Kuusiaita

Viime päivät on puuhattu kuusiaitaa meidän lahon lauta-aidan tilalle.

Itse toimeen ryhtymistä on suunniteltu, käännetty ja väännetty kahden vuoden ajan. Alunperin piti istuttaa tuija-aita, mutta käytyäni Järvenpäässä leikkaamassa kuusiaitaa, rupesin pohtimaan, ettei kuusi olisikaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Itse asiassa kuusi on meidän tapauksessa parempi vaihtoehto. Ei peittämistä keväisin, suomalaiseen maaperään ja ilmastoon tottunut kasvi, vanhan talon pihaan sopiva, jonka hankinta hinta on kohtuullinen. Samat leikkausohjeet pätee kumpaankin niin tuija- kuin kuusiaitaan. Ja joka keväistä leikkaamista pidän pienempänä pahana kuin yrittää edes joskus ylläpitomaalata lauta-aitaa. (Tätä edellistä aitaa ei maalattu kertaakaan)

No joka tapauksessa, nyt vihdoin päästiin hommiin.

Kuusiaidan takia jouduttiin raakaamaan kasvillisuutta aidan tieltä, sinne meni isotuomipihlajat ja pihlajaangervosta iso osa, muutama kriikunapuu ja muita. Tilalle enemmän pihan puolelle istutin pihasyreeniä ja idänvirpiangervoa, että ensi kesänä olisi vähän jotain näkösuojaa, tuo kuusiaita kun ei kasva ihan hetkessä. 

Kaivoin koneella istutusuran kuusentaimia varten, Istutusurasta poistettiin vanhojen pensaiden juuria, rikkakasveja ja muutenkin myllättiin läpi. Lopuksi lisäsin turvetta kasvualustaa happamoittamaan. Kastelin istutusuran ennen taimen istutusta. Linjalanka helpotti suoran rivin tekemistä. Sitten vain istutin kuuset, lopuksi kastelin vielä uudestaan.

Aika onnettomia nuo kuusentaimet vielä tässä vaiheessa. Uitin taimia vedessä ennen istutusta. Näin saavat varmasti vettä heti alkuun riittävästi, eivätkä kuivu pystyyn niin herkästi. Taimet kun olivat matkustaneet meille Oulaisista asti Matkahuollon kyydissä, niin johan niillä on jano perille päästyä.

Vielä ei oikein erota kuusiaitaa muusta maastosta muuten kuin istutusuran perusteella. Nuo seipäät tuossa ovat verkkoaitaa varten, joka pystytetään koiran takia. Tarkoitus on, että verkkoaita jää aikaa myöten kuusiaidan sisään. Ja tarkoituksena on myös, että kuusiaita pidetään kapeana eikä sen anneta kasvaa liian korkeaksi - 160 cm korkean puutarhurin pitää pystyä leikkaamaan aita ilman korokkeita.

Keväällä sitten lannoitan kunnolla kuusien kasvualustan, nyt jätän ne juurtumaan rauhassa ja kastelen tarvittaessa, jos jostain syystä on sateeton syksy. Vielä ensi kevättalvella ei tarvitse ruveta leikkaamaan, vaan vasta muutaman kasvukauden jälkeen.