Kuusiaita

Viime päivät on puuhattu kuusiaitaa meidän lahon lauta-aidan tilalle.

Itse toimeen ryhtymistä on suunniteltu, käännetty ja väännetty kahden vuoden ajan. Alunperin piti istuttaa tuija-aita, mutta käytyäni Järvenpäässä leikkaamassa kuusiaitaa, rupesin pohtimaan, ettei kuusi olisikaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Itse asiassa kuusi on meidän tapauksessa parempi vaihtoehto. Ei peittämistä keväisin, suomalaiseen maaperään ja ilmastoon tottunut kasvi, vanhan talon pihaan sopiva, jonka hankinta hinta on kohtuullinen. Samat leikkausohjeet pätee kumpaankin niin tuija- kuin kuusiaitaan. Ja joka keväistä leikkaamista pidän pienempänä pahana kuin yrittää edes joskus ylläpitomaalata lauta-aitaa. (Tätä edellistä aitaa ei maalattu kertaakaan)

No joka tapauksessa, nyt vihdoin päästiin hommiin.

Kuusiaidan takia jouduttiin raakaamaan kasvillisuutta aidan tieltä, sinne meni isotuomipihlajat ja pihlajaangervosta iso osa, muutama kriikunapuu ja muita. Tilalle enemmän pihan puolelle istutin pihasyreeniä ja idänvirpiangervoa, että ensi kesänä olisi vähän jotain näkösuojaa, tuo kuusiaita kun ei kasva ihan hetkessä. 

Kaivoin koneella istutusuran kuusentaimia varten, Istutusurasta poistettiin vanhojen pensaiden juuria, rikkakasveja ja muutenkin myllättiin läpi. Lopuksi lisäsin turvetta kasvualustaa happamoittamaan. Kastelin istutusuran ennen taimen istutusta. Linjalanka helpotti suoran rivin tekemistä. Sitten vain istutin kuuset, lopuksi kastelin vielä uudestaan.

Aika onnettomia nuo kuusentaimet vielä tässä vaiheessa. Uitin taimia vedessä ennen istutusta. Näin saavat varmasti vettä heti alkuun riittävästi, eivätkä kuivu pystyyn niin herkästi. Taimet kun olivat matkustaneet meille Oulaisista asti Matkahuollon kyydissä, niin johan niillä on jano perille päästyä.

Vielä ei oikein erota kuusiaitaa muusta maastosta muuten kuin istutusuran perusteella. Nuo seipäät tuossa ovat verkkoaitaa varten, joka pystytetään koiran takia. Tarkoitus on, että verkkoaita jää aikaa myöten kuusiaidan sisään. Ja tarkoituksena on myös, että kuusiaita pidetään kapeana eikä sen anneta kasvaa liian korkeaksi - 160 cm korkean puutarhurin pitää pystyä leikkaamaan aita ilman korokkeita.

Keväällä sitten lannoitan kunnolla kuusien kasvualustan, nyt jätän ne juurtumaan rauhassa ja kastelen tarvittaessa, jos jostain syystä on sateeton syksy. Vielä ensi kevättalvella ei tarvitse ruveta leikkaamaan, vaan vasta muutaman kasvukauden jälkeen.

Joku pisti spagettia kankaan alle

Olen ottanut projektiksi uudistaa viljelyalueeni.

Tarkoituksena on vähentää viljelyalaa, oli pakko myöntää tosiasiat - en ehdi hoitamaan viljelyksiäni keväällä enkä alkukesästä. Joten on viljeltävä vain sellaista, jotka pärjäilevät omillaan.

Yhdistän kaksi laatikkoa yhdeksi eli laitan kaksi lavaa päälleikkäin ja samalla saan syvyyttä laatikkoon.

Lisäksi havaitsin, että laatikoiden on parempi murskeen päällä kuin nurmikolla, jossa ne hukkuvat rikkakasvien ja heinän sekaan. Reunoja on vaikea pitää siistinä ja trimmerillä ei haluaisi hajottaa laatikoiden reunoja.

