Vuoden viimeiset

Viimeisiä hetkiä viedään vuodesta 2015 ja tässä vuoden viimeiset jorinat ja kuvat.

Tänä aamuna bongasin kävelylenkillä nämä puuntaimien tuet. Ihmettelin sitä, miksi tukikepit oli jätetty noin pitkiksi suhteessa sidoskohtaan ja alaoksiin, ja miksi sidokset on tehty muovinauhalla. 

Pakko tunnustaa: yksi ensimmäisiä ajatuksia oli, että tätä se on kiire, osaamattomat istuttajat, suuret rakennusyhtiöt ... ja muuta yleispätevää mutinaa. Seuraava ajatus oli, että piruko minä mikään vihervalvoja olen...

... sitä paitsi heti muutama metri eteenpäin oli oikeaoppisesti katkaistut tukikepit ja tukisidokset tehty tervanauhalla. Mikä lie syynä, viivästynyt työmaako, lähestynyt talvi aiheuttanut istutuskiireet vai unohtaminen. Ei ole yksi tai kaksi työmaata, jossa istutusaikataulut kusee rakennustöiden viivästymisen takia ja seuraavat istutusurakat painavat päälle ... Nimimerkillä Kokemusta on.

Ne ensin nähdyt tukikepit pisti silmään, koska sojottivat niin epäsiistin oloisesti. Ja tämän ammatin haittapuolia on, että tulee katseltua ympäristöä jatkuvasti, istutukset kiinnostaa, kuten myös kivityöt, eikä puutarhurin aivojen ympäristöskanneria noin vain sammutetakaan. Yleensä on kyllä siten, että  

tulee katseltua ympärilleen siksi, että keksisi ideoita tai oppisi jotain uutta - utelias ideoiden kerääjä ennemminkin olen kuin takakireä kriitikko.

No, kaippa hyö tiettee mittee tekköövät, kuten mummo sanoisi, jos eläisi.

Vihdoin saatiin pakkasia ja ihan pieni määrä luntakin. Lyhdyn kuvasin muuta ilta sitten, kun oli saanut laseihinsa kauniit kuurankukat. 

Pian ryhdytään ottamaan vastaan paukkuen tulevaa uutta vuotta, puutarha-ajatuksiin palataan sitten ensi vuonna, heips.

Joulusta ja tuoksuista

*******************************************************************************

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,

siinäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,

siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,

lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan. 

Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi,

siinäkö joulu on ?

Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa,

siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,

lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan."

*******************************************************************************

Jukka Salmisen joululaulu Joulu saapuu jokaiselle ja tästä

lapsikuoron esittämänä.

Kuulin tämän joululaulun ensimmäisiä kertoja, kun joku meidän lapsista kävi ensimmäistä luokkaa. Laulua harjoiteltiin koulun joulujuhlaa varten. 

Laulun sanat suorastaan vihlaisevat, varsinkin kun monena jouluna on ollut aivan puhki siitä kaikesta siivoamisesta, järjestämisestä, huseeraamisesta, kestitsemisestä, pörräämisestä ees sun taas. Toisinaan olen aloittanut joulustressin jo hyvissä ajoin, hyvä ettei lokakuun puolella, marraskuussa viimeistään. Ei puhettakaan mistään "otan kupin glögiä ja maistelen juuri leipomiani pipareita ja nautiskelen saapuvasta joulusta." -tunnetta tai tunnelmaa. Ensinnäkin en pidä glögistä, mutta tuoksu on aivan ihana, kuten myös pipareissa. Toisekseen tarvitseeko sitä joulunodotusta aloittaa kahta kuukautta etukäteen? No ei.

Mutta jotain valmisteluja joulu vaatii, että se tuntuu joululta ja erilaiselta kuin arki.

No meillä se on helppo toteuttaa tekemällä siivous, ihan perussiivouskin riittää, sen verran sottaista sakkia ollaan. Muutama päivä sitten, kun mietiskelin ääneen joulusiivousta esikoinen tokaisi, että: "Miksi? Meillähän on jo siistiä". (Olin tehnyt pikasiivouksen vieraita varten muutamaa päivää aiemmin.) Niinpä tarvitseeko joulusiivous vetää ihan överiksi? Siivota niin, että aatonaaton iltana v*tuttaa kuin pientä oravaa. Juuei, kun vähempikin riittäisi.

Joulun must have-jutut ovat ainakin hyasintit, niistä saa hauskoja asetelmia, mutta tuoksu on tärkein.

Hyasintteja kylvän ympäri taloa, tosin tänä vuonna pystyin rajoittamaan hyasinttiostokset vain viiteen yksilöön (lukuun ei oteta sitä, jonka 8-vuotias valitsi omaan huoneeseensa - kiiltävään paperiin paketoituun pinkillä tähdellä ja kimmelteella koristeltuun hyasinttiin, joka suorastaan kutsui tyttöä luokseen).

Joulukuusi on toinen tärkeä asia, sen lisäksi, että on kaunis, niin tuoksu on lumoava. En voisi hankkia joulupuuksi pihtaa, vaikka onkin varisematon. Pihta kun ei tuoksu.

Tuoksut ovat oman joulutunnelmani muodostumiselle tärkeimpiä, koska varmaankin paistaisin pipareita, vaikka pienenkin määrän, että saisin piparin tuoksun taloon. On hyvä, että lapset tykkäävät glögistä ja se tuoksu leviää joulukuun alusta lähtien ympäri taloa.

Joku sanoi pitävänsä kinkun tuoksusta. Huh, siitä en pidä. Meillä kinkunpaisto on siirretty aaton vastaisesta yöstä aatonaaton vastaiseen, että paiston haju ehtii hälvetä. Haju saa minut suorastaan pahoinvoivaksi. 

Mutta aina joulumieli ja -rauha ei laskeudu itselleni, vaikka kuinka olisi puitteet kunnossa. Lopulta joulu on asenne ja päänsisäinen juttu - joulu tulee joka vuosi, hössötyksellä tai ilman, kalenterissa se aina kuitenkin on.

Enemminkin ulkoisten puitteiden miettimisen ja ressaamiseen sijaan pitäisi miettiä sisäisiä puitteita - antaako sisäinen maailman joulun saapua.

Nimenomaan pitäisi. On sitten eri asia onnistuuko se, ja voihan sitä saada stressin siitäkin, kun yrittää olla stressaamatta.

Joka tapauksessa toivotan kaikille:

"Kun ne ovat niin pieniä.."

Kyse on kasvien koosta taimena ja täysikasvuisena. Tämä tuli mieleeni, kun pienet kuusiaidan taimeni saivat naurut osakseen tyyliin - näkösuoja muka.

Helposti tapahtuu arviointivirhe, kun pienenpientä tainta ollaan ostamassa ja sitten myöhemmin istuttamassa. Harvoin tulee varattua riittävästi tilaa täysikasvuiselle kasville, kun taimi on aivan onneton. Seuraavat kuvaparit osoittavat joidenkin peruskasvien kokoeron istutusvaiheessa ja vuosien jälkeen.

Kuvien talon harjakorkeus on 7,4 metriä ja jokaisen kasvin ja taimen etäisyys talon sokkelista on 2 metriä, talon vieressä seisovan henkilön pituus on 1,8 metriä.

Alla olevassa kuvassa on hahmoteltuna pihasyreenin taimi, josta kasvaa kolme metriä korkea ja lähes yhtä leveä pensas.

Yhtä suureksi kasvavat esimerkiksi jasmikkeet, hortensiat, aronia (leikkaamattomana), pähkinäpensas, hermepensaat, heidet, vuorimännyt, marjakuuset, onnenpensaat ja kuusamat.

Alla kuvassa omenapuu. Täysikokoinen omenapuu on suhteellinen käsite, koska voi kasvaa huomattavasti suuremmaksikin kuin on totuttu, niin latvuksen leveydeltään kuin rungon paksuudeltaan ja korkeudeltaan. Tyypillisesti meidän suomalaisista puutarhoista löytyy noin 50- vuotiaita omenapuita. Mutta vanhempiakin löytyy, 100-vuotiaskaan omenapuu ei ole täysi mahdottomuus. Tässä nyt sellainen keskimääräinen kotipuutarhan useita kymmeniä vuosia kasvanut omenapuu, jonka kasvua on ohjattu leikkauksin ja oksien taivutteluin. Jos pituuskasvua ei rajoiteta leikkauksin, omenapuu voi kasvaa 6 - 8 metriä korkeaksi.

 Kuvan omenapuun kokoisia voivat olla 20-vuotiaat kirsikka-, päärynä- ja luumupuut. Samaa koko luokkaa ovat koti-, ora- ja tuomipihlajat, kultasateet, mongolian- ja tataarivaahtera.

Alla puolestaan esimerkkinä sateenvarjojalava. Riippapuista täytyy muistaa, että ne eivät kasva enää korkeutta, taimivaiheen rungon korkeus on täysikasvuisen riippapuun korkeus. Leveyttä puolestaan kertyy reilusti niin rungolle kuin latvuksellekin, latvuksen halkaisija voi olla 5 metriä.

Sateenvarjojalavaa vastaavia ovat riippapihlajat, riippajalava, rautatienomenapuu ja kyynelkoivu.

Riipparaita ja riippahernepensas jäävät huomattavasti pienemmiksi.

