Silloin oli vielä tilaa pihalla eri kasveille ja joku suunnitelmakin.
Syksyä kohti aina vimma hankkia uusia lajeja hiipui nostaakseen päätään taas tammikuussa siemenkuvastojen ilmestyttyä. Pitkään pystyin vastustamaan siemenkuvastoja enkä tilannut mitään.
Aina keväällä piti saada upottaa sormet multaan ja koska maa oli lumen peitossa, piti ostaa kaupasta multapussi ja kylvää joitakin siemeniä. Aina liian aikaisin ja liian paljon.
Meni monta vuotta, että riitti vain muutamat kasvit kesässä ja lähitaimikaupat. Aina keväällä piti saada istuttaa jotain. Syntymä- ja nimipäivälahjaksi saamani rahat laitoin kasveihin.
Yleensä keskikesä meni lomaillessa ja ihaillessa muiden istutuksia, mutta syksyn tullen piti vielä jotain istuttaa ennen talven tuloa.
Rahapulassa siirsin omalla pihalla vaahteran taimia, aiemmin saatuja kultasateen taimia, kurjenpolvia, naapurin kirsikoista levinneitä kirsikantaimia ja monia muita, istutin huonoon multaan ja mihin sattuu. Mutta pakko oli saada istuttaa ja tonkia.
Eikö olekin herkän kaunis ruusuliisa? |
Päivänkakkaroita on saatava |
Ja eihän se ostelu siihen jää, pitää olla hyvää multaa, kanankakkaa, työkaluja, ruukkuja, erikoislannoitetta rhodoille ja kukkasipuleille, mykorritsa-jauhetta, turvetta, köynnöstukia, laatikoita, kannuja....
Joskus on niin kova kukan tuska, että täytyy hypätä pyörän selkään ja käydä ostamassa "muutama" kukka (lue = kaksi kassillista). Ostan jopa kukkia, jotka eivät kuki juuri tällä hetkellä.
"Hei olen Miia, olen kukkaholisti. Minulla on vehreä puutarha, joka ei vieläkään ole valmis, muutama kukka mahtuu vielä. Ja kun tila loppuu, voin istuttaa rahaa vastaan myös sinun pihallesi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti