Työpiste

Tässä sotkussa syntyy suunnitelmat

Tällaisena sateisena päivänä voidaankin vilkaista työpistettäni. Ja täysin luonnontilassa, ilman siivoiluja tai muita kaunistamisia. Koska inspiraatio iski.

Työtila koki muodonmuutoksen viime keväänä, vanhat mistä lie keräätyneet huonekalut otettiin käyttöön muualla tai roudattiin pois, mikä minnekin.

Ruotsalainen huonekalujätti on kalusteiden takana ja idea työpisteelle on napattu täältä. Muokattuna meidän tilaan sopivaksi, vielä kylläkin puuttuu matto ja verhot yhä edelleen (keväästä lähtien) odottavat ompelijaansa.

Aiemmin minulla oli yksi iso pöytä, jossa piirsin ja käytin tietokonetta, lisäksi oli pieni tietokonepöytä metalli härdelli, jossa oli lasilevy läpipiirtämistä varten. Se oli hankalaa, kun kirjoja, kyniä, tai muistilappuja ei saanut mihinkään. Lisäksi teippasin aina luonnoksen seinään kasvien nimien lisäämisen ajaksi ja sekin oli vähän hankalaa. 

Nyt minulla metallinen muistitaulu seinässä, johon laitan asiakkaiden laskuja ennen siirtymistään kirjanpitoon ja piirtämisen ajaksi laitan siihen myös luonnoksen. Ja tietenkin laitan siihen esille myös lasten piirroksia.

Kapea pöytätaso koko seinän matkalta

Pöytä yhtä kuin suunnittelijan pääsisäinen maailma

Tietokonepöydän lasilevy siirtyi uuteen työpisteeseen, siitä tehtiin Clasun ledvalonauhaa käyttäen valopöytä. Kiinnostuneille tiedoksi, että puutasoon on tehty ensin pistosahalla lasilevyä pienempi reikä, sitten yläjyrsimellä reunat siten, että lasilevy laskeutuu puutason kanssa samaan tasoon. Pohjana on ohut levy, joka on vuorattu foliolla ennen lednauhan levittämistä. Ohut pohjalevy on ruuvattu kiinni puutasoon ja avot minulla on valopöytä. Kun suunnittelin tätä valopöytää, etsin valopöytää, jonka olisin voinut ostaa, mutta hinta ja tilaaminen iskivät vastaan, lisäksi se piti saada osaksi kokonaisuutta.

 Työskentely tilaa on kyllä ihan riittävästi, enää ei tarvitse käyttää tuolia kirjojen säilytystilana. Nyt vain levitän ne kaikki tähän nurkkaukseen. Tämän hetkinen pöydällä lepäävä luonnos on tullut valmiiksi ja olen siivonnut kirjat ja lehdet pois, vain paperipino on jäänyt. Pino sisältää ylijäämäpaperia, johon voin luonnostella, laskea, kirjoittaa muistiin, testata värejä jne. Ja sitä ei pidä siivota, koska sisältää myös sellaisia papereita, jotka olen vain siihen lykännyt ja sitten unohtanut ja ensisijaisesti aina etsin tuosta pinosta. Eräänkin mökin terassin luonnos otti ja katosi, koska ei ollut tuosssa pinossa. Kyllä harmitti.


Työtason alla minulla on tulostin pyörillä kulkevalla puutasolla, satulatuoli, koska pitkä istuminen ei ole selkäni ystävä ja puulaatikko papereita varten. Puulaatikko oli alunperin ihan tavallinen laatikko kannella, ostin siihen Clasulta pienet pyörät ja ruuvasin irti kannen, jolloin siitä sain tuollaisen tulostuspaperi, putkilo, roskis härpäkkeen. Mutta pääasia siis on, ettei näistä mikään näy ovelta eli saan ne tason alle piiloon. Tähän työpisteelle nimittäin näkyy ulko-ovelta saakka, enkä halua heti kotiin tultuani nähdä työpistekaaostani saati sitä esitellä heti ovelta vieraille.

Kassimania

Lisäksi piilotin kassivalikoimani oven taakse. Tuo iso salkku on piirrosten kuljetusta varten ja hankala säilyttää, lisäksi minulla on joku mania laukkuihin eli nekin tarvitsivat piilopaikan silloin kun en käytä niitä. Mutta kaikki laukkuni eivät ole tässä, osa vaeltaa ympäri kämppää, yleensä eteisen lipaston läheisyydessä.
Itse asiassa välillä ihan unohdan mitä laukkuja omistan, kun kätkeytyvät niin hyvin tuonne oven taakse.

Joka päiväinen avustajanikin on kuvassa, koira siis.

Niin työpisteeseeni eksyy myös käsityöt, valmiit ja puolivalmiit, sekä langat ja puikot, toisinaan askartelutarvikkeet sun muut.
Ikkunanäkymä on ikävästi vain tuonne lautakasalle päin. Niin ja tuoli ei ole se ergonomisin, mutta niin kivan näköinen, että tulee istuttua työpisteellä ja tehtyä töitä. Keväisin ikkunataso täyttyy taimista ja viherkasveista, nyt siinä on vain perusjoukko lisättynä sinnittelevällä pelargonilla.
Sekainen työpiste, mutta eikös luovilla ihmisillä usein ole?