keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Daggmask

Tein tänään havainnon, sydäntäni riipii haravoida. Ai miksi? No matojen takia tietenkin. Ajatus kuvio oli seuraava - onpa paljon lehtiä pensaan alla, raaps haravalla... oi joi onpas paljon matojen tekemiä tötteröitä, voivoi, nyt ne eivät saa ruokaa talveksi..... niin ja maaperä köyhtyy, muistaakohan asiakas lannoittaa keväällä...
Jep, en voi sanoa asiakkaalle, etten muuten pysty haravoimaan matojen takia. Sehän kuulostaisi suoraastaan naurettavalta viherpiipertelyltä ja ekohörhöilyltä. Ja onhan siinä kieltäytymisessä se taloudellinenkin puolensa.

Sitä on muuten puutarhurin oman pihan lehdet vallan haravoimatta. No syy ei ole se, että tuntisin niin suurta sympatiaa matoja kohtaan, etten voisi haravoida, vaan en ole yksinkertaisesti ehtinyt. Ajattelin tehdä tästä sellaisen kokeen - kuinka paljon niistä häviää talven aikana, kun lehdet nyt kuitenkin retkottavat tuolla. Jos vaikka keväällä sitten olisi vähemmän haravoitavaa. Vaikka pitäisi kyllä haravoida, lehtokotilot suorastaan riehaantuvat maatuvien lehtien alla ja tulevat sitten ensi kesänä syömään perennat ja muut lehtevät hyötykasvit. Ja omenapuun alta pitäisi myös haravoida, koska taudit saavat hyvät lymyilymestat lehdistä. Mutta koska lehdistä ei ole suoranaista terveydellistä haittaa, jollei otetaan lukuun henkistä haittaa itselle ja muille, niin joutavat odottamaan. First things first.

Ja otsikko ruotsiksi... därför att det är Svenska Dagen idag. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti