Virkistyskäynti

Sianpuolukka

Sain idean sammalpalloista sisustusblogista. Siitä saisi koko talven koristeen terassille ovenpieleen. Tuumasta toimeen ja metsään. Hassu vaikutus metsällä, jo muutaman askeleen otettuani mietin, että tämä oli hyvä ajatus, kuinka olenkaan kaivannut metsää. Sammalen keruu jäi toissijaiseksi, kun nuuhkin kosteaa syksyistä ilmaa ja annoin katseeni kiertää maisemassa. Askel nousi kepeästi, ajatukset lähti lentoon ja kiire jäi taakse. Ihmeellistä. Siis vaikka tämä mikään uusi asia ollut. Metsä oli vain kuin olisi saapunut kotiin. Liikaa on tullut vietettyä aikaa remontin, töiden ja koulun parissa. 

Käpy ja kaverit

Tämän palvelun tarjosi ekosysteemipalvelut

Yhteistyössä turvapalvelun kanssa

 Kyllähän sitä sammaltakin tuli napattua mukaan sieltä täältä. Ja illalla tein siitä sammalpalloja terassille. (Turvapalvelu kuikkii ikkunasta, että kuvat tulee otettua asianmukaisesti.)

Sammalpallot

 Pikkuisen piti pähkäillä, kuinka palluraiset saa pysymään kasassa. Mutta riittävä määrä metallilankaa auttoi huomattavasti. Pallojen sisälmys on tehty sanomalehdestä. Ajattelin sitten joulun lähestyessä lisätä koristeita tai valoja palloihin, nyt kelpaavat hyvinkin näin.

Pelargoni akkunalla

Pelastin kukkimattoman ja vettyneen pelargonilaatikkoni terassilta olohuoneen ikkunalle jo muutama viikko sitten. Ja nyt pelargoni on ryhtynyt uuteen kukintaan. Ilahduttavaa, koska pidin tästä väristä ja sopii hyvin olohuoneen värimaailmaan. Eikä mitenkään vähempi arvoinen ole tuo korin ja sinkkiastian yhdistelmä.

Jossain vaiheessa siirrän sitten pelargonin varastoon talveksi, katsotaan onnistuuko talvetus.

Eilen pelastin toisen saviruukkuun istutetun perinteisen punaisen pelargonin työhuoneen ikkunalle, toivottavasti sekin vielä kukkii. Pelargoni akkunalla, vaikken vielä läheskään mikään mummo ole. ;)

Vesiaihe

 Rakensin (kaivoin) äidilleni vesiaiheen ja tässä siitä kuvaa. Silloin oli kaunis ja lämmin syyskuun päivä.

Ennen

Ja sitten kuva sarjaa  itse tekemisestä. Eli kaivoin ja kaivoin, yllättävän ison montun tarvitsee pieni 120 litran allas.
Tottakai tulee juuria vastaan. Pienimmät menee pistolapion kärjellä, suuremmat täytyy hakata kirveellä. Ja ei ne eivät muuten ole elävän puun, vaan vierestä kaadettiin muutama vuosi takaperin iso koivu. Sovittelin allasta paikoilleen, moneen otteeseen ennen kuin kuoppa oli riittävän syvä.

Pohjalle laitoin suodatinkankaan ennen hiekan levitystä

Pohjalle levitetyn hiekan päälle asetin altaan vatupassin kanssa.

Oikomisen jälkeen ryhdyin täyttämään altaan taustaa ja kas altaaseen putosi hiekkaa. Milläs sen sieltä pois saa. Allas ylös, huuhtelu, uudelleen vatupassilla suoraan ja taas täyttämään.

 Suojasin altaan hiekalta suodatinkankaalla, ettei hiekkaa putoaisi niin paljon altaaseen. No joten kuten se onnistuikin. Onkohan jollakin tähän jotain viisasta neuvoa, sitä pohdin moneen kertaan.
Lopuksi täytin koko altaan vedellä.

Äidilläni oli suihkulähdepumppu jo entuudestaan, jonka sitten virittelin pulputtamaan. Ympärystä on vielä aika kalju. Alunperin oli tarkoitus istuttaa kasveja tuohon ympärille, joten en ryhtynyt allasta maisemoimaan kummemmin.

Äitini tuli toisiin aatoksiin. Kiviä oli ylenmäärin käytettäväksi, joten hän itse maisemoi altaan ympäristöön sopivaksi. Ja hieno siitä tulikin.

Lopputulos

Bongaus

Aurankukka

Taas kerran roudasin jotain kottikärrykuormallista pihalla pari iltaa sitten. Kuormassa taisi olla tylsästi sepeliä ja katselin siinä samalla sitten ympärilleni. Ja kas, bongasin tämän kaunokaisen - aurankukka. Wuhuu! Ai miten niin wuhuu? Tähän liittyy taas näitä tarinoita, kylvin, odotin, petyin ja unohdin. Eli tilasin niittykukkien siemeniä jo joitakin vuosia sitten, aurankukka on harvinainen ja siitä verkkosivuilla muistaakseni sanottiin myyvästi - osallistu tämän harvinaisen niittykukan säilyttämiseen. No minä päätin osallistua, tilasin siemenet, kylvin asianmukaisesti syksyllä ja kylvämistä seuranneena keväänä jännityksellä odotin nouseeko maasta mitään tai ilmestyykö kesällä kukkia. No ei ilmestynyt, pah, hukkaan meni nekin rahat. Melkein unohdin koko asian, ennen kuin näin tämän kukan pari päivää sitten ja pohdin, että mikähän se tämä mahtaa olla. Hei, tämänhän olen itse kylvänyt jo vuosia sitten. Sitä voisi hyppiä riemuhyppyjä, että tämä yksikin yksilö iti ja kukkii. :) Siemenet ne on ihmeellisiä, ne vain odottavat sopivaa aikaa putkauttaa maailman salaisuutensa.

Ruiskaunokki

Aurankukan seuralaisena on ruiskaunokki. Sitä en kyllä tiedä, mistä se on siihen eksynyt. Koska en muista, että olisin siihen kohtaan ruiskaunokin siemeniä kylvänyt, ainakaan vähään aikaan.

Veriapila

Veriapilaa kylvin pojan cross-radalle, jota koskaan ei vihitty käyttöön. Tuo veriapila on untuvaisen pehmeä ja se näkyy vähän kuvastakin. Vähän jännitin ehtiikö veriapila kukkia tänä kesänä, koska kylvin aika myöhään tämän apilikon. Mutta hyvin tuo vielä ehtii.

Nurmikon seassa viljelylaatikon ulkopuolella piileskelee jo kohtuullisen kokoinen kurpitsa.

Kurpitsa on aika voimakaskasvuinen sille päälle sattuessaan. Yritin kuvata, kuinka kurpitsa kiipeää vieressä kasvavaan marjatuomipihlajaan. Pituutta kurpitsan versolla on jo 1,5 metrin verran ja korkeutta hakee tuomipihlajan avulla.

Tehokkaat kiipeämisavusteet

Kurpitsa meinaa tehdä hedelmää myös marjatuomipihlajan hennoille varsille.

Kultapallo

Pörriäiset auringonkukassa

Olen huomannut, että pihani kaipaisi vielä syyskukkijoita. Onneksi on sentään auringonkukat ja kultapallot. Pitäisi taas vierailla taimikaupassa, josko jo nyt olisi tullut myyntiin vaikka sädepäivänkukkaa tai syyshohdekukkaa, komeamaksaruohokin kävisi. Pallohortesiakaan ei olisi yhtään hullumpi ja sitten vielä....

Kohennus

Meidän tontilla sitä on monta kohtaa, joita voisi kohettaa. Viikonloppuna kohennusta sai osakseen sadevesijärjestelmän imeytys.

Tässä oli muovitynnyri, johon oli johdettu yhdestä syöksytorvesta tulevat kattovedet. Tynnyri oli jo alunperin risa, meni jo rakennusvaiheessa tuosta putken kohdalta.
Mutta toimi kuitenkin usean vuoden ajan kasteluveden ottopaikkana.

Kiveyksen pohjatöistä jäi yli sepeliä ja suodatinkangasta, remontista puolestaan tiiliä ja muutama kesä sitten ostimme valurautaisen kaivonpumpun, joka on siitä lähtien retkottanut pihalla odottaen siirtymistään oikeaan käyttötarkoitukseensa.

 Muovinen sadevesitynnyri poistettiin ja multaa poistettiin muutama sentti, jonka alta paljastui hieno hiekka.

 Kuoppaan laitoin suodatinkankaan ja sepeliä lähes pintaan asti.

Suodatinkankaan taittelin niin, että sepelit peittyivät eikä sekaan pääsisi pintamaata.

Tiilistä tein ympyrän, valurautapumpulle tehtiin kestopuusta jalusta, jottei kaadu, ja täytin hela hoidon sepelillä. 

Voilà, nyt on mukavan näköinen yksityiskohta pihalla, valurautapumppu on aikanaan maksanut paljonkin, muuten materiaalit ovat "jätettä". 

Tämäkin kohennus on odottanut vuoroon keväästä lähtien ja nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Tai no varaston eristämistä en aloittanut sunnuntai-iltana vaan tein tämän. Josko seuraavassa inspiraatiossa ruokoisi tuon so called-kasvimaan tuosta ympäriltä?

Tunnustan

Se alkoi tuttavilta ja sukulaisilta saaduista kokeiluista. Sai jonkun jakotaimen, kun toisella oli niitä liikaa. Tökkäsi jakotaimen maahan ja hetken se tyydytti, mutta lisää oli saatava. Rahapulassa piti koluta lähimetsiä ja joutomaita, josko löytyisi jotain kasveja.
Silloin oli vielä tilaa pihalla eri kasveille ja joku suunnitelmakin.

Syksyä kohti aina vimma hankkia uusia lajeja hiipui nostaakseen päätään taas tammikuussa siemenkuvastojen ilmestyttyä. Pitkään pystyin vastustamaan siemenkuvastoja enkä tilannut mitään.

Aina keväällä piti saada upottaa sormet multaan ja koska maa oli lumen peitossa, piti ostaa kaupasta multapussi ja kylvää joitakin siemeniä. Aina liian aikaisin ja liian paljon.

Meni monta vuotta, että riitti vain muutamat kasvit kesässä ja lähitaimikaupat. Aina keväällä piti saada istuttaa jotain. Syntymä- ja nimipäivälahjaksi saamani rahat laitoin kasveihin.

Yleensä keskikesä meni lomaillessa ja ihaillessa muiden istutuksia, mutta syksyn tullen piti vielä jotain istuttaa ennen talven tuloa.

Rahapulassa siirsin omalla pihalla vaahteran taimia, aiemmin saatuja kultasateen taimia, kurjenpolvia, naapurin kirsikoista levinneitä kirsikantaimia ja monia muita, istutin huonoon multaan ja mihin sattuu. Mutta pakko oli saada istuttaa ja tonkia.

Eikö olekin herkän kaunis ruusuliisa?

Päivänkakkaroita on saatava

Tilanne on mennyt nyt siihen, että ajan taimien perässä pitkiäkin matkoja, ostan enemmän kuin ajattelin, lähitaimikaupat ovat vaihtuneet suuremmat ja paremmat valikoimat omaaviin taimikauppoihin. Nykyään rahaa kuluu huomattavia määriä pitkin vuotta - keväällä siemeniin, valmiisiin sipulikukkiin pääsiäisen verukkeella, lumien sulettua puihin, pensaisiin ja perennoihin, kesän alussa kesäkukkiin, kasvimaan tekemiseen, kesän kuluessa perennoihin ja pakko ostaa lisää kesäkukkia- hetkiin, syksyllä pitää istuttaa paljon ja vielä enemmän kukkasipuleita, joka syksy enemmän. Voisi kuvitella, että edes talvella olisi taukoa, mutta ei. Pitää ostaa joulukukkia, piristystä pöydälle, huonekasveja... ja sitten ollaankin jo taas siemenien ostamisvaiheessa.

Ja eihän se ostelu siihen jää, pitää olla hyvää multaa, kanankakkaa, työkaluja, ruukkuja, erikoislannoitetta rhodoille ja kukkasipuleille, mykorritsa-jauhetta, turvetta, köynnöstukia, laatikoita, kannuja....

Joskus on niin kova kukan tuska, että täytyy hypätä pyörän selkään ja käydä ostamassa "muutama" kukka (lue = kaksi kassillista). Ostan jopa kukkia, jotka eivät kuki juuri tällä hetkellä.

"Hei olen Miia, olen kukkaholisti. Minulla on vehreä puutarha, joka ei vieläkään ole valmis, muutama kukka mahtuu vielä. Ja kun tila loppuu, voin istuttaa rahaa vastaan myös sinun pihallesi."

Mihinkä se hävisi?

Rentoileva lehtosalvia

Lauantaina tein iltakierrosta niittyprojektilla ja ajattelin vilkaista josko lehtosalvia jo kukkisi. Kyykistyin ja tuijottelin kukattomia versoja, mihin ihmeeseen on hävinnyt kukkimaan alkava verso? Eihän tanakka ja vahva verso voi noin vain hävitä. Enkä ole edes viikatetta heilutellut tuolla, puntaroin eri vaihtoehtoja - koirat? Tai lapset? Aikani haroin ja etsiskelin, ennen kuin tajusin, että lehtosalvia oli ottanut rennomman asennon ja kenotti taaksepäin piiloutuen muiden versojen taakse.