Siispä mullat pois, laatikot ylös ja maisemointikangas pois.

Ja kankaan alta löytyi spagettikätkö.

Vuohenputki on suorastaan villiintynyt kasvattamaan juuriaan, tai etsinyt epätoivoisesti ulospääsytietä. Joko tai mutta juuria oli muutaman ämpärillisen verran.

Ja muuten, juuret puskevat läpi vaikka väkisin maisemointikankaasta, kuten kuvassa alla jotenkuten näkyy. Viisaampaa olisi ollut käyttää juuriestettä.

Lapiointiani vahti meidän karvaturri, katse kiinnitettynä portille. Kummallinen koira, usein tekee kierroksen pihalla päästessään ulos, mutta jonkin ajan kuluttua asettuu aina pitämään vahtia pihalla touhuilijalle, näin on metsäretkillä, mökillä ja kotipihassa. Toista oli terrierin aikaan, jota piti puolestaan vahtia - aina keksi jotain kiellettyä, kuten reiän aidassa, jotain rikottavaa tai muuta touhuiltavaa. Tämä karvaturri on stressittömämpi. :)

 

Niin touhuiluni tarkoituksena on tehdä viljelylaatikoille samanlainen murskepeti kuin muutama vuosi sitten tekemässäni viljelyalueen toisessa osassa. Murskepedin alle täytyy kyllä laittaa joku kunnon kangas estämään vuohenputken voittokulkua.

Projekti etenee hiljalleen, samalla kun toisaalle puolella pihalla tehdään kaivuutöitä koneella. 

Siirtelin tällä viikolla muutaman pensaan syrjään autopaikan kaivuutöiden alta. Aikamoinen homma tuommoisen lähes kymmenen vuotta kasvaneen pensaan siirto. Puolet koneestakin häviää pensaan alle.

Onpahan sitä tullut ostettua kukkasipuleitakin ja niistä on parempi tehdä oma päivityksensä, viime syksyiseen päivitykseen palasin monta kertaa kevään aikana - sitä unohti armeliaasti lajit, lajikkeet ja istutuspaikat talven aikana.

Pala Nizzaa

Lueskelin tuossa sisustusblogeja ja yhdessä jos toisessa kuulutettiin syksy alkaneeksi.

Äh, mä mitään syksyä halua aloittaa vain siksi, että sattui kuukausi vaihtumaan. 

Kyllä, haluan pakoilla tosiasioita mahdollisimman kauan, joten nyt pakenen Nizzan maisemiin, jossa kävimme matkalla viikonloppuna.

Ensin Promenade du Paillon

Vesiaihe, joka oli kuin lätäkkö siis syvyydeltään.

(Tuo tumma yläkulmassa on kuvaajan sormi eikä outo avaruusilmiö.)

Lapset nauttivat matalasta vedestä uikkareissa (osa nakkena) ja uimalaseissa.

Kun olimme jo melkein ohi kävelleet, kuulimme lasten kiljahteluja, käännyimme takaisin ja vesiaiheesta nousikin vesipatsaita, lätäkkö olikin suihkulähde. :O

Kukkaistutuksia oli paljon ja näitä kasteltiin ahkerasti, Etelä-Ranskassa on viimeiset kaksi kuukautta ollut lähes 40 astetta lämmintä, joten kaikki kasvit olisivat kuolleet jo kuivuuttaan ilman kastelua. 

(Oli huvittava näky, kun samaisessa puistossa toisaalla kastelija seisoi kasteluletku kädessä kastellen ja samalla kännykällään surffaten.)

Vähän erinäköisiä istutuksia kuin meillä täällä.

Keijuangervon näköinen, muttei kuitenkaan.

Raitiovaunuraiteiden välissä on nurmikkoa.

Vanhassa kaupungissa riitti kapeita kujia, eikä tämä ole vielä edes kapeimmasta päästä, tässähän mahtuu levittämään vielä kädet.

Hulevesijärjestelmä. :)

Kauniit portaat Parc de la Colline du Château -linnoituksessa

Käytäviä ja portaita risteli ympäri linnoitusta.

Hauska kivistä tehty kuvio yhdeltä linnoituksen monista näköalatasanteista.

Palmu oli promenaadin valtapuu, vaikka monissa paikoissa näkyi havupuitakin, ihan kotoisan männyn näköisiä.

Näkymä linnoituksen näköalatasanteelta rannalle ja Promenade Des Anglais -kadulle. Vasemmalla rannan "toisessa päässä" sijaitsi Nizzan lentokenttä, Ranskan toiseksi kiireisin lentokenttä ja sen kyllä huomasi, koneita nousi ja laski sellaista tahtia, että ihmettelin kuinka ne eivät hivo jo toisiaan. Mutta kenttä häiritsi todella vähän, koska koneet kaarsivat mereltä päin.

 Sää meidän vierailun aikana oli mahtava, 30 astetta lämmintä ja aurinkoinen. Iltaisin lämpötila putosi jopa 25 asteeseen. Iltaisin kadut täyttyivät kävelijöistä ja katutaiteilijat myivät tuotteitaan. Ravintolat valtasivat vanhan kaupungin kadut ja puheensorina oli huumaava.

Sellainen oli pala Nizzaa, pidin aivan valtavasti paikasta ja yllätyin kasveista, vehreydestä ja puistoista.

Miten mä en sitä aiemmin tajunnut?

Viimeksi vaahtosin nurmikon helppoudesta tai siis siitä ettei se ole. Siitä täällä.

Lähdin sen kirjoitettuani asioille kaupungille ja siinä pyöräillessä pohdin asiaa uudelta kannalta -

aidan leikkuu vs nurmikon leikkuu, mistä kiikastaa.

Siis nurmikon leikkuuhan on yksinkertaisin, lähes rentouttavin, kaikkien osaama ja tajuama puutarhatyö. Lisäksi nurmikko leikatessa voi päästä lähes flow-tilaan. ;) Ja työn päätyttyä voi työhönsä olla tyytyväinen. 

Aidan leikkuu puolestaan vaatii silmää ja vakaata kättä, ettei synny lovia tai epäsuoria linjoja. Eli aitaa leikatessaan joutuu ajattelemaan, toisien sanoen stressaavaa hommaa. Lisäksi virhe parhaimmillaan jää pitkäksi aikaa näkyviin, jopa useaksi vuodeksi. Tai entäs siitä syntyvä leikkuujäte, sehän on haravoitava ja vietävä kaatopaikalle, sitä kun usein syntyy yli oman tarpeen.  Kuinka ärsyttävää

Nurmikko antaa paremmin anteeksi, se on jo seuraavalla viikolla niin pitkä, että lovet ovat hävinneet ja tarvitaan itse asiassa uutta leikkuuta.

Saati kukkapenkkien kitkeminen, joka edellyttää rikkakasvien tai vaihtoehtoisesti kukkiensa tuntemista pienestä taimesta lähtien, vaikeaa joskus jopa ammattilaiselle.

Kuinka en sitä ole aikaisemmin tajunnut, vaikka olen kaupungilla ja hautausmaalla työskenneltyäni kulkenut nurmikonleikkurin perässä askel toisensa jälkeen ja oma lukunsa ovat päältä ajettavat leikkurit, niitä ajaessa suorastaan toivoo isoja nurmikkoaloja, joita voi surrutella rauhassa omissa ajatuksissaan.

Kuvituskuva, linkki alkuperäiseen lähteeseen.

Kasvit vs helppohoitoisuus

Asiakkaan kertoma tarina pihasta, jossa oli niin paljon kasveja ja sen myötä kamalasti hoidettavaa, että se johti talon myyntiin, kirvoitti pohtimaan pihan helppohoitoisuutta.

Mistä lähtee oletus, että jos pihassa on paljon kasveja ja nimenomaan kasvilajikkeita, se tekee pihasta työlään? Että siellä pitää kykkiä kaiket päivät ja illat? Että pitää rakastaa kitkemistä, jos haluaa kukkia? Että kasvillisuutta täytyy jatkuvasti "hoitaa ja vaalia"? Ettei saa lekotella auringossa tai katsoa telkkaria, kun piha vaatii jatkuvaa silmälläpitoa?

Kyllä, olen puutarhuri, mutta ei se tarkoita sitä, että haluaisin kykkiä puutarhassani kaiket päivät ja illat. Tai sanokoot hep ne, jotka haluavat jatkaa työtään yömyöhään... putkimies haluaa tehdä talon putkituksia yötä myöten, kahvilatyöntekijä haluaa täyttää sämpylöitä kellon ympäri, Prisman kassa haluaa piipata viivakoodeja vielä kotonaankin, mikrotukihenkilö haluaa vielä lempisarjansa aikanakin vastailla tietokoneongelmiin - do you get the point? Juu ei, puutarhuri ei jaksa eväänsä räväyttää iltaisin puutarhansa hyväksi, jos on jo painanut  täyden työpäivän jonkun toisen puutarhan hyväksi. Nyt tullaan siihen asian jyväseen eli puutarhurikin haluaa helppohoitoisen puutarhan itselleen. :O

Mikä sitten on helppohoitoinen puutarha? Hyvin monelle se näyttää olevan mahdollisimman vähin kasvein oleva, paljon nurmikkoa sisältävä puutarha. Ja nyt tekisi mieleni huutaa ääneen... miten h*lvetissä nurmikko voi olla helppohoitoinen, jos sitä hiulataan monta kertaa kesässä? Sitä varten täytyy olla ruohonleikkuri ja ehkäpä trimmeri tai ruohosakset. Nurmikko kielii heti, jos talosta ollaan pidemmän aikaa poissa. Nurmikko rehottaa, nurmikko pistää silmiin heti, jos sitä ei ole leikattu. Entäs pensaat sitten? Kuinka usein tulee ajateltua, että naapuri ei ole leikannut pensaitaan (jollei ole kyse leikattavasta pensasaidasta)...  Nurmikko ei kuki, se on vain vihreä, tai no kukkii se toukokuussa - KELTAISENA. 

Mitä taloyhtiöissä hoidetaan eniten? Nurmikkoa. Pitää olla ajettavat leikkurit, työnnettävät leikkurit, trimmerit ja joukkio ihmisiä käyttämään niitä. JA silti nurmikko on puutarhan helppohoitoisin, niinkö. Perusteluja jos joku voisi esittää, kiitos.

En esitä kasvillisuuden puolesta tänään puolustuspuhetta, kerron vain sen, että omalla pihallani on kaiketi 150 - 200 kasvilajia (en ole laskenut muutamaan vuoteen), on pensasta ja perennaa, ikivihreitä ja köynnöksiä, puita ja viljelyksiä, enkä kitke, leikkaa, hoivaa, vaali tai kyki päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain. Kyse on suunnittelusta, ryhmittelystä ja asenteesta. Meidän pihallakin on nurmikkoa, sitä kyllä vaalitaan ja hoidetaan sitten noiden kasvien edestäkin. Ja saamari jos leikkuri tai trimmeri menee rikki, sittenhän sitä rehotusta saa katsella niin että rupeaa suorastaan... no ketuttamaan.

Helppohoitoinen? 

Ei ole, vaikka tuossa onkin rako, niin seuraavana kesänä se on kuroutunut umpeen ja nurmikko on jo kirinyt hyvän matkaan kiveykselle.

Kaunis ja selkeä? 

Kuka kanttaa tämän monta kertaa kesässä, niin ettei nurmikko kasva miten sattuu?

Ei nurmikkoa, hyvä juttu? 

Kattamaton mansikkamaa, jokin pieni ruohonsiemen leijailee lähistöltä ja hetkessä (muutamassa vuodessa) kiveys on tuettu nurmipaakuilla.

Murske rajattu metallilistalla, turvassa siis? 

Ei ole, nurmikko kiipeää yli tuosta listasta tai etsii jonkin minimaalisenkin pienen rakosen, josta kasvaa murskeen sekaan. (Ja oma tarinansa on kuinka murske suorastaan houkuttelee horsman ja voikukan siemeniä itämään.)

Olenko nurmikon vihaaja, en. Se on hyvä pelikenttä, peittävä ja virkistävä uudella pihalla, kun kontrastina on pelkkä synkkä multa, nurmikolla voi heittää kärrynpyörää, kontata, leikkiä, lekotella, sen maisemaa avartava vaikutus on kiistämätön ja hyvin hoidettu ja leikattu nurmikko on ilo silmälle.

Asiakkaan kertoma tarina ei kertonut sitä miltä yli 200 kasvin puutarha näytti, mutta meillä jokaisella on oma käsityksemme siitä miltä pihan pitää näyttää ja mikä on helppohoitoista, ja se määrittää sen mitä kukakin pitää helppohoitoisena. Toiset tykkää rehotuksesta ja toiset ei, minkäs teet.

Mikä siinä piharakentamisessa oikein maksaa?

Pihan rakentamisen kustannukset usein yllättävät kokemattoman. Eihän siellä pihalla ole kuin nurmikko ja jotain puskia, eikä ne nyt voi paljon maksaa, eihän?

No, kustannuksethan ovat täysin riippuvaiset siitä, mitä pihalleen haluaa. Mutta silti rahaa palaa tuhansia. Jo pelkkää multaa menee 1000 neliön pihalle noin 90 - 100 kuutiota ja jos mullan hinta liikkuu siellä 20 - 30 e/kuutio, niin siitä voi nopeasti laskea kustannuksen. Ja pitää huomioida levittämiseen kuluva aika, jota menee päivästä kolmeen riippuen levittäjän työtahdista. Mutta sitten se mullan tasaaminen, haravointi ja jyrääminen ja taas pitää lisätä työtunteja. Siihen nähden  nurmensiementen hinta on vain rippuja, eli kymppejä, levitettynäkin. Siirtonurmikko lisää hintaa taas muutamalla tuhannella eurolla, jos nurmettava ala on noin 200 - 300 neliötä. Mutta siis nyt on vasta nurmikko vihertämässä. 

Muutama omenapuu, pensasaitaa 30 m, pari pensasta ja pieni kukkapenkki, ja olet käyttänyt 600 - 700 euroa. Mutta tämä on todella pieni määrä suurelle pihalle. Jos tehdään suunnitelmieni mukaisia istutuksia, silloin rahaa kuluu kasveihin 2000 - 3000 e. Istutustyöhön menee kasvimäärästä riippuen muutama tunti tai useita päiviä.

No niin nyt pihalla vihertää.

Mutta entäs sisäänkäynti ja autotallin edusta? Tämän hetken trendinä on, että piha kivetään betonikivillä, joiden hinta liikkuu siellä 16-20 e/neliö, ja tässä on pelkästään kivien hinta. Ei työtä, asennus- tai saumaushiekkaa saati pohjarakenteita. Helposti hinta kipuaa 100 e/neliö. Tämä on siis töineen.

Sitten piha voi olla rinnepiha, jolloin tarvitaan muurikiviä ja taas hinta kipuaa tonneilla. Esimerkiksi 20 m 50 cm korkean muurin kivet maksavat pari tonnia, ja tähän lisätään murskepohja ja asennushiekka, unohtamatta työtä, jota menee useita päiviä, kun tehdään pohjasta lähtien.

No niin piha alkaa näyttämään jo joltain.

Terassi lisää hintaa taas muutamalla tuhannella.

Ja jos haluaa rajata pihansa puuaidalla niin taas lisätään tuhat tai pari.

Sitten tulee kaikki pienet ja jutut, valaisimet, reunakivet, rajaukset, hiekkalaatikot, keinut, pihavarastot, pyykinkuivausteline, tomutusteline, köynnöstuet, kuorikatteet, puiden tukeminen, kastelu, viimeistelytyöt eli siivoaminen. Ja erikoisuudet  kuten vesiaiheet, kuntta (metsänpohjamatto), kasvihuone, viljelylaatikot, grillikatokset ja niin edelleen.

Mitä arvioisit lukevan viivan alla?

Tässä lähtötilanne pari viikkoa ennen meidän työn aloittamista, pinnanmuotoilun teki toinen firma, sama, joka teki pohjatyöt talolle.

Meidän ensimmäisen päivän jälkeen, 40 kuutiota multaa levitetty, tasattu, haravoitu ja jyrätty.

Ensimmäisen viikon perjantai, tehnynä reunakiveykset, osa istutuksista, nurmikon pohjat, hiekkalaatikko.

Toisen viikon torstai, koko päivä siirtonurmikon levitystä.

Siirtonurmikko saatiin levitettyä samana päivänä ja heti piha näytti valmiimmalta

Toisen viikon perjantai,on mullat, reunakivet, istutukset, nurmikko, kuorikatteet, viljelylaatikot, hiekkalaatikko hiekkoineen, köynnöstuet, kasteltu ja jäljet siivottu. Meidän osalta siis valmista.

Kiveystyöt teki toinen firma, ja tältä näytti muutaman viikon päästä siitä, kun olimme saaneet oman osuutemme valmiiksi. 

Tämän piha kokonaisrakennuskustannukset eivät ole minun tiedossani.

Mutta mitä voisi lukea viivan alla? 30 000 - 35 000e, avaimet käteen periaatteella tehtynä. 

Itse tehden työkustannuksissa voi säästää, materiaalikustannukset ovat lähes samat, tällöin hinta liikkuu  15 000 - 20 000e välillä.

Yllätyitkö?

Puutarhassa

Keskikesään käännytään, mutta monet juhannuksen tietämillä kukkivat kukat aloittelevat vasta nyt.

Juhannusruusu on vasta päässyt vauhtiin, ja juhannuksesta on jo kaksi viikkoa.

Keväällä siirretty konnantatarkin on työntänyt tähkämäisen kukintonsa ja rehottaa muutenkin oikein mukavasti omenapuu alla.

Viime kesänä kylvetyt ja taimettuneet kaunokaiset ovat tänä kesänä ryhtyneet kukintaa, itse asiassa kukinta on kestänyt jo monta viikkoa.

Tarhakurjenpolvi yllätti täysin, siis siitä tuli aikamoinen puska ja kukintojakin on oikein mukavasti. En ollut odottanut näin runsasta kukintaa tänä vuonna.

Tarhakurjenpolven vieressä sinnittelee espanjankurjenpolvi, kukkivana sentään.

Mutta pioni. Antoi odottuttaa tänä vuonna itseään, vasta eilen ensimmäinen kukinto avautui. Yleensä aloittaa kukintansa jo juhannuksen tietämillä. 

Punapäivänkakkara lepäilee viljelylaatikon päällä.

Viime syksynä siirsin keltapäivänliljan olevinaan kokonaan, mutta ei - silti joku oli jäänyt kyydistä ja sinnittelee isotöyhtöangervon varjossa.

Mutta nyt täytyy ryhtyä kastelemaan siirtonurmikkoalaa, muuten aurinkoiset päivät tekevät siitä selvän.