Yli aidan

Arvosteleeko puutarhuri muiden pihoja? Syyllistyinkö tänään arvosteluun? 

Villiversot

Aamukävelyllä satuin riippamuotoisen hernepensaan ohi kävelemään. Mikä vika riippahernepensaassa? No se, että runkomainen pensas oli menettämässä kovaa vauhtia muotoaan, villiversot olivat villintyneet kasvamaan ja niitä ei ole leikattu pois vuosiin. (Tiedän tämän siksi, että olen kyseisen pensaan ohi kävellyt jo vuosia.) Eteenpäin kävellessä sitten pohdin, että toistaalta eihän se ole pihan omistajan vika, ettei ole leikannut villiversoja. Tuskin kukaan on tullut huomattuneeksi taimiliikkeessä, että hei muuten hoida tätä sitten näin. Vaikka olisit puutarhakärpäsen purema kotipuutarhuri, et välttämättä tulisi ajatelleeksi, että hei nehän voi leikata pois. Toisilla ne sakset ei vain ole niin herkässä kuin toisilla. (Kuva on muuten vihertyöselostuksesta, jonka annan asiakkailleni pihasuunnitelmien yhteydessä.)

Samalla mietin asiaa, josta usein paasaan - sitä, mitä sinulle ei ole kerrottu tai neuvottu, et voi tietää. Jos esimerkiksi ajatusmaailma on, ettei naiset käytä koneita, se pysyy, jos naiselle ei kukaan neuvo tai kerro miten koneita käytetään. Porakone on hyvä esimerkki, joka sai minut pitkään raivoihin (lue vuosia) - millä pirun logiikalla se poraa ja peruuttaa. Kunnes kasatessani asiakkaalle viljelylaatikoita tajusin (tänä kesänä), että sehän peruuttaa peukalolla ja menee eteenpäin etusormella. (Juu tiedän, tiedän ne nuolet, eikä tämä siis ole mikään suurikaan ahaa-elämys ja miehet voivat naureskella partaansa) Mutta kuinka moni on jo poikasena pyöritellyt poraa kädessään, entäs tyttösenä? Pikkupojille annetaan työkoneita käteen ja heidän oletetaan kämmäävän, mutta ajan myötä oppivan. Pikkutytöille ei anneta työkoneita käteen ja jos uskallat koskea vaikka poraa, kuulet heti varoituksen älä vain riko sitä tai itseäsi. 

Itse olen pelkästään jääräpäisyyttäni ja ulkopuoliseksi jäämistä välttääkseni opetellut käyttään erilaisia koneita. Ja okei, myös siksi, että tykkään työstää esimerkiksi puuta ja toisaalta pidän remontoimisesta. Kaivurit sun muut isommat koneet vaan vievät mennessään, koukuttavaa puuhaa kaivaa kuoppia ja yrittää parhaansa mukaan saada tasaista jälkeä. Koneet myös helpottavat monia hommia. (Huh sitä määrää nauloja, joka pitäisi ulkovuoreenkin naputella, jos vasaralla hakkaisi)

Miten koneet ja arvostelu sitten liittyy puutarhaan yleensä?

On helppo arvostella - "katso nyt, kun tuo puu on leikattu noin, tai varjossa viihtyviä kukkia on istutettu aurinkoon, pensasaita on leikattu täysin oppien vastaisesti, omenapuu on silvottu, kiveys tehty ilman pohjia, lehdet haravoimatta, kukkapenkit kitkemättä" jne jne Kyllähä sitä keksii vaikka mitä. Silvottujen puiden kohdalla tunnen ärtymystä, varsinkin jos joudun "korjaamaan" toisten silpomisen jälkiä. Ja sitä paitsi teenkö itse kuten kirjoissa käsketään.

En istuta kahta suurta leviäväistä pensasta vierekkäin, en. Kuvassa ehkä pikkuisen huonosti näkyvissä, mutta kanukka joutuu niiaamaan tuoksuvatukan edessä.

Reunustan nurmikon ja soran rajan helppohoitoiseksi, NOT.

Istutan alppiruusun happamaan kasvualustaan enkä kasaa lunta päälle. NOT.

Verrokkina toinen samassa ryhmässä majaileva alppiruusu, jonka juuret on lähes tulkoon pelkässä turpeessa. (Ei mitään Havu-rhodomultaa, vaan ehtaa lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta) Erona kerrottakoon, että tämä on eri lajiketta kuin tuo toinen ja tämän yli ei lapset ole kävelleet talvella.

En peitä nurmikko turhan päiten millään, jotta se ei kuole. Juu tod... 

Enkä harkitse edes lehtipuhaltimen hankintaa, kun ne ovat sellaisia mölytoosia ja saastuttajia. Paitsi, että lehtiä on äärimmäisen vaikea saada pois sepeliltä haravoimalla ja omat keuhkot eivät riitä puhaltamiseen. 

Ja todellakaan en leikkaa omenapuitani liikaa, ettei se innostu tekemään vesiversoja. Kyllä juu.

 Pointtini - puutarha on yrityksen ja erehdyksen summa. Puutarhaopuksista ja netistä löytyy paljon tietoa, mutta siltikin vasta kokeilemalla tietää kuinka homma toimii ja miten onnistuu todennäköisimmin. Ja jos uskoisimme toisia sokeasti, emme olisi edes oppineet kävelemään tai tietäisi, että kaatuessa satuttaa päänsä. Pelkkä tieto mahdollisuudesta satuttaa päänsä ei riitä, ethän muuten tiedä mitä sattuminen on, jollet muutaman kerran kaadu, kyllä sitten oppii jo olematta kaatumatta.

Eli kokeilu kannattaa ja neuvoilla voi päästä parempaa tulokseen, asenne ratkaisee. Ja ÄLÄ TUIJOTA toisten pihoille ARVOSTELUMIELESSÄ, siellä voi olla jokin TÄRKEÄ KOKEILU KESKEN. ;)