tiistai 17. tammikuuta 2012

Pihojen avustajat

Lintulaudan takaa kurkistaa punatulkku, löydätkö?
Syksyllä puhuin matojen puolesta ja nyt puhun pikkulintujen puolesta.
Oletko tullut ajatelleeksi mikä on pikkulintujen virka?

Enpä itse ole sitä turhan päiten mietiskellyt. Miltei itsekkäistä syitä olen ruokkinut lintuja talvet, olen halunnut liikettä pihapiiriin. On miellyttävä näky, kun pienet värikkäät linnut pyrähtelevät pihan puissa ja pensaissa, usein samaan aikaan, kun itse syön tai laitan ruokaa.

Muutama kesä sitten rupesin pohtimaan lintujen määrää tässä pihapiirissä. Kuinkahan paljon niiden määrään on vaikutusta sillä, että ruokin lintuja talvella? Kesäisin pörrää talitiaisia omenapuussa ja marjapensaissa. Näen niiden tökkivän oksahankoja ja kallistelevan päätä ruoanhakumatkoillaan. Piileskelevien hyönteisten ja toukkien jahtaamista pikkulinnut jatkavat niin kauan, että tulee lumi. Tosin linnut jostain syystä ryhtyvät naputtelemaan ikkunanpieliä syys-lokakuussa, ikään kuin muistutuksena: "Ethän sitten unohda meitä, talvi lähestyy".
Meillä on sanaton sopimus, minä huolehdin ruoasta talvisin ja linnut huolehtivat, että pihani kasveja eivät vaivaa toukat ja muut. Minusta sopimus on toiminut hyvin.

Punatulkku ja talitiaisia
Tehdessäni yhtä asiakaskäyntiä syksyllä tulin ajatelleeksi enemmänkin tätä lintujen hyödyllisyyttä. Asiakkaalla oli pihallaan pieni riutunut ruusupensas, jota vaivasivat jotkin toukat. Ruusun kasvupaikassa piti olla kaiken kohdillaan, mutta siitä huolimatta se ei ollut kasvanut juuri nimeksikään. Tietenkään emme näe maan laatua tai muuta maan alla tapahtuvaa toimintaa. Epäilen, että ruusu kärsi ravinteiden puutteesta ja toukat olivat ottaneet ylivallan, kuten usein tapahtuu riutuneissa kasveissa. Tulin kysyneeksi pikkulintutilannetta asiakkaalta ja hän myönsi, ettei heidän pihapiirissään paljon pikkulintuja näe. Kyseinen piha sijaitsee vanhalla pellolla (kuten niin usein uudet omakotitalot nykyisin) ja kasvillisuus ei vielä kymmenen vuoden jälkeenkään ollut päässyt kunnolla kasvamaan. Ja tähän kasvuunhan vaikuttavat suurimmin alueella asuvat ihmiset ja kaupungin vihersuunnitteluosasto. Pöheiköt ja puut ovat tärkeitä pikkulinnuille, ne antavat suojaa saalistajia vastaan ja mahdollistavat pesien rakentamisen parhaille ateriapaikoille. Jostain syystä ihmisiä vaivaa tarve avaruuteen ja kliinisyyteen. Pihat putsataan viimeistä lehteä myöten, nurkista poistetaan kaikki mahdolliset risukasat ja vältetään istuttamasta isoja puita. Isot puut varjostavat liikaa ja risukasat voivat houkutella haittaeläimiä - huuu- suorastaan pelottavaa.

Miten kaupunki ja vihersuunnittelijat vaikuttavat tähän? He päättävät säilytettävistä pusikoista, suunnittelevat viheralueet ja tekevät hoitosuunnitelmat. Ikävä kyllä kaupungin viherväki joutuu puristuksiin, kun kaupunkilaiset soittelevat ja valittavat pusikoista ja vaativat toimenpiteitä alueiden siistimiseksi. Tiettyyn pisteeseen asti siistiminen on ihan ok, mutta pusikoiden poistaminen ja kaikkien varjostavien puiden kaataminen on aivan turhaa, jopa järjenvastaista. Mutta sitä on varmaankin turha selittää ihmiselle, joka ei halua ymmärtää luonnon kiertokulkua ja vielä oman tonttinsa kupeessa.

Toisaalta sitten taas samainen purnaaja rynnistää pää kolmantena jalkana keväällä kauppaan ostamaan torjunta-ainetta erilaisille pienille ötököille, jotka vioittavat kukkien lehtiä tai imevät kaikki kasvinesteet puutarhan kauneimmasta kukasta.

Käpytikka
Omalla laudallani vierailee mitä erilaisimpia lintuja. Joskus on käynyt närhi koreassa puvussaan, tikka kävi taannoin hakemassa täydennystä ruokavalioonsa, vakivieraisiin kuuluvat punatulkut, tali- ja sinitiaiset, orava. Ikävä puoli on, että auringonkukat putoilevat laudalta ja houkuttelevat hiiriä paikalle. Mutta hiiriä pitää yllä myös naapurin kirsikat, tänä syksynä löytyi useita kirsikansiemenkasoja eri puolilta tonttia kaikista suojaisista kohdista. Ja jos ajattelet, ettei sinulla ainakaan ole pihallasi hiiriä, niin ajattelepa uudestaan. Vaikka olisit siivonnut pihasi viimeistä piirtoa myöten, hiiri löytää suojaa. Auringonkukansiemeniä on meillä löytynyt jopa auton vaihdelaatikon päältä.

Melkein olen jo ryhtynyt vilkuilemaan yötaivaalle, josko siellä näkyisi pöllöjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti