Maanalaiset ahertajat

Kauniisti tötterölle vedetty lehti

Haravoimme syksyisin intopinkeinä lehtiä.

"Pois, pois, kaikki lehdet saatava pois. Nurmikoilta, pensaiden alta, kasvimaalta. Maa on saatava esiin, puhdasta, siistiä, pois häiritsemästä silmää. Pois, pois. Kaikki lehdet saatava pois"

Kyllä, teen niin itsekin, haravoin siis lehdet syksyisin ja jonkin verran keväisinkin. Mutta se haravointi on rikos maanalaisia ahertajia kohtaan. Viemme heiltä ruoan ja mahdollisuudet muokata maata kasveille paremmaksi. Ja sitten keväällä kannamme kotiin lannoitesäkkejä tehdäksemme kasvuolosuhteet paremmiksi kasveille. Nurinkurista, eikö totta, kun sitä näin ajattelee.

Oletko kiinnittänyt huomiota niihin taidokkaasti kasattuihin pieniin lehtikasoihin nurmikollasi? Lehdet ikään kuin töröttävät pystyssä maasta. Ja kun haravalla rikot kasatut lehdet, havaitset keskellä pienen reiän. En tiedä, miksi kastemadot tekevät näin, mutta hauskoilta ne ainakin näyttävät. Tuntuu rikolliselta haravoimalla rikkoa toisten työntulokset, varsinkin kun ne on tehty meidän kaikkien hyväksi.
Sitä kuvittelisi, että pakkasyöt pysäyttäisivät matojen työrupeaman, mutta ei. Kylmän kuuraamaa nurmikkoa koristavat entistä komeammat lehtitötteröt. 

Sitten haravoinnin jälkeen alkaa se ralli kaatopaikoille. "Pois, pois. Kaikki lehdet pois". Toiset valitsevat lehdilleen aikaisimpien vuosien tavoin jonkin vähemmän hoidetun kaupungin puiston tai puistometsän. Se, joka valitsee kaikkein helpoimman tien eli ei haravoi ollenkaan, on suorastaan laiska, yhteisestä viihtyisyydestä piittaamaton moukka.

Niin, ja lopulta - hössötämme turhaan. Lehdet voivat jäädä suurimmaksi osaksi paikoilleen - ravinnoksi ensi kesän kasvulle.

Grönlanninhanhikki syysväreissään

Pitäisi sietää pientä sekamelskaa syksyisin, olla armollinen ja ystävällinen itselle ja toisille, ja maanalaisille ystävillemme.