Viheralasta

Olkikukka sinnittelee lokakuisessa säässä

Ajauduinpa männä viikolla netissä seikkailessani Viherympäristöliiton sivuille ja lueskelin sieltä sitten eri viheralanammattilaisten blogeja. Kuumana teemana tuntui olevan koulutus. Siellä pohdittiin valmistuvien puutarhurien työtilannetta, viekö ulkomainen työvoima suomalaisten paikat. Paljon mahdollista. Onhan työnantajalle kutkuttava mahdollisuus säästää palkkakustannuksissa ja sillä tavoin pysyä mukana kilpailussa. Rakennusalalla alkaa olla jo suurin osa työntekijöistä eteläisestä naapurista. Miksipä ei siis puutarha-alalla.

Jo vuosia sitten, ollessani eräällä viherrakentajalla työharjottelussa, oli töissä Virosta tullut työntekijä. Työnantajani kehui tämän työntekijän olevan niin hyvä, niin hyvä, suorastaan korvaamaton. Kylläpä, kylläpä. Tämä yltiöpäinen kehu johtui siitä, että ulkomaan ihme teki töitä sen 12 - 18 tuntia, huomattavasti pienemmällä palkalla kuin me suomalaiset, ja asui työnantajani kellarissa. Ja me muut saimme sitten kuulla, kuinka huonoja työntekijöitä olimme, kun emme jääneet vielä "toiseen" vuoroon kuten yrittäjät itse ja ulkomaan vahvistus. En usko, että virolainen työntekijä tuohon maailman aikaan tiesi Suomen työehtosopimuksista tai olisi ymmärtänyt ympärillään käytävää keskustelua.

Mutta täytyy sanoa, että me suomalaiset voisimme mennä itseemme tässä asiassa. Tunnen useita yksityisyrittäjiä ja monet heistä valittavat, ettei yrittämisellä elä. Tilaatpa suomalaisen tekemään sähkötöitä tai putkitöitä, tai vaikka tekemään remonttia. Työtahti ei päätä huimaa, napistaan joka asiasta, ollaan joustamattomia, mutta käsi ojossa ottamassa suuret määrät rahaa.
Ei kuulkaa, kyllä se on niin, että yrittämisellä elää. Mutta on eri asia, elääkö sillä leveästi.

Pensselit santaan ja sakset kiveen?

Toisaalta silloin, kun itse kävin puutarhakoulua, tuntui, ettei puutarhurin ammattia arvostettu. Että harva meistä meni töihin puutarhurina, sitäkin useampi hankki lisäkoulutusta tai meni töihin jollekin toiselle alalle. Miksi näin on? No puutarhurina työskentelet vain kesäkaudella, tai käytännössä lumien sulettua siihen, että taas sataa lunta. Ei kesälomia, ei talvella tuloja, todella vähän vakinaisia paikkoja. Palkkakaan ei päätä huimaa. Ja työhän on fyysistä, että kyllä se panee miettimään millaisessa kunnossa sitä jää eläkkeelle.

Meillä koulutetaan jatkuvasti porukkaa korkeisiin tutkintoihin ohi duunariportaan. Kaikki haluavat siistejä sisähommia hyvällä palkalla. Ja kuinkahan se järjestetään. Vääristynyt on meidän suhtautuminen työhön. Uskomme, että joku toinen hoitaa lapset, vanhukset, roskat, puistot, siivoukset ja kaiken muun raskaan työn. Kukahan se joku toinen on?