*******************************************************************************
"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.
Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi,
siinäkö joulu on ?
Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa,
siinäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan."
*******************************************************************************
Jukka Salmisen joululaulu Joulu saapuu jokaiselle ja tästä
Kuulin tämän joululaulun ensimmäisiä kertoja, kun joku meidän lapsista kävi ensimmäistä luokkaa. Laulua harjoiteltiin koulun joulujuhlaa varten.
Laulun sanat suorastaan vihlaisevat, varsinkin kun monena jouluna on ollut aivan puhki siitä kaikesta siivoamisesta, järjestämisestä, huseeraamisesta, kestitsemisestä, pörräämisestä ees sun taas. Toisinaan olen aloittanut joulustressin jo hyvissä ajoin, hyvä ettei lokakuun puolella, marraskuussa viimeistään. Ei puhettakaan mistään "otan kupin glögiä ja maistelen juuri leipomiani pipareita ja nautiskelen saapuvasta joulusta." -tunnetta tai tunnelmaa. Ensinnäkin en pidä glögistä, mutta tuoksu on aivan ihana, kuten myös pipareissa. Toisekseen tarvitseeko sitä joulunodotusta aloittaa kahta kuukautta etukäteen? No ei.
Mutta jotain valmisteluja joulu vaatii, että se tuntuu joululta ja erilaiselta kuin arki.
No meillä se on helppo toteuttaa tekemällä siivous, ihan perussiivouskin riittää, sen verran sottaista sakkia ollaan. Muutama päivä sitten, kun mietiskelin ääneen joulusiivousta esikoinen tokaisi, että: "Miksi? Meillähän on jo siistiä". (Olin tehnyt pikasiivouksen vieraita varten muutamaa päivää aiemmin.) Niinpä tarvitseeko joulusiivous vetää ihan överiksi? Siivota niin, että aatonaaton iltana v*tuttaa kuin pientä oravaa. Juuei, kun vähempikin riittäisi.
Joulun must have-jutut ovat ainakin hyasintit, niistä saa hauskoja asetelmia, mutta tuoksu on tärkein.
Hyasintteja kylvän ympäri taloa, tosin tänä vuonna pystyin rajoittamaan hyasinttiostokset vain viiteen yksilöön (lukuun ei oteta sitä, jonka 8-vuotias valitsi omaan huoneeseensa - kiiltävään paperiin paketoituun pinkillä tähdellä ja kimmelteella koristeltuun hyasinttiin, joka suorastaan kutsui tyttöä luokseen).
Joulukuusi on toinen tärkeä asia, sen lisäksi, että on kaunis, niin tuoksu on lumoava. En voisi hankkia joulupuuksi pihtaa, vaikka onkin varisematon. Pihta kun ei tuoksu.
Tuoksut ovat oman joulutunnelmani muodostumiselle tärkeimpiä, koska varmaankin paistaisin pipareita, vaikka pienenkin määrän, että saisin piparin tuoksun taloon. On hyvä, että lapset tykkäävät glögistä ja se tuoksu leviää joulukuun alusta lähtien ympäri taloa.
Joku sanoi pitävänsä kinkun tuoksusta. Huh, siitä en pidä. Meillä kinkunpaisto on siirretty aaton vastaisesta yöstä aatonaaton vastaiseen, että paiston haju ehtii hälvetä. Haju saa minut suorastaan pahoinvoivaksi.
Mutta aina joulumieli ja -rauha ei laskeudu itselleni, vaikka kuinka olisi puitteet kunnossa. Lopulta joulu on asenne ja päänsisäinen juttu - joulu tulee joka vuosi, hössötyksellä tai ilman, kalenterissa se aina kuitenkin on.
Enemminkin ulkoisten puitteiden miettimisen ja ressaamiseen sijaan pitäisi miettiä sisäisiä puitteita - antaako sisäinen maailman joulun saapua.
Nimenomaan pitäisi. On sitten eri asia onnistuuko se, ja voihan sitä saada stressin siitäkin, kun yrittää olla stressaamatta.
Joka tapauksessa toivotan kaikille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti