Sitä voisi kuvitella, että puutarhuri pelkää vesiversoja, niitä pitkiä piiskoja omenapuissa. Näin ajattelin tänään ajellessani kotiinpäin.
Niin paljon paasaan vesiversoista.
Niin paljon yritän niitä välttää eri leikkaustavoin.
Niin paljon vakuuttelen, että maltilla leikkaaminen on paras tapa.
Tarkemmin ajatellen kyllä, kyllä pelkään vesiversoja. Pahasti piiskoittunutta omenapuuta on vaikea yrittää leikata järkevästi välttäen uusien piiskojen syntyä, ajatuskin saa kylmän hien pintaan. Tunnen suorastaan syyllisyyttä, etten voi tehdä asiakasta tyytyväiseksi siistimällä puuta ajatuksella kerralla kuntoon. Mutta ammattiylpeys ja -taito estää sen. Leikkaamani omenapuu on kuin käyntikortti, sormenjälki tai mainos - puutarhuri kävi täällä. Mielummin asiakas saa rutista sitä, että leikkasin liian vähän kuin jätän jälkeeni huonosti leikatun puun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti