Että puutarhuri pyllistelee pihallaan ikään kuin etsiskellen maasta jotain.
Ja niinhän teen, etsin pieniä elonmerkkejä. Vihreää jäisestä maasta, ja jipii löytyyhän niitä!
Esimerkiksi ruohosipuli pukkaa vihreää versoa jo, vaikka multa on kasvulaatikossa vielä täysin jäässä.
Leikkasin pionin viime kesäiset versot pois ja alta paljastui tulppaanien alkuja.
Samalla ajattelin nipsaista poikki myös komeamaksaruohon varret ja sielläkin tyvellä pilkistelee uudet alut.
Kangasajuruoho on yksi suosikkikasveistani, sitkeä, pitkään kukkiva, osittain ikivihreä ja mausteinen tuoksu. Tämä yksilö on vielä erityinen, koska olen sen siemenestä kasvattanut.
Se olisi aika peittää rhodot ja havut, pohdiskelin kyllä, että nämä ovat sen verran varjossa, etteivät turhan paljon aurinkoa saa, joten kuivumisvaara on aika pieni. Uskaltaisikohan jättää peittämättä?
Kuusiaitaa en ainakaan peitä. Se oli ajatuksena jo valinnan osuessa kuuseen tuijan sijaan, helppous.
Pienen poimulehden taimen löysin pyllistellessäni.
Yllätyin, että jalopähkämökin uhmaa kylmää, pienet lehdet alut oli löydettävissä viime vuotisten versojen tyveltä.
Hopeatäpäläpeipin leviämistä odotan innolla ja sekin on vihreä läpi vuoden.
Haaveissa on myös esikoita pihan asujaimistoon.
Ei hassumpaa, kun ottaa huomioon, että puutarha on vielä suurimmaksi osaksi lumen peitossa eli nähtävää on vielä reilusti tulossa.
Pyllistelyt siis jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti