Maanantaina ennen sateita kylvin (heittelin) hevonkakkaa ja kalkkia "nurmikoille".
Hevonkakan pipanat erottuvat vielä monen päivän sadekelien jälkeen "nurmikosta", mutta tykkäsin muuten kyllä enemmän hevonkakasta verrattuna kanankakkaan, koska hajuhaitta oli huomattavasti pienempi. Ja tähän haluan huomattaa, että tässä ei ole takana minkään tuotevalmistajan kanssa käynnissä oleva yhteistyö vaan ihan omat kokeiluni ja ostokseni.
Tiistaina pohdin valkoista kalkkia katsellessani, että piti sitten uudet valkoiset kylvää, kun talvisista valkoisista on juuri päästy. No, nyt se on kuitenkin melkein hävinnyt näkyvistä.
Yllä kuvassa näkyy etualalla pienen pyöreähköt lehdet, jotka kuuluvat peittokurjenpolvelle. Täytyy sanoa, että sitkeä otus.
Peittokurjenpolvi on jäänyt usein kesäisin rikkakasvien ja metsäkurjenpolven varjoon, viime syksynä yli levitettiin uutta maata, mutta sieltä peittokurjenpolvet vaan nousee. Pitäisiköhän niille löytää joku "arvoisampi" paikka... Joka tapauksessa helppohoitoisimmasta päästä perennoista.
Konnantatarkin on selviytynyt viime kesäisestä siirrosta ja työntää vihreää voimalla. Toivottavasti kukkisi tänä kesänä.
Kohta saadaan raparperipiirakkaa, varsinkin jos sääennusteet lämpimistä säistä pitävät paikkaansa.
Note to myself: istuta syksyllä lisää pikkukurjenpolvia, tänä keväänä ei kuki kuin kaksi.
Ukonhatut ovat myös pistäneet päänsä ulos.
Idänsinililja on ilahduttavasti lisääntynyt pihalla, yhä kyllä olen kateellinen kaikille sinililjaniittyjen omistajille.
Tästä olen erityisen tyytyväinen, sain vihdoin tontin viimeisenkin nurkan kohtuulliseen kuntoon. Kompostit riviin ja epämääräiset multa/sekamaakasat tasoiteltua. Kolmas kompostiastia odottaa vielä siirtoaan tuohon punatiilten viereen.
Kuvaa ottaessani pohdin, että olenko istuttanut kevättähdet joskus tähän vai ovatko lisääntyneet itsekseen.. No kauniita joka tapauksessa.
Pioni nousee rikkakasveista välittämättä, ja tulee jättämään ne varjoonsa ennen pitkää.
Nyt arovuokkokin erottuu paremmin, rikkakasvit eivät enää ole pääroolissa.
Marjatuomipihlajan puhjennut silmu on kuin pehmoinen tassu, kohta tuosta puhkeaa valkea kukinto.
Vau, apilat ovat itäneet. (Juu, kyllä nuo pienet vihreät pisteet ovat apilantaimia, juuri ja juuri erottuvat hiekanjyvistä.)
Punaherukan silmutkin ovat puhjenneet.
Hellyin kauniille neilikoille, kun taimimyymälän myyjä vakuutti niiden kestävän muutaman asteen pakkasta. Niinä lumisadeöinä nostin kyllä neilikat ja orvokit sisälle.
Näin on pihakierros päätöksessä ja pirteilla orvokeilla toivotan kaikille värikästä vappua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti