Lunta oksilla

Ensin sitä lunta ei tule sitten millään ja sitten sitä tuleekin niin, että toivoisi lumisateen jossain vaiheessa lakkaavan. Tänään katselin puiden ja pensaiden taipumista lumenpainon alla.

Terijoensalava, lumesta taipuneena

Näin lumiseen aikaan on helppoa tutkia eri puiden talvista habitusta. Puiden oksat erottuvat selkeästi valkoista taustaa vasten. Viereisessä kuvassa lehtikuusi ja pihta. Harvemmin tulee käytettyä suunnitelmissa lehtikuusta, mutta nyt olen pohdiskellut sen koristeellisuutta ja siroutta, joka on talvella helposti nähtävissä. Keväisin lehtikuusi saa raikkaan vihreän värin ja syysvärikin on virkistävän keltainen. Lehtikuusi tekee käpyjä, jotka ovat hauskan näköisiä maljakoissa tai kransseissa.

Seuraavassa kuvassa oleva risupehko on terijoensalava, joka kesäisin on kauniin pallomaisen muotoinen. Nyt näyttää lähinnä lumen valtaamalta risukasalta. No toisaalta  terijoensalava on pikkuisen sellainen risukasa muutenkin lehdettömänä. Mutta kesällä voi käydä toteamassa, kuinka terijoensalava on korjannut muotonsa. Tätä terijoensalavaa ei ole pilattu tapittamalla. Sen runko on matala ja latvus on halkaisijaltaan reilun kokoinen. Todella hyvä puu näkösuojaksi paikoilla, jossa sillä on tilaa kasvaa.

Kuusi puolestaan näyttää muotonsa puolesta jo ammoin sopeutuneen lumenpainoon. Oksat ovat alaviistot, joskaan eivät välttämättä mitkään erityisen kestävät. Kuuset erottuvat nyt maisemasta komeina pyramideina.
Kuusi on mahtava jo yksittäispuunakin, saati sitten alla näkyvä täysmittaisena aidanteena. Usein tämän kuusiaidan ohi kulkiessani pohdin mitä mieltä naapuri on tästä varjostavasta kuusiaidasta.

Täysikorkuinen kuusiaita

Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat istuttaa pihalleen edes yhden kuusen, senhän ei tarvitsisi olla juuri metsäkuusi. Vaihtoehtona voisi olla vaikka mustakuusi, joka on kestävä ja jää pienemmäksi kuin metsäkuusi. Hopeakuusikin on hauska yksityiskohta pihalla. Toki pihan koko täytyy ottaa huomioon, tyrkkää tuollainen metsäkuusi rivitalopihalle, niin muut istutushuolesi on ohi. Pikkuisen voi olla tunnelma kuin kuusikossa, viileä ja varjoisa, mutta ainakin piha olisi helppohoitoinen.

Lumisia mäntyjä

Viereisessä kuvassa on männikkö, jonka eron kuusikkoon erottaa helposti. Männyt ovat lumisina kauniin pyöreän ja pehmeän näköisiä, kun taas kuuset ovat kartionmallisia ja teräviä.


Mänty on yksi suosikeistani isoissa havupuissa.  Pihalle saa ilmettä ja suojaisaa vaikutelmaa suuresta männystä, mutta sen varjostava vaikutus on huomattavasti pienempi kuin kuusen. Mänty tuo varjoa aurinkoiseen pihaan, mutta toisaalta valo siilautuu kauniisti oksiston läpi. Mänty on komean näköinen yksittäispuunakin saadessaan kasvaa vaikka valoisalla pellolla.
Usein mäntyjä miettiessäni palaan männikköisen järven rantaan - ilma on helteinen ja tuoksu kuivien neulasten sävyttämää. Se tuoksu tulee vastaan monesti kesäisessä männikössä, missä sitten onkaan, mutta aina tuoksu rentouttaa ja saa hymyn huulille juuri lapsuuteen liittyvien uimareissujen takia.

Leikattu kuusiaita

Viereissä kuvassa on leikattu kuusiaita, jolla on korkeutta kolmisen metriä. Aita on todella tiheä ja pihalla saa kyllä vaikka nakuilla aivan rauhassa, koska aidasta ei näy läpi ollenkaan. Tämä aita on leikattu juuri oikeaan muotoon, että se kestää lumen painon.

Puut ja pensaat ovat kovilla lumikuorman alla. Nuoret koivut taipuvat holvikaariksi ja suojasään osuessa kohdalle mäntyjen oksat rupeavat katkeilemaan lumen painon voimasta. Orapihlaja-aita niiaa naapurin puolelle, mutta yllättävästi korjaa muotonsa kesän tullen. Ei voi muuta kuin kunnioittaa luonnon mukautumiskykyä.