta kävin istuttamassa hautausmaan uurnalehtoon.

No okei, niitä oli vain 1050.

Oli rönsyansikkaa, rönsyakankaalia, kesäpikkusydäntä, tuijia, rautatienomenapuu ja tuoksukurjenpolvea.

Aikaa meni pari päivää, se tekee keskimäärin 70 tainta/tunnissa. Olin kyllä puhkikin.

Mutta uurnalehdosta tulee kyllä hyvän näköinen, kunhan taimet pääsevät kasvunsa alkuun.

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

Näin on sanonut William Magee ja komppaan häntä. Mistä tämä tuli mieleeni tänään? Tarhakurjenpolvestani, jonka olen istuttanut liian lähelle pyykkitelinettä eli hyvin arkisesta ja pienestä asiasta. Tästä johduin pohtimaan virheiden tekemistä ja tekemiensä virheiden sietämistä. Ja toisaalta myös, että muut ihmiset saisivat sietää toisten tekemiä virheitä. Puutarha on yksi iso virhelaboratorio tai kaaosteoria, me ammattilaiset yritämme parhaamme mukaan jäsentää, estää, välttää ja poistaa suurimmat virheet puutarhassa. Ja kuitenkin käy niitä - oho siitä tulikin näin iso - oho se levisi naapuriinkin - oho rikkakasvit valtasivat koko paikan. No kasvien kohdalla tuo ei ole täysin katastrofaalista, mutta jos puhutaan vaikka betonikivistä tehdystä, niin silloin kyllä toivoo, ettei tapahdu sitä ohoa. 

Viikonloppuna luin Ylen sivuilta Heikki Turusen haastattelua ja komppaan häntäkin. Ihmiset pelkäävät arvostelua ja virheiden tekemistä, kukaan ei uskalla olla mitään mieltä, koska asettaa samalla itsensä alttiiksi arvostelulle ja tuomitsemiselle. Ja tuomitsijat ja arvostelijat itse räksyttävät kuin pelokkaat pikkukoirat puskan takaa.

Niin tarhakurjenpolvi, se ei ole liian lähellä pyykkitelinettä, kun siinä kuivataan vaatteita, ainoastaan kun kuivataan lakanoita. Lakanat riepottelevat kurjenpolvea, mutta toisaalta meneillään on kestotesti, kuinka herkästi menee poikki kurjenpolvi. Vähän samoin kuin tapahtui kestotesti alppiruusulleni, josta lapset talvilumilla kävelivät yli. Selvisihän sekin, ettei alppiruusu olekaan niin haastava kasvi, vaan hyvinkin joustava eli selvisi kaltoin kohtelustaan. Näitä ja monia muita lohduttavia kestotestieni tuloksia kertoilen asiakkailleni, jotka pelkäävät tekevänsä jotain väärin puutarhassa.

Komppaan myös Albert Einsteinia - "Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta."

Aurinkoisen virheellistä tiistaita kaikille.

Kääntävää terapiaa

Maata kääntävää terapiaa. 

Käänteentekevää.

Tällä on oikeasti vaikutusta.

Ei monimutkaista toteutustapaa.

Yksinkertainen,

laihduttava, 

rentouttava,

rauhoittava,

vaikutuksen tekevä,

elimen otsalta poistava,

helppo, 

kaikkien saatavilla oleva,

terapiamuoto.

Kotikutoista puutarhaterapiaa.

Sinä.

Talikko,

Pala maata.

Ja rikkakasvit.

Ja pöh.

Ihan tavallista maankääntämistä,

vuohenputkien juurien keräämistä ja 

paikan valmistamista kuunliljoille.

Mutta

se oli hauskaa

rentouttavaa

sopivan yksinkertaista

tuottavaa

ja 

käänteen tekevää.

Nimittäin tuo kohta on häirinnyt jo vuosikaudet,

vuohenputket rehottavat, mitään kaunista ei siinä kasva.

Joten tartuin talikkoon ja kääntelin maata, melkein jo harmitti, kun juurenpätkät väheni.

Suosittelen kaikille elinotsaisille kääntävää terapiaa. Helpottaa ainakin hetkeksi.

Värejä

Lähikuvina värejä ja kukkien kauneutta.

Nurjalta puolelta daalian kukinto, raikkaan vihreä ja puhtaan valkoinen.

Kehäkukan pirtsakan keltaiset terälehdet.

Ja kehäkukan herkullisen oranssit terälehdet.

Kosmoskukan pinkki kukinto.

Punapellavan energisen voimakas kukinto.

Tuoksuvatukan pinkin ja keltaisen yhteenliittymä.

Väreistä on hienoja teorioita ja opuksiakin olemassa, mutta en niistä jaarittele tässä. Värikokemus on kuitenkin yksilöllinen kuten on tuoksukokemuskin. Itse pidän värikkäästä yleensä ottaen, joten kukkapenkitkin saavat olla ilotulitusta. Myös kukintojen muodolla on merkitystä ja kukinnan kestolla. Tosin kukkia saattaa valikoitua myös väreittäin tontin eri osiin. Oletko kiinnittänyt huomiota, että varjon kukkijat ovat hyvin usein valkoisia?

Omalla pihalla 2

Meidän pihalla on tuoksuvatukkaa todella paljon siihen nähden kuinka vähän siitä tykkään. Olen leikellyt joka puolelle leviäviä ja notkottavia puskia ja pohtinut josko luopuisin koko puskista. Tosin se ei käy noin vain, kun tuoksuvatukka on sellainen sitkeä tapaus, joka ei suostu katoamaan.

Leikkasin siis tuoksuvatukkaa ja juhannusruusua katsellessani ajattelin leikata siitä samalla muutaman roikkuvan oksan. Sopivaa leikkauskohtaa etsiessäni versojen tyvipäästä meinasin leikata tätä pientä karvapalloa.

Siellä se kyhjötti ruusun juuressa jähmehtyneenä. Ja siellä sen annettiin jatkaa kyhjöttämistään. Jep, pusikoitunut on meidän piha, kun eläimet voivat kadota sinne. Tämän jälkeen mietin, että mitähän seuraavan puskan juurelta löytyy sammakoita, käärmeitä, kissanpentue vai jotain vielä suurempaa?

Paljon on omenoita tänä vuonna. Jopa niin paljon, että joissakin paikoissa oksat ratkeilee. Meillä onneksi puut tyhjenevät hyvää vauhtia, kun lapset jakavat kavereilleen omenoita. Mutta maahan pudonneet eivät oikein kelpaa, niistä pitäisi varmaankin keksiä jotain, piirakkaakaan ei viitsi joka päivä syödä.

Yritin joku päivä saada esiin noita viljelylaatikoita nurmikon seasta, jolloin mieleeni tuli tämä keväinen kuva.

... jolloin hyvin vähän vihreää oli näkyvissä ja kesäinen vehreys oli toiveissa vain. Näitä ennen ja jälkeen kuvia katsoessa tajuaa sen keväisen pakonomaisen tarpeen istuttaa, tonkia, lannoittaa, kylvää ja muokata. Voihan taustalla olla myös samaa kuin lasten lelujen piilottamisessa, maa on kätkössä talven ajan ja kevään tullen se on taas uusi ja ihmeellinen.

Omalla pihalla

Jotain tapahtuu vihdoin meidän omallakin pihalla. Sysäyksen siihen antoi veljeni kanssa ostama kone, jolla sain kaiveltua ja tasattua maanpintoja. Ja hyvänä vauhdittajana runsassateinen elokuu. Kiveys portaiden edessä ui yhden jos toisenkin kerran kun maa ei ehdi imeä kaikkea taivaalta tulevaa. Lapsista se kyllä oli hauskaa, sellainen 20 neliön matala lammikko. Kiveyksen reunaan tein madalletun uran tieltä päin tulevia vesiä varten. 

Tuohon kivikkoon on upotettuna 90 litran pohjasta rikottu saavi, joka on täytetty kivillä. Meidän tontin etuna on, että pohjamaa on enemmän tai vähemmän hiekkapitoista, joten läpäisee vettä, kun pintamaa puhkaistaan.

Saavia varten piti tietenkin kaivaa iso kuoppa ja vieressä olleet istutukset siitä kärsivät, otin ne ylös ennen kaivamista (tällä kertaa olin viisaampi). Ja eipä se istutus oikein minkään näköinen ollut, enimmäkseen vuohenputkea vain. Vuorenkilvet sentään viihtyivät, mustilanhortensia puolestaan oli melkein hukkumaisillaan. Laukkojen sipulit nostelin myös ja laitan ne myöhemmin takaisin, katsotaan lähtevätkö vielä. 

Tuota tiilireunusta vasten laitoin juuriestettä, jotta nurmikon puolelta eivät pääse kasvien juuret yllättämään. Kivet, jotka ovat saavin ulkopuolella mullan päällä makaavat katekankaan päällä. Muuten ne peittyvät heti vuohenputkiin. Toinen taistelun kohde on juhannusruusu, joka leviää ja rönsyää kuin tauti. Sitäkin vasten laitoin juuriesteen, vielä pitäisi keksiä joku millä tukea juhannusruusun versot, etteivät retkota perennojen päällä.

Mitä istutin tähän? Siperiankurjenmiekkaa, kääpiökurjenmiekkaa, tarhapäivänliljoja kolmea eri väriä, jotka kukkivat eri aikoihin, lisäksi köynnöstuen juurelle istutin lumikärhön. Joudun odottamaan ensi kesään, että näen nämä kukassa, mutta jo nyt lyhtyineen ja kivineen istutusryhmä on paljon mukavampi katsella kuin aiemmin.

Sama kohta eri suunnasta viime kesänä, olen tainnut kitkeä vuohenputket pois tai sitten ne ovat tänä kesänä levinneet käsiin.

Hyötypuutarhassa kukoistaa oregano, kehäkukat, maissit ja kosmoskukat.

Lapset ovat syöneet porkkanat, kaikki herneet eivät nousseet ja salaatit söi kotilot. Auringonkukat eivät ole vieläkään auenneet ja ovat aika kituliaita. Ensi vuodeksi täytyy vaihtaa paikkaa ja viljelysuunnitelmissa on vain porkkana ja herne, no ok kaupasta ostettu rucola suorastaan villiintyi ja persiljakin kasvoi jonkun verran. 

Kosmoskukka ilahduttaa, kun muuten kukkia alkaa olla vähän.

Kun etsimällä etsii, niin löytyyhän niitä kukkia, esimerkiksi tässä espanjankurjenpolvi.

Joitakin viikkoja sitten istutin useita syyskukkijoita, kuten esimerkiksi tämän komeamaksaruohon. Toivottavasti istutukseni menestyisivät ja saisin tulevina vuosina kukintaa myös syksylle. Pitäisi vain muistaa lannoittaa.

Tässä on vielä hyvää aikaa touhuilla pihalla ennen no, talvea, ja pistää paikkoja kuntoon useamman kesän laiminlyönnin jälkeen. Hissukseen, hissukseen.