Sitten se kuusi. Kuvassa metsäkuusi muutaman vuoden ikäisenä taimena ja toisessa useita kymmeniä vuosia kasvaneena noin 15 metriä korkeana ja 7 - 8 metriä leveänä. Kuusi voi kasvaa 20 - 30 metriä korkeaksi ja ikää voi kertyä 400 vuotta.

Kuusen kaltaisia suuria puita ovat koivut, männyt, pihdat,  vaahterat, tammet, saarnet, jalavat, saarvivaahterat ja lehmukset.

Edellä mainittuja puita pienempiä (5- 10 m) ovat haavat, hevoskastanja, kanadantuija, pilarituija, jalopähkinät, hopeasalava, tuomet ja pilvikirsikka.

Niinpä - ne istutusetäisyydet eivät ole vedetty hatusta, vaan ne ovat kokemuksen tuomaa varmuutta.
Mutta peli ei ole vielä menetetty, jos pieni taimi on erehdyksessä tullut istutettua liian lähelle taloa, tietä tai muuten liian ahtaaseen paikkaan, sen voi siirtää vielä muutamankin vuoden jälkeen. Isohkoja puita ja pensaita pystyy myös siirtämään, mutta se täytyy tehdä koneella ison juuripaakun varmistamiseksi. Kastelu on myös todella tärkeää isojen kasvien siirroissa.
Täyskasvuisia isoja puita ei siirrä enää kuin moottorisaha-avusteisesti uuninpesään.

Tilannekatsaus oliivipuihin

Päätin viedä viimeisenkin pelargoniaruukun varastoon ja mieleen tuli vilkaista samalla oliivipuiden vointia.

Ja siellähän ne kasvilampun violentinpunaisessa valossa porskuttavat. Valo on päällä aamukahdeksasta iltakuuteen ja nähtävästi se on sopiva aika oliivipuidenkin mielestä.

Aiemmin syksyllä sisällä majaillut oliivipuu on harvempi kuin koko ajan varastossa majaillut.

Itse asiassa aika huomattavasti harvempi, kun tarkasti katsoo.

Sisällä olleen oliivipuun oliivit ovat kyllä isompia kuin...

...varastossa asuneen, mutta tässä on enemmän oliiveja ja vihreämmät lehdet.

Sisällä ei ollut riittävästi valoa oliivipuille edes alkusyksystä eikä riittävän viileäkään. Vaikka kyllä varastossakin ollut oliivipuu varisee, koska kasvilampun valo ei pääse latvuksen sisäosiin.

Samalla kastelin kummatkin oliivipuut, yritin samalla muistella, koska kastelin ne viimeksi, mutta en muista. Sitä paitsi kunnollinen kertakastelu on parempi kuin jatkuvasti toistuva pieni liruttelu - mullan täytyy saada kuivua välillä.

Samalla tuli vilkaistua pelargonioitakin.

Nämäkin tarvitsisivat kasvilampun selviytyäkseen talvesta ja pimeydestä kunnialla, mutta sellaista en ole vielä hommanut. Vasemmassa reunassa metalliruukussa oleva on selviytynyt viime talvesta ja kukki vielä varastoon vietäessä.

Saviruukussa olevat pelargoniat kukkivat heikommin, mutta saattoi johtua myös kesän sijaintapaikasta terassilla, mutta ovat kyllä tuuheutuneet huomattavasti kesän aikana.

Varaston ikkuna on niin pieni, ettei nämä rehupehkot saa riittävästi valoa, mutta säilyvät kuitenkin hengissä, jotenkuten. Keväämmällä sitten, kun aurinko rupeaa paistamaan kannan ne taas ne sisään ja elvytän kanankakalla ja kastelulla ja pääsen taas jännittämään ja seuraamaan kasvuunlähtöä.

Tätä kirjoittaessani pohdin, että oliivipuilla pitäisi olla nimet, jotta erottuisivat helpompi toisistaan...  Paris ja Pascal, ehkä?

Kun hakemalla hakee...

 ...voi löytää jotain vihreää pihalta vielä.

Tähän aikaan vuodesta kaikki ikivihreät ja vähinkin siihen suuntaan viittaavat nousevat arvoon arvaamattomaan.

Tätä pientä rönsyansikkaa katselen keittiön ikkunasta usein.

Kaunokainen jaksaa vielä pysytellä vihreänä, rinnallaan päivänkakkara 'Edithin' lehtiruusuke.

Perinteiset timanttituijat, rhodot ja sammaloitunut nurmikko.

Terassilla korissa odottelee sammaleet ja kanervat joulunaikaa, jolloin saavat koristaa hyasintti-istutuksia - ehkä - voi olla etten haluakaan luopua terassin koristeista, jotka oli kylläkin tarkoitettu vain varastoinnin ajaksi.