Syksyn huomiovärejä

Pohdiskelin tässä taannoin pyöräillessäni, että huomaako ihmiset syksyn loisteliaat värit? Tuntuu kuin kaikki kiitäisivät paikasta toiseen miettimättä ympäristöään, jossa elää. Tajuaako sitä arkipäivän kiireissään väriloiston? Meneekö ruska ohi silmien jääden kaiken arkisen pakertamisen alle?

Mihin katse kiinnittyy?

Syksy tarjoaa meille ne kesäisin piilossa olevat klorofyllit ja runsaskätisesti vielä, on punaista lehteä, syvänkeltaista lehteä, oranssia, kirkkaankeltaista, vaalean vihreää... Havaihduin ajattelemaan huomiovärejä, joita liikenteessä käytetään. Ikään kuin luonto sanoisi meille, että huomatkaa syksy on jo täällä, pian tulee talvi.

Meille annetaan hetki valmistautua talveen, väliaika lämmön ja valon ja pimeyden ja kylmyyden välillä.

Pilvikirsikka

Itselleni on käynyt tänä vuonna niin, että todellakin havahdun näihin väreihin. Päässä pyörii ajatus, että näinkö pitkällä vuosi jo onkin. Syksy ja lokakuu ovat tulleet yllättäen tänä vuonna. Mihin ihmeeseen olen kuluttanut aikani? Miten voi olla syksy, jos minusta ei tunnu siltä? No, helposti. Aika ei kysy keneltäkään sopisiko jos nyt päättyisi kesä tai sopisiko jos nyt sataisi muutama hiutale lunta.
Tuntuu ehkä hullulta ajatukselta, mutta minusta on ollut niin lämmin syksy, ettei miellä vuoden kääntyvän loppua kohti.
Tätä ruskavärien syntymistä ihmettelen, koska on ollut niin sateista. Yleensä, jos on kovin sateista ja lämmintä, ei tule kunnon ruskaa. Mutta ilmeisesti olen väärässä. 

Kuvia ottaessani olen huomannut, että haapa on vaahteran ohella loistava puu syysväreiltään. Haapa voi loistaa keltaisena ja punaisena, viinipunaisenkin olen nähnyt. Ja keltaisena loistavat puut tuntuvat valaisevan kasvupaikkansa, harmaa päivä tuntuu valoisemmalta, kun seisoskelee keltaisesten vaahteroiden tai haapojen alla.

Pieni hetki lehtien väriloistoa, muutama tuulinen päivä ja olemme siirtyneet talven odotukseen lehtien koristaessa maata.

Haapoja syksyn väreissä