Ööö-öö täällä asuu puutarhuri? |
Roskaa joka puolella, purua, tervapaperia, selluvillaa, purkupuuta, uutta puutavaraa, kokonaisia tuulensuojalevyjä, tuulensuojalevyä paloina, jätesäkkejä, lasivillaa, laudan kappaleita, nauloja ja mitä vielä - kaikki yhtenä mylläkkänä ja nielevät alleen toista sataa neliötä pihamaata. Kyllä puutarhuri kiittää, huhhuh.
Kehäkukka todistaa hävityksen kauhistusta |
Niin siis puutarhuri itsekin on tuolla remontissa myllännyt, ettei tämä kenenkään toisen aiheuttamaa ole eikä syyttävällä sormella voi osoitella toisia. Voi vain epätoivoisesti pelastaa sen mikä pelastettavissa on ja toivoa, että perennat nousevat ensi vuonna ja pensasmustikat eivät pahastu pienoisesta taivuttelusta.
Telineiden alla pioni, punakärsämö ja tuoksuköynnöskuusama |
Parhaani mukaan olen kerännyt roskaa pinoihin ja lajitellut, mutta lumivyöryä on niin vaikea estää. Niin ja joku voisi kysyä miksi tällaiseen urakkaan ryhdyimme... Tässä remontin edistyessä on käynyt ilmi, että eristettä puuttui monen neliön alalta juuri niistä kylmimmistä huoneista, ikkunat eivät ole kiinni missään, lahoa siellä ja täällä, kuten myös lasivillaa. Runko, no, jos rungoksi voi sanoa niitä muutamaa nurkkatolppaa, eli sitä ei niinkään ollut. Käytännössä on pistetty uusiksi koko talo, niitä muutamaa nurkkatolppaa lukuunottamatta, ja ikkunoita, mutta talviset palelevat varpaat kiittävät ja nyt pönttöuunin lämpö pysyy paremmin omana ilona eikä harakoiden.
Veriapila peittyy uhkaavasti purkulautojen alle |
Eräänä päivänä oltiin hommissa tuossa pihalla ja pari poikaa kulki ohi mummonsa kanssa. Toinen pojista kuikkasi yli aidan ja sanoi mummolleen, että hieno maja ja tuollaisen pihan hänkin haluaa. Pikkupojan unelmapiha, lautoja mielin määrin, tavarat hujan hajan, aina joku keskeneräinen projekti meneillään, maja tai pari ja selvästikään ei niin nuukaa sen siisteyden kanssa. ;) Niinpä, ja puutarhurin sydäntä lämmitti, joku arvostaa meidänkin romuläjäkaaospihaa.
Ilkivaltaa talolle tekevät tiaiset. Ne käyvät naputtamassa tuulensuoja levyjä ja pyörivät tuuletusaukoissa. Ja kun ajat ne pois ikkunan avaamalla, pyrähtävät karkuun lähipuihin kuin pikkupojat pahanteossa. Mikä ihme niitä riivaa? Pysyisivät nyt sen aikaa poissa, että saadaan tuulensuojalevyt peitettyä ulkovuorilaudoilla, tämä mikään yleinen rautakauppa ole.
Kehäkukka ja kaveri |
Mansikka kukkii vielä |
Muurin taakse omenapuun alle istutin terassin perennat eli rantalaukkaneilikan ja vuoritataren. Toivottavasti selviytyvät siinä talven yli, ensi keväänä voisi taas istuttaa ne ruukkuihin. Tuo vuoritatar pääsi pahanlaisesti kuivumaan heinäkuussa lomalla ollessani ja pohdin jo moneen kertaa sen pois heittämistä, harmittelin omaa ajattelemattomuuttani, jättää nyt toinen kuivumaan saviruukkuun. No, kaadoin siihen jotkut vedet (ehkä perunan pesuvedet) ja jätin kuivuneen känkkänän siihen tapani mukaan odottamaan ärsytyskynnykseni ylitystä ja joutumista roskiin. Unohdin sitten koko asian useiksi päiviksi. Eräänä päivänä istuessani terassin portaalla huomasin, että vuoritatar olikin ruvennut työntämään uutta lehteä kuivuneiden tilalle. Ja taas olin tyytyväinen, kun en ole sitä sähäkintä sakkia tämän pois heittämisen kanssa.
Oi. Ja voi. Hyvä tutustua tällaisiin kokemuksiin, kun meillä kanssa olisi julkisivuremonttia tulossa joskus tässä... Ja vanha talo kun on, ei koskaan tiedä, mihin se laajenee :/ Tsemppiä remppaan ja lämmintä talvea (sisätiloissa!).
VastaaPoistaVaikka kuinka suunnittelisi, että sitten lautakasa tuohon ja uudet tavarat tuohon. Ja pöh, sitä tavaraa tulee niin paljon, että peittää kaiken alleen. :( Mutta nyt on sitten oikein hyvä syy pyöriä ensi keväänä taimikaupoissa etsimässä uusia kärsineiden tilalle. ;)
VastaaPoista