En muuten muistanutkaan istuttaneeni lehtosalviaa viime kesänä. Muistin kyllä istuttaneeni konnantatarta, jonka selviytymisestä olin huolestunut ja sen istutuspaikkaa haeskelin.. Nimittäin istutin vain sellaisen ruukussa uineen lähes kuolleen juuripaakun maahan syyspuolella ja ajattelin, että katsotaan nyt. Niin siinä haeskellessani löysin pehmeän karvaisia lehtiä, jotka eivät täsmänneet konnantatareen. Onneksi tulee pidettyä blogia, koska jostain sen uumenista löysin tiedon ostaneeni lehtosalviaa, nyt en kyllä löydä enää blogista sitä kohtaa.
Niin ja konnantatar selviytyi viime kesäisestä uittokohtelustaan huolimatta, tosin kukkinut ei vielä ole.

Lehtosalvian kaverina kasvaa kissankello

Puna-apilat kilpasilla valkoapilan kanssa

Tiesitkö muuten, että valkoapila tuoksuu? Jos valkoapilaa on isoina aloina huomaa miedon tuoksun, tuoksu on aavistuksen omainen, hetkellisesti ajattelee, että nyt joku tuoksuu hyvälle - vilkaisee ympärilleen, mutta mitään erityistä tuoksun kohdetta ei löydy. Vaan toistossa sen voima, kun kohtaa tarpeeksi monta tuoksuvaa apilikkoa, tajuaa, että sehän se on.

Isotöyhtöangervo kukkii komeasti

Isotöyhtöangervo kukkii tällä hetkellä komeasti, no siis meillä kukkii. Monessa aurinkoisessa paikassa on kukkinut jo.

Töyhtöangervossa käy aikamoinen surina, mehiläiset tekevät urakalla hommaansa, töyhdöt vain värisevät, kiikkuvat ja heiluvat niiden touhuillessa.

Olen iloinen töyhtöangervoni komeasta kukinnasta. Toisaalta se on pienoinen ihme. Keväällä tähän läjittyi kaivuun yhteydessä reilusti ylimääräistä saven ja hiekan sekaista maata. Lautakasa retkottaa lähes päällä niin tänä kesänä kuin viime kesänäkin. Mutta töyhtöangervo on kuin ottaisi vain haasteen vastaan ja parantaa kukintaansa ja kasvuaan.

Todellisuus

Lisää rääkättyjä kasveja - tarha-alpi ja jalopähkämö.
Tämä on taas näitä älä teen niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon -asioita. Eli älä istuta helteellä, kasvuunlähtö ja selviytymismahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Muista kastella. Joten minä istutin viime viikolla helteisimpänä päivänä jalopähkämön, nappasin katteeksi kosteutta pidättämään muutaman vuohenputken lehden. Ja kas, jalöpähkämö päätti tehdä kuitenkin pienen kukinnon ja muutenkin nousee terhakkana maasta.

Tarha-alpi jatkaa tyynesti kukintaansa huolimatta helteisestä istutusviikosta. Tätä sanoisin elämänvoimaksi.
Niin olen minä sentään kastellut, kerran.

Tarha-alpi

Jalopähkämö

Jättilaukka saa lisää väriä

On näitä sentään kolme

Niittyhumala?

Särmäkuisma

Niittyprojektilta löytyi tämä niittyhumalaksi olettamani kukka. Olen vain jotenkin mieltänyt, että niittyhumala on sellainen matala kasvi, omani on varmaankin 30 cm:ä korkea. Tänään kuvatessani huomasin, että tämä humala ei ollutkaan ainokainen vaan heitä on kymmenkunta ainakin.

Särmäkuisma, sekin luonnon omia kasveja, mistä lie levinnyt. Nurmikko on ollut leikkaamatta tältä tontin osalta jo varmaan kolmisen vuotta ja nyt alkaa hiljalleen ilmestyä luonnonkasveja istuttamieni perennojen lisäksi.

Joka päivä täytyy tehdä tarkastuskierros - mikä kukkiin, löytyykö uusia kasveja, onko entiset hengissä, minkä kukinta vielä jatkuu - samalla tulee tarkistettua kuinka kasvimaalla voidaan ja napattua mansikka ennen kuin räkätit ehtivät. Kesä ja kukkaset. :)