Mistä lähtee oletus, että jos pihassa on paljon kasveja ja nimenomaan kasvilajikkeita, se tekee pihasta työlään? Että siellä pitää kykkiä kaiket päivät ja illat? Että pitää rakastaa kitkemistä, jos haluaa kukkia? Että kasvillisuutta täytyy jatkuvasti "hoitaa ja vaalia"? Ettei saa lekotella auringossa tai katsoa telkkaria, kun piha vaatii jatkuvaa silmälläpitoa?
Kyllä, olen puutarhuri, mutta ei se tarkoita sitä, että haluaisin kykkiä puutarhassani kaiket päivät ja illat. Tai sanokoot hep ne, jotka haluavat jatkaa työtään yömyöhään... putkimies haluaa tehdä talon putkituksia yötä myöten, kahvilatyöntekijä haluaa täyttää sämpylöitä kellon ympäri, Prisman kassa haluaa piipata viivakoodeja vielä kotonaankin, mikrotukihenkilö haluaa vielä lempisarjansa aikanakin vastailla tietokoneongelmiin - do you get the point? Juu ei, puutarhuri ei jaksa eväänsä räväyttää iltaisin puutarhansa hyväksi, jos on jo painanut täyden työpäivän jonkun toisen puutarhan hyväksi. Nyt tullaan siihen asian jyväseen eli puutarhurikin haluaa helppohoitoisen puutarhan itselleen. :O
Mikä sitten on helppohoitoinen puutarha? Hyvin monelle se näyttää olevan mahdollisimman vähin kasvein oleva, paljon nurmikkoa sisältävä puutarha. Ja nyt tekisi mieleni huutaa ääneen... miten h*lvetissä nurmikko voi olla helppohoitoinen, jos sitä hiulataan monta kertaa kesässä? Sitä varten täytyy olla ruohonleikkuri ja ehkäpä trimmeri tai ruohosakset. Nurmikko kielii heti, jos talosta ollaan pidemmän aikaa poissa. Nurmikko rehottaa, nurmikko pistää silmiin heti, jos sitä ei ole leikattu. Entäs pensaat sitten? Kuinka usein tulee ajateltua, että naapuri ei ole leikannut pensaitaan (jollei ole kyse leikattavasta pensasaidasta)... Nurmikko ei kuki, se on vain vihreä, tai no kukkii se toukokuussa - KELTAISENA.
Mitä taloyhtiöissä hoidetaan eniten? Nurmikkoa. Pitää olla ajettavat leikkurit, työnnettävät leikkurit, trimmerit ja joukkio ihmisiä käyttämään niitä. JA silti nurmikko on puutarhan helppohoitoisin, niinkö. Perusteluja jos joku voisi esittää, kiitos.
En esitä kasvillisuuden puolesta tänään puolustuspuhetta, kerron vain sen, että omalla pihallani on kaiketi 150 - 200 kasvilajia (en ole laskenut muutamaan vuoteen), on pensasta ja perennaa, ikivihreitä ja köynnöksiä, puita ja viljelyksiä, enkä kitke, leikkaa, hoivaa, vaali tai kyki päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain. Kyse on suunnittelusta, ryhmittelystä ja asenteesta. Meidän pihallakin on nurmikkoa, sitä kyllä vaalitaan ja hoidetaan sitten noiden kasvien edestäkin. Ja saamari jos leikkuri tai trimmeri menee rikki, sittenhän sitä rehotusta saa katsella niin että rupeaa suorastaan... no ketuttamaan.
Helppohoitoinen?
Ei ole, vaikka tuossa onkin rako, niin seuraavana kesänä se on kuroutunut umpeen ja nurmikko on jo kirinyt hyvän matkaan kiveykselle.
Kaunis ja selkeä?
Kuka kanttaa tämän monta kertaa kesässä, niin ettei nurmikko kasva miten sattuu?
Ei nurmikkoa, hyvä juttu?
Kattamaton mansikkamaa, jokin pieni ruohonsiemen leijailee lähistöltä ja hetkessä (muutamassa vuodessa) kiveys on tuettu nurmipaakuilla.
Murske rajattu metallilistalla, turvassa siis?
Ei ole, nurmikko kiipeää yli tuosta listasta tai etsii jonkin minimaalisenkin pienen rakosen, josta kasvaa murskeen sekaan. (Ja oma tarinansa on kuinka murske suorastaan houkuttelee horsman ja voikukan siemeniä itämään.)
Olenko nurmikon vihaaja, en. Se on hyvä pelikenttä, peittävä ja virkistävä uudella pihalla, kun kontrastina on pelkkä synkkä multa, nurmikolla voi heittää kärrynpyörää, kontata, leikkiä, lekotella, sen maisemaa avartava vaikutus on kiistämätön ja hyvin hoidettu ja leikattu nurmikko on ilo silmälle.
Asiakkaan kertoma tarina ei kertonut sitä miltä yli 200 kasvin puutarha näytti, mutta meillä jokaisella on oma käsityksemme siitä miltä pihan pitää näyttää ja mikä on helppohoitoista, ja se määrittää sen mitä kukakin pitää helppohoitoisena. Toiset tykkää rehotuksesta ja toiset ei, minkäs teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti