Harmittelin lounaalle ryhtyessäni, ettei ole oikein mitään leivän päälle laittaa. (Ei huvittanut tänään ruveta kalakasviswokkia paistamaan, joten leipälinjalle päädyin.) Ei nyt puhuta siitä mikä on ravintoympyrän mukainen lounas, sen laatija voi tänään työntää sen - no sinne.
No siis asiaan. Eilen katselin, että kasvimaalla ruohosipuli on oikein innostunut kasvamaan. Viime kesänä taisin sen tuonne siirtää ja näköjään on oikein hyvin kotiutunut. Joten nappasin kameran mukaan ja suuntasin pihalle hakemaan ruohosipulia, samalla haistelin sateen raikasta ilmaa, joka suorastaan kutsuu ulos.
Komea tupas ruohosipulia jo. Viljelylaatikko on jaettu kahtia, koska tähän päätyyn laatikkoa on kylvetty pioniunikkoa ja toiseen puoleen on tulossa tässä jossain kohtaa jotain muuta. Ensin luulin, että pioniunikot ovat jo itäneet, koska sen puolikkaassa on paljon pieniä taimia. Mutta tarkemmin asiaa pohdittuani en olekaan niin varma, en nimittäin tiedä miltä pioniunikon taimen alku näyttää. Joten jätin kuvan tähän laittamatta, olisihan se noloa, että puutarhuri täällä jakelee kuvia jostain rikkaruohojen aluista. :D
Samalla huomasin, että samaisesta viljelylaatikosta ponnistaa ylös metsäkurjenpolven taimi. Käänsin laatikon mullat ympäri huhtikuun alussa ennen kylvöjä ja silti tämä taimi sinnikkäästi puskee pintaan. Täytyypä siirtää se johonkin sopivampaan paikkaan. "samalla voisi jakaa ja siirtää sen konnantataren, siitähän saisin hyvää täytettä omenapuun alle yhdessä metsäkurjenpolven kanssa, tänäänhän sen voisi tehdä ja voisi valmistella viimeisen viljelylaatikon kylvöjä varten ja..." pohtii puutarhuri juuri ja juuri malttaen siirtyä sisälle ruohosipuleineen kahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti