Blogistania se on mainio tapa hankkia innostusta. Tänään on ollut sellainen päivä, ettei oikein mikään huvita, joten ajattelin lueskella mitä blogistaniaan kuuluu. Ja sieltähän se taas löytyi inspiraatio kylvää siemeniä ja pohtia puutarha-asioita toisesta näkökulmasta kuin työn kautta.
Työssä tulee usein pähkäiltyä toisten puutarhojen ongelmia, autettua sellaisia, joilla on viherpeukalo vielä hakusessa, autettua myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta enää puutarhansa hoitoon pysty. Hyvin tavoitteellista on työn kautta miettiä puutarhaa, pitäähän siitä tehdä rahaakin, jos sillä aikoo elää.
Omassa puutarhassa voi kokeilla, katsella, seurailla, kuunnella, ihmetellä ja ehkä tärkeimpänä myös mokata. Oma puutarha on koekenttä, laboratorio ja oman tietyllä tavalla idealistisen puutarhanäkymyksen temmellyspaikka. Täällä kukaan ei voi tulla sanomaan, että onko kaikki tehty viimeisten oppien mukaan noudattaen lakia, sääntöjä, säädöksiä, toiveita, tarpeita ja puutarhaoppeja.
Mutta tämä oma koelaboratorioni toimii monen ammatillisen neuvoni taustalla - uskokaan huviksenne, ymmärrän todella hyvin toiveenne helppohoitoisuudesta, olen pyrkinyt siihen jo pitkään. Ensin minulla oli pienet lapset hidastamassa puutarhanhoitoa ja sitten perustin puutarha-alan yrityksen, ja aikaa oli yllättäen vielä vähemmän omalle puutarhalle.
No joka tapauksessa, vilkaistaanpa puutarhaani ikkunalla...
Herneenversot ovat jo ihan syömäkokoisia
Pelargonit kääntävät katseensa kohti valoa ja tuuheutuvat, kohta voidaan odotella nuppuja.
Pistokkaat vesilasissa kasvattavat juurinippuja, tänä vuonna pistokkaat ovat tällä keinoin onnistuneet paremmin. Viime keväänä pistokkaat kuolivat tökättyäni ne multaan. Nämä lasipistokkaat pitäisi istuttaa piakkoin ruukkuihin.
Sitten on ihan mustaa multaa, johon olen kylvänyt partaohraa, ruohosipulia, persiljaa, basilikaa ja kuukausimansikkaa. Kevät ikkunalaudalla alkaa.
Miten vaikea on onnistua pääsiäisohran kanssa? Näköjään todella vaikea, tiedä hänestä onko vika kylväjässä vai siemenissä, mutta näyttäisi siltä, ettei meillä ole tänä vuonna ohraa pääsiäisruohona. Ja minä kun jo visioin kuinka hieno ohra on laajassa astiassa... jepjep, ei tänä pääsiäisenä ainakaan...
Onneksi tavallinen rairuoho kukoistaa.
Taimimultaa kaivaessani muistin kynnet, joihin laitoin koristeita perjantaina juhlia varten. Silloin pohdin ja riemuitsin, että menee monta päivää ennen kuin tarvitsee vetää työhanskat käteen ja kynnet ovat taas aikamoisen näköiset, suunnitteluhommat kun eivät kynsiä pilaa.
Mutta sitten menin ja työnsin sormet multaan ennen aikojani ihan huvikseni. No tämän kerran koristeet ja lakat kesti.
Sitä paitsi jättäisinkö siemenet kylvämättä ja mullat kaivamatta kynsien takia? No en todellakaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti