Viimeksi vaahtosin nurmikon helppoudesta tai siis siitä ettei se ole. Siitä täällä.
Lähdin sen kirjoitettuani asioille kaupungille ja siinä pyöräillessä pohdin asiaa uudelta kannalta -
aidan leikkuu vs nurmikon leikkuu, mistä kiikastaa.
Siis nurmikon leikkuuhan on yksinkertaisin, lähes rentouttavin, kaikkien osaama ja tajuama puutarhatyö. Lisäksi nurmikko leikatessa voi päästä lähes flow-tilaan. ;) Ja työn päätyttyä voi työhönsä olla tyytyväinen.
Aidan leikkuu puolestaan vaatii silmää ja vakaata kättä, ettei synny lovia tai epäsuoria linjoja. Eli aitaa leikatessaan joutuu ajattelemaan, toisien sanoen stressaavaa hommaa. Lisäksi virhe parhaimmillaan jää pitkäksi aikaa näkyviin, jopa useaksi vuodeksi. Tai entäs siitä syntyvä leikkuujäte, sehän on haravoitava ja vietävä kaatopaikalle, sitä kun usein syntyy yli oman tarpeen. Kuinka ärsyttävää
Nurmikko antaa paremmin anteeksi, se on jo seuraavalla viikolla niin pitkä, että lovet ovat hävinneet ja tarvitaan itse asiassa uutta leikkuuta.
Saati kukkapenkkien kitkeminen, joka edellyttää rikkakasvien tai vaihtoehtoisesti kukkiensa tuntemista pienestä taimesta lähtien, vaikeaa joskus jopa ammattilaiselle.
Kuinka en sitä ole aikaisemmin tajunnut, vaikka olen kaupungilla ja hautausmaalla työskenneltyäni kulkenut nurmikonleikkurin perässä askel toisensa jälkeen ja oma lukunsa ovat päältä ajettavat leikkurit, niitä ajaessa suorastaan toivoo isoja nurmikkoaloja, joita voi surrutella rauhassa omissa ajatuksissaan.
 |
| Kuvituskuva, linkki alkuperäiseen lähteeseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti