Hitto,

sehän on melkein vuosi lopussa. Pää on tyhjä puutarhaisista ajatuksista, joulu on tehnyt tehtävänsä.

Ritiratirallaa, tuli talvi. Ja itse asiassa olen hyvin tyytyväinen, että tuli. Untuvainen, puhdas lumi on leppoisaa katsella, silmä lepää ja samalla ajatuskin. Yllä oleva kuva on otettu tänään puolen päivän tietämissä, ei nouse aurinko korkealle ei.

Yllä olevasta kuvasta voi hyvällä tahdolla erottaa lumiauton. (Kuva valmistajan ottama, siksi hieman epätarkka) Kuva on otettu jo pari viikkoa sitten. Tähän pääsi, koska puutarhuria huvittaa tuo kasvilaatikoiden kekseliäs käyttö. Jos selostan vähän, tuo levy tuossa on konepelti, tuo kumilenkki kepeissä on tuulilasi ja nuo laatikot ovat penkkien selkänojat - tiedot suoraan valmistajalta. ;) 

Toisinaan kuljeskelen ympäri tonttia haeskelemassa tavaroitani, kun joku on keksinyt tarvitsevansa niitä johonki tuikitärkeään tehtävään. Kuten kastelukannua kentän jäädytykseen, kasviharaa aarteen etsintään ja pistolapiota lumilinnan tekoon... ja kyllä, kaikilla on hyvin tiedossa, että ne ovat minun työvälineitäni. Ja on aivan sama vaikka hyppisin tasajalkaa ja raivoaisin pää punaisena, hetken pysyy mielessä ja sitten unohtuu. Ja toisaalta niin on hyvä, luovuus ei kysy aikaa eikä aina lupaakaan.

Niin se vuosi alkaa olla muutamaa päivää vajaa lopussa, pääsääntöisesti pohdin vähemmän mennyttä kuin tulevaa, joten jääköön yhteenvedot tämän vuoden tapahtumista tekemättä. Kuten myös lupaukset. 

Tämä vuosi oli kaikin puolin hyvä ja jos saa toiveita esittää, niin ensi vuoden toivoisin olevan mielenkiintoinen, sopivasti työteliäs ja matkoille vievä.

Säihkyvää uutta vuotta kaikille!

Kuva: www.trendymaal.com

Mistä tietää..

Mistä tietää, että on aika lomalle? Mistä tietää, että on suunnitellut liikaa pihoja? Mistä tietää, että on tehnyt miettinyt liikaa puutarha-asioita? Mistä tietää, että on aika talvelle?

Siitä, että kävelylenkillä näkee kiven ja keksii sille sijoituspaikan asiakkaan pihalle... jaa mikä ongelma? No se, ettei sitä kiveä voi siirtää kävelytien vierestä sinne pihalle, ja siksi toisekseen jos kivi on kookas, varmasti yli metrin kanttiinsa, niin sitä ei siirretä. A. siksi että se on kaupungin omaisuutta ja B. siksi että se on niin pahuksen iso.

Ja miten sitten tulin tähän loppupäätelmään loman tarpeellisuudesta? Siitä, ettei pysty koiraakaan kusettamaan ilman, että koko ympäristö muuttuu palapelin osasiksi, joita rupeaa päässään pyörittämään paikoilleen. Vähän sama kuin olisi pelannut liikaa Candycrushia ja kaikki ympärilläsi muuttuvat räjähdystä vaativiksi karkkeiksi tai ... no en nyt keksi... ehkä tiedät ehkä et. Joka tapauksessa vakavasti saatan tuijottaa kiviä ja tosissani pohtia sille hyvää sijaintia, kunnes tajuan, että hei eihän mun tarvii...

Puutarhurin on vaikea lomailla, kaikkialla on kasveja, jotka erottuvat eri lajeiksi, nimiksi, menestysmispaikoiksi, jopa virheiksi... betonikiviä, graniittikiviä, kenttäkiviä, joissa näkyvät raot, materiaalit, kuviot, työnjälki... rakenteita, terassit, huvimajat, kasvihuoneet, hiekkalaatikot, leikkimökit, liukumäet, keinut, pelikentät....

Siinä vaiheessa on aika lomalle, kun rupeaa tuijottamaan virheitä ja jopa ärtyy niistä. Ja tämä piste saavutettiin puutarhurin päässä muutama viikko sitten, tosin töitä ei voinut silloin vielä lopettaa. Mutta nyt hetipiankohta on joulu ja tauko. Ehkä ihan kohtahetipian on myös lunta ja pää saa levon siinä samalla.

Ja kuva on kuvituskuva kesälomamatkalta, ei liity tähän kirjoitukseen kuin epäsuorasti. Eli virheellisenä leikkaustapana. :P

Pitkä blogitauko muuten selittyy myös sillä, että on ollut työteliäs syksy.