Hiipii hiljalleen

Hassu hohde tuli tähtiin kuvia ottaessa

Tein viime viikolla myönnytyksen, ehkä ne jouluvalot voidaan levitellä. Joten tuumasta toimeen, hommahan alkaa vanhojen valojen läpitsekkauksella. Asia, jonka olen oppinut kantapään kautta - on todella ikävä vaihdella niitä pieniä lamppuja pakkasessa ja tuulessa, toista se on lämpimässä olohuoneessa.

No myönnytys oli tehty ja mietin sitten, että ehkä voin tehdä myönnytyksen myös tähdille. Sammalpallot saivat koristuksia ylleen. Pienin jäi vielä vaille, en keksinyt siihen mitään, toisaalta tarvitseeko se edes. Joulun sitten lähestyessä lisään ehkä jotain punaista tähän sisääntuloryhmään, mutta ei vielä.

Sisääntuloryhmä

Hiljalleen hiipii joulu, tai niin ainakin toivoisin. Ja olen pyrkinyt hidastamaan ja vähentämään jouluhössötystä. Välillä se on kyllä vaikeaa, koska tykkään tehdä joulukoristeita ja -kortteja. Käsitöitäkin yritän ehtiä tekemään. Ja on semmoinen kummallinen, jouluksi kotiin-ajatus joka vuosi tähän aikaan. Teen tämän jouluksi...., ostan tämän jouluksi... ja sitten jouluna... ikään kuin ei olisi elämää joulun jälkeen.

Kävyt ovat kuin pienet sianporsaat

Punatulkku vierailulla

Yöllä hiipi pakkanen

 Jouluisten ajatusten ja tekemisten tulemista estää kyllä tehokkaasti sateinen ja synkkä marraskuu, ehkäpä se saa niin tehdäkin. Tulkoo miten tulee, väistämätön totuus on, että joka vuosi se tulee hössötyksellä tai ei.