Päätin viedä viimeisenkin pelargoniaruukun varastoon ja mieleen tuli vilkaista samalla oliivipuiden vointia.
Ja siellähän ne kasvilampun violentinpunaisessa valossa porskuttavat. Valo on päällä aamukahdeksasta iltakuuteen ja nähtävästi se on sopiva aika oliivipuidenkin mielestä.
Aiemmin syksyllä sisällä majaillut oliivipuu on harvempi kuin koko ajan varastossa majaillut.
Itse asiassa aika huomattavasti harvempi, kun tarkasti katsoo.
Sisällä olleen oliivipuun oliivit ovat kyllä isompia kuin...
...varastossa asuneen, mutta tässä on enemmän oliiveja ja vihreämmät lehdet.
Sisällä ei ollut riittävästi valoa oliivipuille edes alkusyksystä eikä riittävän viileäkään. Vaikka kyllä varastossakin ollut oliivipuu varisee, koska kasvilampun valo ei pääse latvuksen sisäosiin.
Samalla kastelin kummatkin oliivipuut, yritin samalla muistella, koska kastelin ne viimeksi, mutta en muista. Sitä paitsi kunnollinen kertakastelu on parempi kuin jatkuvasti toistuva pieni liruttelu - mullan täytyy saada kuivua välillä.
Samalla tuli vilkaistua pelargonioitakin.
Nämäkin tarvitsisivat kasvilampun selviytyäkseen talvesta ja pimeydestä kunnialla, mutta sellaista en ole vielä hommanut. Vasemmassa reunassa metalliruukussa oleva on selviytynyt viime talvesta ja kukki vielä varastoon vietäessä.
Saviruukussa olevat pelargoniat kukkivat heikommin, mutta saattoi johtua myös kesän sijaintapaikasta terassilla, mutta ovat kyllä tuuheutuneet huomattavasti kesän aikana.
Varaston ikkuna on niin pieni, ettei nämä rehupehkot saa riittävästi valoa, mutta säilyvät kuitenkin hengissä, jotenkuten. Keväämmällä sitten, kun aurinko rupeaa paistamaan kannan ne taas ne sisään ja elvytän kanankakalla ja kastelulla ja pääsen taas jännittämään ja seuraamaan kasvuunlähtöä.
Tätä kirjoittaessani pohdin, että oliivipuilla pitäisi olla nimet, jotta erottuisivat helpompi toisistaan... Paris ja Pascal, ehkä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti